Viikko kipeenä, korona 2026

 Napattiin pari viikkoa sitten ärhäkänsorttinen koronavirus Kuopion reissulta, ekaksi sairastui Turjake ja minä sairastuin viime lauantaina. 

Minulla ei yleensä nouse kuumetta helposti, biologinen lääke kun kuulema vaimentaa tai estää kuumereaktion. Jos kuume kuitenkin nousee, niin olen yleensä jo todella kipeä.

Lauantain vastaisena yönä heräsin totaalisen kauheaan oloon ja palelemiseen, tunsin hyvinkin olevani todella kipeä ja niinpä nappasin kuumemittarin tsekatakseni tilanteen.

Kuumettahan olikin ihan riittävästi ja sitä riitti koko viikoksi.

Kuumeen lisäksi kattaus täydentyi helvetillisellä päänsäryllä, salamoinnilla ja jomotuksena jokaikisessä nivelessä, mitä kropastani löytyi ja kokonaisvaltaisella pahoinvoinnilla. 
Jiihaa, ihanaa!

2020 olisin saanut Paxlovid-viruslääkityksen heti positiivisen testin jälkeen, mutta koska virus on muuttunut ja tavallaan normalisoitunut vuosien mittaan, ei lääkitystä enää aloiteta kuin esim. syöpä- ja leikkauspotilaille, eli ihmisille joille mikä tahansa rankempi infektio voisi olla fataali.  

Eli minä raato sairastin ihan perinteisesti ja hoidin tautia unella ja Panadol Hotilla. Lauantaista keskiviikkoon en oikeastaan muuta tehnytkään kuin nukuin ja heräsin neljän tunnin välein imaisemaan taas yhden lasillisen Panadolia. Jotain söinkin vaikka ruoka ei maistunut eikä nälkäkään vaivannut, mutta hereillä horistessani join vettä kuin autiomaa sadekaudella.

Panadolin iskiessä valot päälle, selasin somea, päivitin ystäville hengissäolemiseni ja rapsuttelin Foxeyta joka tuli purisemaan vatsani päälle kun tajusi minun olevan hereillä. 
Kissat on parhautta <3

Jossain vaiheessa jaksoin huvittua Faceen tekemäni Koronatestipäivityksen aiheuttamasta kommenttitulvasta ah, normaalisti niin seesteiseen feediini. Voi äiti ja siskopuolet saappaineen, kuinka feedini oli täynnä toinen toistaan hullumpia foliopipoääliöitä, jotka halusivat tuoda tietooni kuinka feikki koko covid-tauti on. 
Niin ja tietysti siinä sivussa sitten myös todettiin, ettei kuussakaan ole koskaan käyty. 
Onneksi tajusin, että olin pösilö jossain vaiheessa jättänyt profiilini julkiseksi ja kun poistin asetuksen, asettui myös ääliökommentointi.

Nyt mennään perjantaita - eka aamu kun ei ollut enää kuumetta vaikka olo onkin täysin puolikuntoinen edelleen. Toisaalta mitäpä muuta voisi odottaakaan, kun on viikon maannut kuin roadkill pientareella? 

Biologinen lääke ja Metoject käskettiin tauottamaan kuumeen ajaksi, joten seuraavaksi odottelen milloin niiden poisjättäminen alkaa tuoda tuntemuksia polviin-lonkkiin-olkapäihin, ranteista ja sormista puhumattakaan. Ehkäpä nivelet eivät edes ehdi oireilemaan, pistämään pääseen heti ensi viikolla taas!

Mutta arvatkaapas mikä oli "kauheinta" tässä tautimisessa?

No mulla oli SYNTYMÄPÄIVÄ tiistaina ja EKAA kertaa 33 vuoteen en saanut aamupalaa vuoteeseen laulun ja halausten kera! Ei sillä, että se aamupala olisi edes maistunutkaan, mutta jotenkin melkein pää kuumehuuruissa kyynelehdin, että täällä minä kurjan YKSIN kärsin eikä KUKAAN minua onnittele ja muista.

Kuinka lapsellinen voikaan olla 63-vuotias! 

 

 

Viimeiset hitaat

 Ajelin iltapäivällä töistä kotiin ja auton radiosta alkoi kuulua Kitaron Caravan - PAM - olin mielessäni muinaisessa Madonnassa ja illan viimeiset hitaat alkoivat soida...

Tässä kohtaa voin ottaa täti-ihminen ilmeen, suoristaa nutturaani ja oikaista villatakin nappilistaa ennen kuin totean ääni väristen, että 
voi voi, te nuoret ette tiedä tästä ihanuudesta y h t ä ä n  mitään.

KUN MINÄ OLIN NUORI (kylläpä onkin kutkuttavaa aloittaa lause näillä sanoilla), niin bileiltoinahan sitä jopa paritanssahdeltiin, oli musiikki sitten räimettä tai slovareita. 
Eli siellä ravintolassa kun naukkailtiin Sinistä Enkeliä, Mustaa Ryssää ja Bacardi Colaa tyttöporukassa, niin ravintolassa iltaa viettävät hemulit tulivat ihan asiakseen hakemaan tanssimaan! 
Miettikääpä sitä!

Ja sitten kun oli menty tanssilattialle, siellä rokattiin/rollattiin/hytkyttiin/heiluttiin pakolliset kaksi biisiä, jonka jälkeen hemuli saatteli takaisin noutopaikkaan. Jos oli oikein herkullinen pakkaus, niin sitä saattoi useammankin biisin tanssia saman tyypin kanssa putkeen.
Joskus sitä jämähti loppuillaksi saman miekkosen seuraan ja joskus siitä tyypistä tuli jopa poikaystävä, joillekin jopa puoliso.

Että sillälailla ennenvanhaan pariuduttiin.

Mutta niistä illan viimeisistä hitaistahan minun piti horista enemmän!

Eli viimeiset puoli tuntia anniskelupaikan aukiolosta soitti DJ pelkkiä hitaita biisejä. Ja se olikin kuulkaas sellaista karjamarkkinameininkiä, että oksat pois! 
Ne uroot, (niin, nyt kyllä rohkeasti heitän stereotypian että miehiä ne oli kaikki!) jotka eivät olleet  illan mittaan kainaloista löytäneet alkoivat epätoivoisen naisenmetsästyksen. Valitettavasti samat uroot olivat illan mittaan ehtineet nautiskella nestemäistä itseluottamusta sen verran runsaasti, että heikot oli mahdollisuudet viimeisten hitaidenkaan aikaan unelmien emäntää käsivarsilleen saada...
Jos taas oli itselleen mieluisan seuralaisen löytänyt, niin mikä onni ja auvo olikaan hiihdellä sylikkäin pitkin tanssilattiaa toinen toistaan hienompien slovareiden helliessä korvia. Ilta saattoi päättyä sitten yhteiseen kotimatkaan tai lämpimiin halauksiin ovella, joskus vaihdettiin puhelinnumeroita tai sovittiin suoraan uudet treffit.

Oi niitä aikoja (hahahahhaha). 

Itselläni oli muutama biisi, jotka loppuillasta oli aivan pakko kuulla ja tanssia silloin kun liikenteessä oltiin. Paikallisessa kantiksessa DJ tiesi jo minun tiskiä lähestyessäni huutaa, että JOO JOO, soitan ne siun biisis kyllä!
Samaisessa paikassa portsari kysyi minulta ja ystävältäni, että olettekos olleet kipeinä, kun ei pariin päivään ole teitä näkynyt. Että taidettiin olla aika tuttuja naamoja!

Minun Must-slovarini olivat ja ovat kyllä edelleenkin
Kitaron Caravan
Eric Clapton Wonderfull tonight
George Michael: Careless Whisper
Scorpions: Still loving You

Toki noiden itselle tärkeiden biisien kanssa oli se ongelma, ettei niitä voinut pilata vääränlaisen tanssittajan kanssa...mutta ratkaisin ongelman sillä, että hain itse tanssimaan niitä yksilöitä, jotka omaa silmää miellyttivät, enkä jäänyt odottamaan noutajaa.
Ja en muuten saanut pakkeja kertaakaan! 

Miettikääs tähän loppuun sellaista ihmettä, että kasarilla oltiin liekeissä jo iltakahdeksalta ja valomerkki tuli viikolla 23.30, viikonloppuisin 01.30.
Hienosti jaksoi seuraavana aamuna töihin tai opiskelemaan, vaikka olisi ilolientä tullut litkittyä enemmänkin.

Homma toimii kun on hyvät työkalut

 Omakotitaloasujat, tehän tiedätte sen alueen joka ulottuu omasta aidasta ajotien varteen? Joka on siis kaupungin/kunnan omistamaa, mutta asujan vastuulle jää ruohonleikkaus ja siistinä pitäminen?

Meidän kotimme on kadun viimeinen talo ja tontti rajautuu kahdelta sivulta metsään, yhdellä tonttia rajaa naapurin kanssa yhteinen orapihlaja-aita ja yhdellä sivulla on sitten tämä ylläpidettävä, mutta ei oma alue.

Jotenkin se onnistuu ärsyttämään minua, että meidän tulee pitää alue siistinä, mutta pykälien mukaan emme saa siihen kolata esim. lumia talvella! 
Ihan yks hailee, tottakai minä sille alueelle ajoluiskan lumet kolaan ja kaikkea muutakin alueelle kehittelen...

Joskus säännöt ovat kuin luotuja kierrettäviksi, niin tämäkin: 

"Liikenneturvallisuuden vuoksi tällä alueella olevat istutukset, pensasaidat tai rakennelmat eivät saa ylittää 1,1 metrin korkeutta, jotta kuljettajien näkyvyys tiealueelle säilyy esteettömänä." 

Tai eihän tämä mitään sääntöjen kiertämistä ole, koska eihän näistä kukkasipuleista nousevat kukkaset mitään jättiläisiä ole, pieniä ja sieviä vain. Eli ihan pienenpientä kapinointia sääntöjä vastaan vain. Kurppa-anarkiaa!

Tänä syksynä viimein ostin itselleni puutarha-apurin, jota aikaisemmin olen vain epäillen katsellut, että 
"eihän tuosta nyt mitään apua", 
"taas yks ei-toimiva apuväline", 
"höpö-höpö, kyllä ne sipulit maahan saa ihan perinteisesti kaivamalla".

Mutta niin tuo SIPULINISTUTIN vain tarttui käteen Prisman puutarhaosastolta.

Ostin samalla 90 kukkasipulia, vaikka niitä samoja oli jo varastossa satakunta. 

Sipulinistutin pääsi oitis tositoimiin, kun sateettoman päivän aamuna päätin kaikki pari sataa sipulia könytä maan alle. Just sille postauksen alussa mainitulle tiealueelle.

Ja siis olipas kuulkaas HELPPOA hommaa! Kerrankin kädessä oli apuväline, joka oikeasti helpottaa kyseessä olevaa toimintaa. 

Se oli yks hujaus kun kaikki 200 sipulia oli istutettu sinne ja tänne ja tuonne. 
Nyt on mitä odottaa ensi keväänä. 

Toki aina on mahdollista että talven aikana vyöryy paikalle pelottava myyräarmeija ja tekee tyhjäksi työpanokseni syömällä joka ainoan lupauksen kevään loistosta.

Pidetään hei kaikki peukkuja että myyränperkeleet pysyvät poissa!

 

Uniapneatutkimuksiin

 Olen viime aikoina saanut kuulla läheisiltäni, että pidän mielenkiintoista "meteliä" öisin, heräilen öisin myös useita (10-15 krt/yö) kertoja ja vaikka unitunteja kertyy periaatteessa asiallinen määrä, niin väsyttää väsyttää väsyttää.

Kilppariarvot ja muut on testattu ja hyviltä näyttävät, joten työterveyslääkäri täytätti muutaman arviointilomakkeen, mittasi kaulanympäryksen ja pim! Laittoi lähetteen uniapneatutkimukseen kunnalliselle puolelle, koska eihän tuommoinen asia kuulu työterveytemme soppariin. 

Mitäpä väliä sillä mihin kuuluu, kunhan kuuluu johonkin ja eilen tipahti Suomi.fi-osoitteeseen lähete tutkimusinfoon ja -laitteen hakuun marraskuun alussa.

Miehillähän uniapnean oireet ovat varsin helposti myös läheisen huomattavissa, äänekäs kuorsaus ja kammottavat hengityskatkokset ilmaisevat tilanteen varsin selvästi.

Naisilla taas oireet ovat/voivat olla  hiukkasen erilaiset:
- Uupumus ja saamattomuus, päiväväsymys vaivaa ja tekee olon vetämättömäksi jne.
- Heräily öisin, nukahtamisvaikeudet
- hengitys voi olla kuorsauksen sijaan ähisemistä ja puhisemista, vaivalloista hinkumista ilman katkoksia
- aamupäänsärky, yöhikoilu ja suun kuivuminen

Näistä voin itse rastitaa jokaisen :D

Puolison vuosi sitten todennettu uniapnea ja sen myötä perheeseen liittynyt CPAP-laite ovat pelastaneet niin miehen kuin minunkin yöunet. Ei enää extravaimentavia korvatulppia tai pakenemista toiseen huoneeseen unen perässä.
Foxey-kissa rakastaa miehen CPAP-laitetta ja tykkää nukkua hänen maskitettujen kasvojensa edessä. Jos minulle sama masiina tulee, niin kissarievulla onkin sitten valinnan vaikeus, kumman naamalla yönsä viettää!

Uusi lelu: Tunturi Cardio Fit V40 - nesteet liikenteeseen!

Mulla on synttärit nyt syyskuussa ja päätin ostaa itselleni synttärilahjaksi TÄRINÄLEVYN.

Ei saa nauraa! 

Näistäkin laitteista löytyi testi jos toinenkin ja niitähän tutkiskelin tiukalla silmällä ennenkuin päädyin valitsemaan Tunturin V40 vempainen. T. innostui maksamaan puolet kustannuksesta, että säästyisi pähkäilemästä mitä hankkia mulle synttärilahjaksi, joten sijoitus ei ollut lopulta suuren suuri kummallekaan :)

Saan "nauttia" usein erivahvuuksisista nilkkojen ja jalkojen turpoamisesta ja kun luin artikkelin, missä mainittiin tärinälevyn pistävän nesteet liikkeeseen, innostuin mahdollisuudesta kotona tapahtuvaan hoitoon.
Olen tähän asti käynyt lymfassa ja vyöhyketerapiassa pahimpina aikoina, mutta ulkopuolisten hoitojen ongelma on siinä, että niihin on varattava aika ja eihän noita turvotuksia mitenkään pysty aikatauluttamaan. Tulevat kun tulevat.

Olen testaillut tärinöitä nyt muutaman viikon ja kylläpä kuulkaa neste liikkuu! Ekan kokeilukerran erheydyin tekemään illanpielessä ja arvatkaas vain, nukuinko seuraavana yönä miten hyvin? Ihan oikein, en nukkunut kun juoksin vessassa vähän väliä ja uudelleen.

Laudalla täristessä tehdyt kyykyt vaikuttavat mielenkiintoisesti TAKAreisiin enemmän kuin etureisiin, ainakin minulla. Koska V40 tärinä on 3D-mallia, tulee siinä sivussa harjoitettua tasapainoaistiakin, mikä tunnetusti on meikäläisellä harjoituksen tarpeessa. 
Ei ihme että käyttöohjeessa kielletään harjoittelu alle 10-vuotiailta ja yli 60-vuotiailta ILMAN VALVONTAA. HAHAHAHAHHAHAHAH.  
Poikani ohjeistikin minua, että kypärä päähän ja vähintään rannesuojat käyttöön...no en todellakaan ohjetta noudattanut, mutta kyllähän tuo täysillä kierroksilla voipi heikkopäistä huipatakin!

Masiina on ihanan hiljainen siihen asti, kunnes siihen kiinnittää mukana tulevat vastuskuminauhat eikä käytä niitä. Hirrrmuinen helinä ja kilinä kun metallirenkaaseen kiinnitetyt metallilukot alkavat tahdissa pitää meteliä. 
Vastuskuminauhat ovat oiva lisä laudalla tytinään, tulee liikettä hartioihin ja vähän rasituksenpoikasta  käsivarsiinkin.

So far kokemus on ollut erittäin positiivinen ja olen joka päivä lautaillutkin - aion pinnistellä saadakseni tästä uudesta jutusta rutiinin sinnittelemällä pari kuukautta putkeen vaikka hampaat irvessä. Tutkimuksien mukaan uudesta asiasta tulee rutiini 66 päivässä ja sama tutkimus suosittaa myös jakamaan tavoitteen 3 viikon jaksoihin, aloittaminen, sitoutuminen ja lopuksi juurruttaminen. 

Katotaas kuinka kurpan käy.

 

 

Inbody-mittaukset 26.3. - 10.6. - 3.9.2026

Maaliskuussa kävin elämäni ensimmäisessä InBody-mittauksessa ja kyllähän minä osasin arvata tuloksen suunnan. Huonoja asioita liikaa ja hyviä asioita liian vähän. Plösö mikä plösö.
Oras-kuntoutuksen ekalla jaolla kävin toisen kerran, koska halusin nähdä onko tekemilläni pienillä muutoksilla ollut minkäänlaista vaikutusta ja ylläripyllärinä tulosta oli muutamassa kuukaudessa jonkin verran tullutkin!

Ekan jakson jälkeen tein lisää tietoisia muutoksia, en alkanut hillitöntä salirumbaa tai hölskytellyt lenkkipoluilla naama irveessä, mutta otin arkeen esim. kyykkäämishetkiä töissä (kyykkäsin sillä aikaa kun kone tulosti todistuksia jne.) Koska mittauksesssa selvisi, että toissa vuoden lonkan rasitusmurtuman jälkeen jalkojen lihastasapaino oli kovasti epäasuhdassa, tein porrasnousuja heikommalla jalalla ja hampaita pestessä pikkukyykkyjä myös sillä heikommalla jalalla. 

Heinäkuussa aloin pistää Ozempik-laihdutuslääkettä ja sitä myöten laitoin proteiinien petrausprojektin päälle. Ruokahalu on tippunut, protskun määrää olen onnistunut lisäämään, vaikka edelleenkin on tosi vaikea päästä tarvittaviin määriin/päivä.
Hyvällä tiellä olen siis kulkenut, näin ajattelen ja mielenkiinnolla meninkin kolmanteen mittaukseen keskellä kuntoutusviikkoa.

 

Sain yllättyä iloisesti! 

 

Visceral Fat level on tippunut hienosti, vaikka edelleen onkin liian korkealla, silti luvun putoaminen 22:sta 15:een!  

 

Percent Body Fat on myöskin edelleen plösöluvuissa, mutta hei, tiputus 45,3 prosentista 36, 2 prosenttiin lämmittää kyllä mieltä. (Average / Acceptable: 25% to 31% (typical and healthy for non-athletes))

Painokehitys pistää hymyilemään. Vaikka BMI onkin varsin kyseenalainen määrite ihmisen hyvälle ja huonolle painolle, en senkään mukaan ole enää lihava vaan ylipainoinen.

 

 Body Fat Mass on myös tippunut omaan silmääni huimasti: lähtötilanne 42,7kg ja nyt 31,7 kg. Yli 60-vuotiailla naisilla terveellisenä rasvaprosentin ylärajana pidetään usein noin 33–35 % rajaa, mutta komppaan kyllä mittaajaa siinä, että vielä kannattaa pudottaa.

 Liekö Ozempicin vaikutusta ja protskua yrityksestä huolimatta liian vähän, koska Skeletal Muscle Mass on tippunut ekan mittauksen lukuihin. Voimaharjoitteluun on siis pakko kehittää inspiraatiota jostain vaikka väkisin! Tämä on se ainoa luku mittauksessa, jonka toivoisi kasvavan eikä pienentyvän! 

Paino on pudonnut tasaisesti, maaliskuun päätä huimaavasta lukemasta 94,3 kg tippuminen 87,5 kiloon nosti hymyn kasvoille. 

Näillä tuloksilla on hyvä fiilis jatkaa "taistelua". Yritän vielä saada itseni oikeasti potkittua kuntosalille, että saisin lihasmassaa lisää. Pistäkääs henkisiä potkuja tähän suuntaan, että luuska saisi itsensä salille!

 

ORAS-kuntoutus, toinen ja viimeinen viikko

 Palasin sunnuntaina ORAS-kuntoutuksen toiselta ja samalla viimeiseltä jaksolta ja vaikka olo on varsin väsynyt, niin olipa taasen mahtava kokemus!

Tuo meidän kurssimmehan oli tarkoitettu työuupumuksesta kärsiville/kärsineille, mutta Kela järjestää maksuttomia kuntoutuskursseja suurinpiirtein ihan mihin vain keksii katsoa. Moni meidän ryhmästämme pohtiikin varmaan, että mihin kuntoutukseen hakisi seuraavaksi. 

ORAS-kurssi toteutetaan kahden viisipäiväisen lähijakson ja niiden välissä olevan etäkuntoutuksen avulla, mutta toteutusmalleja varmasti erilaisia riippuen minkämoinen syy on taustalla.

Meidän ryhmällämme kävi uskomaton onni osallistujien suhteen. Naksahdimme heti ensimmäisestä päivästä modeen "kaiken voi ja uskaltaa jakaa" ja vaikka juttu pyörikin toinen toistaan raskaammissa aiheissa, nauroimme myös varmasti makeammin kuin pitkään, pitkään aikaan.

Ohjelmassa oli monenmoista henkistä ja fyysistä ohjelmaa, iltaisin pää oli väsynyt ja niin oli kroppakin, mutta väsymys oli kuitenkin jotenkin hauskasti "hyvää väsymystä" ja kevensi kokonaisvaltaista oloa.

Lunastin heti saapumispäivänä kahdellakympillä kylpylän käytön koko viikoksi ja kävinkin siellä neljänä iltana viidestä nautiskelemassa infrapunasaunasta, trooppisista suihkuista ja jopa KYLMÄaltaasta! Virallisessa ohjelmassa meillä olikin vesijumppaa, joka on ehdottomasti yksi lemppareistani liikunnan saralla.

Vesi on kyllä äärimmäisen ihana elementti ja päätinkin, että kotiuduttuani käyn viimeinkin ostamassa vuosikortin uimahalliin ja myös käytän sitä!

Viikkoon sisältyi myös etukäteen varaamani InBody-mittaus. Minähän kävin ekalla jaksolla mittauksessa ja vaikka en nyt himona olekaan liikkunut tai salilla hikoillut, kiinnosti varmistaa ettei Ozempicin painonpudotus ole täysin lihaksista lähtenyt. Tästä teen ihan oman postauksen kunhan sopiva rako istahtaa alas löytyy.

Aika monelle ryhmäläiselle oli kuntoutus ensimmäinen lajiaan ja jokainen ihmettelikin, miksei aikaisemmin ole osannut tällaiseen hienouteen tarttua.

Minä olen aikaisemmin ollut psoriasisliiton kuntoutuksissa (Kanariansaaret!) ja reumaliiton kuntoutuksissa, joten tuttua asiaa itselleni ja jatkossakin aioin hakea ja osallistua niin moneen kuntoutukseen kuin vain onnistun sisään pääsemään.

Irtautuminen arjesta ja keskittyminen itseensä voimauttaa uskomattoman paljon ja se vertaistuen määrä, mitä vastaavassa tilanteessa olevilta kuntoutuksen aikana saa vastaanottaa on todella korvaamatonta! Pää kevenee kun pääsee juttelemaan ja jakamaan kokemuksia sellaisten ihmisten kanssa, jotka jo puolesta sanasta tajuavat  mistä puhut eikä tarvitse miettiä rasittaako samasta asiasta "jauhaminen" ystäviä tai puolisoa. 

Kuntoutuksia järjestää Kela, työeläkelaitokset, hyvinvointialueet ja vakuutusyhtiöt, sekä monet eri järjestöt ja sairauskohtaiset liitot - kannattaa ehdottomasti tutustua tarjontaan ja miettiä josko sieltä löytyisi itselle sopiva!