keskiviikko 1. heinäkuuta 2026

2.7.2026, Loma ja kerrankin ei mitään isompia suunnitelmia

 Loman toinen päivä alkoi kahvikupillisen kera viikon Sykettä katsellen. 


Pää yrittää kehitellä kaikenmoisia suunnitelmia ja kalenterimerkintöjä, mutta pyristelen vastaan. Päätin ottaa kerrankin loman niin että en kellota mitään minuuttiohjelmaa ja suunnittele päiväohjelmia liian kanssa, mutta nähtäväksi jää.

Oma nuppi kun tuppaa tekemään mitä lystää.

Kuntoutuskurssilta saatiin tehtävänpoikasta rauhoittumis- ja stressinpoistoharjoituksien muodossa ja pakko myöntää että juurikin ne ovat itselle hankalia hallittavia. Niitäpä harjoituksia testailen tässä lomalla, kun en kerta kalenteroi mitään isompaa (hahahhaha).

Ja heti kun olen kehunut, miten menen tämän lomasen tajunnanvirtatekniikalla, niin kerron että tänä viikonloppuna ohjelmassa ompi Ilovaari :D
Perjantai-lauantain täyttää siis hyvä musiikki ja rento meninki.

Ja 9. päivä tehdään päivän reissu Retrettin Taideluolaan.

Näistä molemmista lisää myöhemmin :)

Mutta otanpa toisen kupposen kahvia ja vähän vaikka venyttelen. 
 

sunnuntai 21. kesäkuuta 2026

22.6.26, Mökillä Foxeyn kanssa

 Viime torstaina oli kevään viimeinen valmistumispäivä ja perinteisesti tämän jälkeen saamme etätyöskennellä lomaan asti ( lomani alkaa heinäkuun 1. ja jatkuu kuun loppuun)

Niinpä lauantaina pakattiin kimpsut ja kampsut autoon ja ajeltiin mökkimaisemiin Olotilalle. Matka taittui kahdella autolla, koska T. palaisi kotiin jo sunnuntaina, kun taas minä ja Foxey jäisimme mökille koko alkavaksi viikoksi.

Kissaneito sopeutui uuteen ympäristöön ongelmitta ja varsinkin etukuistilla olevaan ulkohäkkiin pitää hänen päästä heti aamusta tarkkailemaan tontin vilkasta linnustoa ja muita lenteleviä öttiäisiä.

Minulla on vähän kaksjakoinen fiilis - toisaalta ihana istua ja katsella järvelle, leikkiä kissan kanssa ja lueskella kirjoja, toisaalta olisi kauhea polte alkaa raivata vesakkoa, pilkkoa puita ja vaikka korjata kulkuteiden katkenneita lautoja. 
Mutta kun en JAKSA! 

Viikon makoilu/lepäily parannellen divertikuliittiä vei voimat ja kun suolenmutka edelleen kipuilee pitempään ylhäällä ollessa aktiivisuus on varsin heikkoa. 
Suututtaa ja ärsyttää.

Lisäksi lämpömittari hihhuloi päälle +25 asteessa ja se ny eivvaan ole mitenkään kannustava lämpötila alkaa vesurin tai kirveen kanssa heilua. INHOAN näin kuumaa.

Jokunen vuosi sitten hihkuin riemusta hellepäivinä ja raahasin aurinkotuolin rantatasanteelle grillatakseni itseäni joka puolelta about 8h päivässä kuin possupaistia vartaassa. "Kiltin" ihosyövän jälkeen tästä huvista oli luovuttava suosiolla, joten mitä iloa minulle on nyt näistä hellepäivistä? Ei mitään!

Kuljen hattu päässä ja pitkähihaisissa (toki kevyissä) paidoissa ja pitkähihaisissa housuissa ja lotraan aurinkosuojaa paljaaksi jääville ihokaistaleille.  Sitä paitsi +25 asteessa fyysinen työ ei ole kivaa vaan yletön rasite.

Joten suokaa anteeksi auringonpalvojat. Minä lähetän kaikille ylemmille tahoille toiveita ja anomuksia vähintään puolipilvisistä keleistä ja max 24 asteen lämpötiloista.

Onneksi Olotilan tontille ei isän hinkumisesta huolimatta ikinä laitettu nurmikkoa, joten luonnollinen varvikko on saanut pysyä paikoillaan ja sehän ei isommalti huoltoa vaadi. Paitsi että iloisen kiihkeästi levittäytyvät koivut ja pajut ja muut puskat peittäisivät koko mökin, jos ei niitä kiskoisi säännöllisesti pois. Tätä juurikin haluaisin tehdä, mutta nou kän duu, kun on niin KUUMA!

Luenpa siis taas yhden kirjan, leikitän kissaneitiä ja ehkä tiskaankin... 

perjantai 19. kesäkuuta 2026

Ozempic-resepti, olenko heikko, huijari vai ihan ok?

 Mie olen nyt puolisentoista vuotta taistellut läskikertymää vastaan ravitsemusterapeutin ja Foodvisorin avulla, mutta eipä ole eukon olemus pienentynyt, kolesterolitkin vain kilahteli kattoon vaikka miten ruokavaliota terveellistytin, onneksi kemia pelastaa siinä(kin) asiassa.

Niinpä pitkän ja hartaan vatvomisen jälkeen annoin ajatukseni kohdistua pitkän ja hartaan mediahulabaloon värittämiin laihdutuslääkkeisiin ja niistä ensisijaisesti Ozempiciin.

Työterveyslääkäri kertoi toimivansa painonhallintalääkärinä ja toivotti tervetulleeksi maksavana asiakkaana myös laihdutuslääkkeiden tiimoilta, mutta memillä ei kemiat oikein kohdanneet, niin en häneltä en edes harkinnut aikaa varaavani. Toisaalta hänen ehdoton periaatteensa siitä, ettei laihdutuslääkkeitä käytetä ilman jatkuvaa seurantaa soitteli minunkin mielessäni kireitä kieliä ja omin sen omaksi periaatteeksikin. 

Jostain syystä päädyin tutkiskelemaan netin tarjoamia vaihtoehtoja painonhallinnan saralta ja päädyinkin valikoimaan sieltä palvelun, jossa luvattiin jopa päivittäinen kontakti hoitohenkilöstöön.

Täytin netissä esitietolomakkeen ja mietin sitä tehdessäni, että tässähän olisi helppo kirjata painonsa vaikka miten suureksi, että "olisi oikeutettu laihdutuslääkkeeseen". Asiaahan ei mitenkään voi tuossa tilanteessa tarkistaa! Nettilääkärillä on kyllä pääsy kanta-tietoihin, mutta eihän siellä kaikilla painotietoja näy.
Maksoin vastaanottomaksun ja varasin chatti-ajan lääkärille.  Yllätyksekseni sain sen jo heti seuraavaksi päiväksi ja jännittynut odotus alkoi.

Kirjauduin teamsiin saamani linkin myötä ja lääkäri ilmestyi paikalle sovittuun aikaan.

Vähän tuli sellainen fiilis, että lääkäri ei ollut lukenut esitietoja, vaikka kiittelikin niiden tarkkuudesta. Olin liittänyt parin viikon takaisten verikokeiden tulokset esitietoihin ja hän mm. kysyi olenko milloin viimeksi käynyt verikokeissa ja olivatko arvot ok.
Kaikki perustiedot lääkehoidosta ja lääkkeiden esittelystä tulivat copypastena ja kysyinkin yhdessä vaiheessa, että juttelenko AI:n kanssa vai onko hän elävä yksilö :D

Lääkäri vastasi, että perusasiat on kaikille samat, miksi niitä aina uudestaan kirjoittamaan ja jos haluaisin, voisimme pistää kameran päälle. No en halunnut, joten jatkettiin chattiä. 

Asiat selvisivät ja valitsin kokeiluun juurikin Ozempicin. Jatkan ruokavalioremonttia ja liikuntaa ja katsotaan kuinka käy. Käyn syksyllä taas Inbody-mittauksessa varmistamassa, ettei lihasmassa ole se mikä katoaa vaan se ilkeä sisäelinten ympärille kertynyt rasva saa kyytiä!

Metotreksaattilääkityksen ja divertikkelien mukanaan tuomat suolisto-ongelmat vaativat extratarkkaa huomiointia, joten olen tyytyväinen tuohon mahdollisuuteen ottaa pienellä kynnyksellä yhteyttä lääkäriin, jos Ozempic alkaa suolisto-oireita enemmän kerryttää.

Voihan se olla, ettei koko lääke sovi minulle ja joudun palaamaan tervaiselle ja tikkuiselle LUOMU laihdutukseen. 
Mutta olenpahan sitten kokeillut tämänkin tien.

 























 

keskiviikko 17. kesäkuuta 2026

Inbody-mittaukset, kaksi kuukautta väliä

 Kävin elämäni ekassa Inbody-mittauksessa maaliskuussa ja tuloksethan olivat juurikin sellaiset kuin odotinkin. Ylipainoa ja sitä pahimmanlaatuista läskiä reippaasti yli oman tarpeen jne jne.

No, kävin sen jälkeen ravintoterapeutin luona ja sain päätehtäväksi lisätä proteiinin määrää ruokavaliossani. Asia jonka olin tiedostanut itsekin, mutta nyt päätin paneutua asiaan kunnolla.

Viime viikon kuntoutuksessa oli mahdollisuus käydä Inbody-mittauksessa ja hetken innostuksessa varasinkin ajan vaikka mietinkin, ehtiikö kahdessa kuukaudessa mitään isompaa edes tapahtua.

Surprise surprise! 

Hämmästyksekseni muutosta oli tapahtunut ja omasta mielestäni vielä oikein selvästi! Postaukseen liitetyissä kuvissa näkyy muutos 30.3. - 10.6.

Olen siis oikealla tiellä. Jos tekemilläni PIENILLÄ muutoksilla on kahdessa kuukaudessa selkeä vaikutus, niin kas kas, jos oikein innostun, niin muutostahan voi oikeasti tapahtua!







 

tiistai 16. kesäkuuta 2026

16.6.2026 Kesä ulkona, minä sisällä


Ulkona olisi mitä täydellisin ilma tehdä vaikka mitä kivaa - möyriä puutarhassa, käydä uimassa, huuhailla kaupungilla ja nauttia kahvi tai siideri terassilla katsellen ohikulkevia ihmisiä tai osallistua moninaisiin tapahtumiin, mitä kesä kaupunkiin tuo!

Mutta meikäläinen se vain makaa sohvalla ja napsii kipulääkkeitä ja odottaa, että nuo hemmetin divertikkelit toipuisivat mahdollisimman pian.

Avasin työkonetta sen verran, että lähetin sairauslomatodistuksen esihenkilölle ja palkkoihin. Laitoin myös opintotoimiston teamsiin viestin poissaolostani ja listasin tekemättömät työni, mitkä esihenkilö saisi jakaa töissäoleville. 
Voin vain kuvitella sitä noitumisen määrää, kun työt kaatuivat heidän niskaansa. Juuri ennen kesälomaa.
Pakko myöntää, että pikkuisen kurkkasin myös sähköpostiini, mutta kovetin mieleni enkä alkanut purkaa sinne kertynyttä viestiruuhkaa.

Miten voikin ihmiselle tulla huono omatunto sairauslomasta! Tätäkin käsiteltiin kuntoutuksessa, mutta niin ne vain "opit" jäivät tosipaikan tullen unholaan. Oppiminen jatkukoon siis, askel kerrallaan.

Eniten ärsyttää tässä se, että tekemistä olisi vaikka kuinka, mutta kun en jaksa/kärsi olla pystyssä kovinkaan kauaa kerrallaan, niin mitäpä teen? 
Luen, katson telkkaria, silittelen kissaa.


Kaikki ovat asioita, jotka ovat rentouttavia ja mukavia kun niitä tekee vapaaehtoisesti, mutta turhauttavia kun ne ovat ainoa vaihtoehto.

Kyllä tämä tästä. 









 

sunnuntai 14. kesäkuuta 2026

Päiväkirja 14.6.2026

 Kotiuduin ORAS-kuntoutuksesta perjantaina, Foxey Lady ei suonut minulle silmäystäkään, koska olin kehdannut "hyljätä" hänet viikoksi. Onneksi perhe edes otti minut vastaan avosylein.


Lauantain nautiskelin puutarhasta ja pihamaan siistimisestä, vaikka perjantai-iltana alkanut vatsan kipuilu häiritsikin kipulääkkeistä huolimatta.

Sunnuntain vastaista yötä en saanut nukuttua, koska vatsakipu ei asettunut millään. Seiskalta aamulla soitin päivystykseen ja puhelun jälkeen T.  kuskasi minut "mäelle".

Ehkäpä aikaisen aamun takia päivystyksessä ei ollut totaalista kaaosta ja ilmoittautumisesta kotiin pääsyyn kului aikaa inauksen vajaa 3h!

Tulehdusarvot olivat koholla, kuumeen tapaistakin mittari näytti, vatsa to-del-la kipeä ja kosketusarka ja pimpelipom tuttu ja aina yhtä vittumainen diagnoosi tipahti: divertikuloosi.

Lääkäri selitti ettei nykyään enää tähän vaivaan määrätä antibioottikuuria automaattisesti, vaan mennään ihan lepo + tulehduskipulääkkeet meiningillä ensin. Jos ei viikkoon asetu, niin tervetuloa takaisin ja katotaan sitten uusia hoitoja.

Viikko sairauslomaa. Perse.



 

perjantai 12. kesäkuuta 2026

Päiväkirja 12.6.2026, Oraskuntoutus loppu, kohti kotia

 Vähän oli haikea mieli kun alettiin pakkailla laukkuja ja tehtiin loppuhommia kurssilla. Vaikka viikko osasi olla väsyttäväkin, niin kurssilaiset olivat kyllä ihanimpia ikinä ja heitä ehtii tulla ikävä ennen toista lähijaksoa syyskuun alussa.

Menee varmaan muutama päivä, ennen kuin oikeasti sisäistää kaikki ne viikon aikana puhutut ja käsitellyt asiat ja sitten vasta pystyy asioita hyödyntämään jatkoa miettien.

Kotimatkan reitiksi valitsin suoran ja nopeimman reitin tulomatkan ralliteiden sijaan. Ihana oli kotiutua kun vastassa oli puoliso, lapset ja Foxey-kissa sekä pojan Hulifer-kollikin!

En jaksa pestä pyykkejä tai tehdä mitään muutakaan hyödyllistä, rentoilen sohvalla ja kömmin omaan ihanaan sänkyyni heti kun vain "ilkeän" :D

 

2.7.2026, Loma ja kerrankin ei mitään isompia suunnitelmia

 Loman toinen päivä alkoi kahvikupillisen kera viikon Sykettä katsellen.  Pää yrittää kehitellä kaikenmoisia suunnitelmia ja kalenterimerkin...