Ai mitäkö otsikko tarkoittaa? No se tarkoittaa sitä, että hävisin taistelun kolesteroliperkelettävastaan kuus nolla ja antauduin statiineille.
Viime syksynä sovittiin työterveyslääkärin kanssa, että yritän saada kolesteroliarvoja parempaan suuntaan elämän- ja syömistapoja rassaamalla. Lukemat syksyllä kun olivat varsin huimat, mutta lääkärin mielestä voitiin silti tehdä tämä yritys ennen kuin resepti käteen isketään.
Joten tehostetusti aloitin syksyllä elämäntapojen ojennuksen, esimerkiksi karsin kovat rasvat
minimiin, käytin Alentajaa ruisleivän päällä, hummusta juuston sijasta ja kasviksia leikkeleinä. Lohta ja kanaa lautaselle ja kasviksia niin raakana kuin kypsennettynä.
Stepperiä telkkaria katsellessa ja ulkoilua mahdollisuuksien mukaan päivittäin.
Menin siis suurin odotuksin ja rinta rottingilla kontrolliverikokeisiin.
Tulokset olivatkin sitten varsin tyrmäävät.
Kokonaiskolesteroli on korkeampi kuin IKINÄ ja LDL-arvo taivaissa, painokin oli noussut muutaman kilon.
Tyrmistykseni huomannut lääkäri lohdutti minua kertoen, että joskus homma vain menee näin. Naisella vaihdevuosien läpikäyminen nostaa kolesteroliarvoja, ikä vaikuttaa, muut lääkitykset vaikuttavat, reumasairaus ja myös korkea painoindeksi vaikuttavat.
Turhautumiseni painonnoususta selittyy lääkärin mukaan suurelta osin myös samoilla tekijöillä kuin tuo kolesteroliarvojen nousu.
Eli mitä voi ihminen tehdä???
Päätin hyväksyä raadolisen totuuden ja ottaa vastaan statiinireseptin.
Ruokavalion tarkistusta tehtiin suuntaan, jonka itsekin olin tiedostanut ruokapäiväkirjaa pitäessäni - proteiinin määrää on nostettava reippaasti. Muilta osin sain selkääntaputtelua syömisistäni, mutta ne protskut!
Jos kananmunat eivät olisi niin nou-nou, söisin niitä reippaasti ja homma hoituisi näin, mutta valitettavasti ne ovat säännösteltävien listalla. Eli työstämisen saraa löytyy asiassa, mutta minähän tykkään haasteista!
Lääkäri suositteli esim. rahkaa ja kertoi ettei itsekään siitä pidä, mutta "kyllä se menee alas lusikallinen kerrallaan kun kippaa kahvia/vettä perään".
Ei ihan minun käsitykseni hyvästä elämästä.
Ei myöskään se, että jos päivän protskut jäävät alakanttiin, niin loput proteiinijauheesta.
Kysyinkin häneltä, että saako hän yhtään iloa päivän aterioinneistaan ja hän vastasi, että hänelle ruokailut ovat vain keholle tarpeellisten ravintoaineiden keholle tarjoaminen.
Sanotaanko että elämän ollessa niin ennalta-arvaamatonta, aion kyllä pyrkiä pitämään huolta kehostani ja yritän syödä terveellisesti, mutta ruoan pitää tuottaa myös nautintoa!
Ja punaviinistä en luovu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti