6 viikkoa Ozempicin aloittamisesta, tuloksia?

  Olen välttynyt Ozempicin kirjatuista sivuvaikutuksista, 

Pahoinvointi ja oksentelu

Ripuli tai ummetus

Vatsakipu, turvotus ja ilmavaivat

Väsymys, päänsärky ja huimaus 

Koska Ozempic on alkujaan tarkoitettu diabeteksen hoitoavuksi, sivuvaikutuksiin on listattu myös ruokahaluttomuus ja painon lasku, mutta laihdutuslääkkeenähän tämä "sivuvaikutus" on juurikin se toivottu vaikutus.

Ruokahaluni on todellakin vähentynyt ja annoskoko sitä myötä pienentynyt, syön myös edelleen aika pitkälti kellon mukaan, koska nälkä ei vain "tule".  Punaviinikään ei maistu edes tulisten pataruokien kanssa, joten sitäkin myötä on elimistöni hyötynyt tästä piikittämisestä. 

Pistin neljä viikkoa alimmalla annoksella o,25 mg ja sen jälkeen annos nostettiin 0,5 mg, "lopullinen" annos lienee minun tapauksessani 1,0 mg parin viikon päästä.

Olen punninnut itseni joka aamu ja paino on laskenut hiljalleen, joskin heiluriliikettä on selvästi näkyvissä. Jos syön paljon hiilareita, aamulukemat ovat nousseet muutaman sata grammaa ja jos päivän energiat koostuvat reippaasti protskuista, lukema on pienempi. 

Vauhti ei ole päätä huimaava, en huomaa eroa vaatteissa tms., mutta keskiarvo per viikko on inauksen vajaa 500g, kaikkiaan 2kg 900g.

Hullua - vauhti on ideaalinen, mutta jotenkin olen pettynyt. Järki sanoo, että näin on just niinkuin pitää, mutta tunnepuolella olisin toivonut suurempaa pudotusta.

Hölmö minä.                                                                             

 

Kesäloma ja Ozempic

Pistin tänään neljännen pistoksen Ozempicia vahvuudella 0,25 mg, eli kolme viikkoa takana laihdutuslääke-elämää.

Ensi viikolla annos nousee 0,5 mg / viikko.

Kolmen viikon aikana olen selkeästi huomannut, että annokset ovat pienentyneet reilusti. Vatsa tulee paljon nopeammin täyteen ja lautasen täyttämistä harjoittelen vieläkin ahkerasti. Usein joudun jättämään osan annoksestani syömättä, kun on tullut olo, että jos jatkan (suu vetäisi, mutta...) lopputuloksena on vain huono olo.

Makea ei ole koskaan ollut minun heikkouteni, mutta näköjään lääke vaikuttaa myös minun paheeseeni, rasvaisiin herkkuihin. Ei tee mieli pizzaa, friteerattua kanaa, karjalan piirakoita tai mitään muutakaan aikaisemmista herkuistani. Omituista!

Yritän tehdä lihaskuntoliikkeitä pitkin päivää: odotellessani kahvin uuttumista, kyykkään sen minkä ehdin ja kun puuro on mikrossa, teen pystypunnerruksia jne jne. Ehkäpä tässä oikeasti innostun salillekin suuntaamaan syksyn mittaan!

Painoin lähtötilanteessa 10.7. 90,7 kg. 
Tänä aamuna 31.7. painoin 88.7 kg.
Kolmen viikon saldo siis tasan 2 kg - pitää tarkentaa syömistä hiukkasen ylöspäin, koska viikkopudotus tuon mukaanhan olisi pelottava luku 666 g/vko.
Pirullista menoa todellakin :D

Kahden kilon pudotus ei vielä tunnu eikä näy missään, mutta onnistumisen kokemus kantaa kuitenkin eteenpäin. Reilun vuoden kestänyt ruokaremontti + ravitsemusneuvojalla käynnit tuottivat tulokseksi +-0 ja pakko myöntää että olihan se masentava fiilis kun mitään ei tapahtunut vaikka "kaikkensa teki".

Ehkä nuo farkut jonakin tulevana päivänä puristavat vähän vähemmän.

 

 

 

Eka viikko Ozempicilla - 18.7.2026

Ei tullut ainakaan mitään isompia sivuoireita ensimmäisen Ozempic-pistoksen myötä, vaikka niitä hieman uumoilinkin.

Jos ei negatiivisia kokemuksia tullut, niin tulikos sitten positiivisia?

Vaakalle en ole päässyt, kun olemme koko viikon olleet kesämökillä ja täällä kyseinen laite on kiellettyjen laitteiden listalla. Täällä _rentoudutaan_!
Mutta ainakin psyykkisiä muutoksia olen huomannut paljonkin. Perinteinen "mökillä herkutellaan joka ilta"-mentaliteetti ei ole nostanut päätään kertaakaan vaan olen puolisoparan kauhuksi miettinyt etukäteen mitä milloinkin syödään ja torpannut jopa hänen "haetaan Saaristonpuodista pizzat"-ehdotuksensa kuin seinään.
Ei ole haettu pizzaa vaan on syöty uusia perunoita, salaattia ja kanaa tai lohta. Grillimakkaroitaan ei ole kuistilla tirissyt kertaakaan!

Ei tee mieli.

Ehkä tuon pistoshoidon aloittaminen buustaa pysymistä paremmissa valinnoissa, vaikka muutenkin kyllä ravitsemusterapeutin läpikäymien ruokapäiväkirjojen mukaan syömme pieniä (ja suunniteltuja) kebab-iltoja mukaanlukematta lähes kiitettävän terveellisesti ja monipuolisesti.

Tunne siitä, että nyt riittää, tulee paljon nopeammin kuin aikaisemmin. Jos ennen söin 300g pakastepizzan ja sen jälkeen vielä jäätelöä tai salmiakki jälkkäriksi, nyt hyydyn jo puolessa välissä pizzaa. Ei vain jaksa! 
Normaali aamupalani on ollut 2 x ruisreal, keijua, hummusta ja tomaattia kahvin kera, nyt kun olen proteiinimäärää nostaakseni lisännyt siihen 2dl kananmunanvalkuaismunakkaan, niin toinen leipäpala on jätettävä pois tai tulee huono olo.
Eli annoskoko on selkeästi pienentynyt.

Toinen, ei välttämättä niin hyvä asia terveyden kannalta on se, että nälkä melkeinpä katoaa.

Joudun syömään kellon mukaan, koska jos odottaisin varsinaista näläntunnetta, aamupalan jälkeen seuraava ateria olisi joskus seitsemän aikaan illalla. 
Ei ehkä se kaikkein paras rytmi.
No, kellon mukaan syöminen ei ole maailman hankalin asia, joten mennään sen mukaan kunnes elimistö alkaa tottua uuteen tilanteeseen.

Ja näin neulakammoisena voin ylpeänä kertoa, että toisen piikin pistäminen meni SILMÄT AUKI!  

Perjantai 10.7.2026, Ozempicin aloitus

 
Kyselin Facen naistenhuoneella positiivisia käyttökokemuksia Ozempicistä, netti kun on tulvillaan niitä negatiivisia ja tarvitsin pikkuisen rohkaisua ekan piikin pistämiseen.

Ja tulihan niitä onnistumisen kokemuksia eikä jokaisella käyttäjällä ollut helvetillisiä sivuoireita, eikä kukaan ollut oikeasti oksennellut kuukautta putkeen, paskonut peräsuoltaan pönttöön tuskissaan kiemurrellen tai menettänyt kaikkia hiuksiaan tämän myrkyn takia.

Joten tadam!, uskalsin siis minäkin nostaa jääkaapista piikkipaketin ja aloittaa tämän kokemuksen. Pakkauksessa oli kynän lisäksi neljä neulaa, eli uusi neula jokaiselle pistoskerralle. 
Tässä vaiheessa olin vielä aivan tyyni ja jopa vähän innoissanikin hommasta.

Ruiskun päällä oli useampikin suoja ja kun ne oli poistettu, päästiin avaamaan yksittäinen neulapakkaus ja liittämään se nesteruiskuun.

Ja tässä vaiheessa olin hyytyä koska kauhukseni huomasin, että siinähän on ihan oikea PIIKKI! 

Piikki.
Neula.
PiikkineulapiikkineulaNEULA!

Minähän siis kammoan neuloja ja pistämistä ja ajatusta että minua pistetään, jos näkyvillä on tuo terävä esine eli neula.
Pistän kyllä nivelpsoriasikseen viikottain metojectin ja biologisen kerran kuussa, mutta ne ovat KYNIÄ! En siis näe neulaa, joka uppoaa lihaani, joten pystyn olemaan tyyni ja rauhallinen ja tuikkaan lääkkeen suitsaitsukkelaan vatsamakkaaraan. Nou big diil.

T. lupasi hoitaa pistämisen jos en mitenkään pysty hommasta selviämään, mutta minäpä tomerana täti-ihmisenä puristin vatsamakkaran toiseen käteen, suljin silmäni ja tuikkasin annoksen menemään.
Todella ohut oli neula, koska oikeasti en tuntenut minkäänmoista nipistystäkään!

Pistettyäni avasin pakkauselosteen ja aloin lukea ohjetta ja tuoteselostetta, koska kuka se nyt manuaalia tarvitsee, nössöt ja tumpelot vain!

Nyt odottelen mielenkiinnolla, onnistunko keräilemään minkämoisia sivuoireita vai olenko jo niin paatunut lääkenarkkari, ettei tarvitse kärsiä mitään ylimääräistä ikävää.

Ja kirjataanpa tähän nyt samalla lähtötilanne 10.7.2026: 90,7 kg. 
 

Ozempic-resepti, olenko heikko, huijari vai ihan ok?

 Mie olen nyt puolisentoista vuotta taistellut läskikertymää vastaan ravitsemusterapeutin ja Foodvisorin avulla, mutta eipä ole eukon olemus pienentynyt, kolesterolitkin vain kilahteli kattoon vaikka miten ruokavaliota terveellistytin, onneksi kemia pelastaa siinä(kin) asiassa.

Niinpä pitkän ja hartaan vatvomisen jälkeen annoin ajatukseni kohdistua pitkän ja hartaan mediahulabaloon värittämiin laihdutuslääkkeisiin ja niistä ensisijaisesti Ozempiciin.

Työterveyslääkäri kertoi toimivansa painonhallintalääkärinä ja toivotti tervetulleeksi maksavana asiakkaana myös laihdutuslääkkeiden tiimoilta, mutta memillä ei kemiat oikein kohdanneet, niin en häneltä en edes harkinnut aikaa varaavani. Toisaalta hänen ehdoton periaatteensa siitä, ettei laihdutuslääkkeitä käytetä ilman jatkuvaa seurantaa soitteli minunkin mielessäni kireitä kieliä ja omin sen omaksi periaatteeksikin. 

Jostain syystä päädyin tutkiskelemaan netin tarjoamia vaihtoehtoja painonhallinnan saralta ja päädyinkin valikoimaan sieltä palvelun, jossa luvattiin jopa päivittäinen kontakti hoitohenkilöstöön.

Täytin netissä esitietolomakkeen ja mietin sitä tehdessäni, että tässähän olisi helppo kirjata painonsa vaikka miten suureksi, että "olisi oikeutettu laihdutuslääkkeeseen". Asiaahan ei mitenkään voi tuossa tilanteessa tarkistaa! Nettilääkärillä on kyllä pääsy kanta-tietoihin, mutta eihän siellä kaikilla painotietoja näy.
Maksoin vastaanottomaksun ja varasin chatti-ajan lääkärille.  Yllätyksekseni sain sen jo heti seuraavaksi päiväksi ja jännittynut odotus alkoi.

Kirjauduin teamsiin saamani linkin myötä ja lääkäri ilmestyi paikalle sovittuun aikaan.

Vähän tuli sellainen fiilis, että lääkäri ei ollut lukenut esitietoja, vaikka kiittelikin niiden tarkkuudesta. Olin liittänyt parin viikon takaisten verikokeiden tulokset esitietoihin ja hän mm. kysyi olenko milloin viimeksi käynyt verikokeissa ja olivatko arvot ok.
Kaikki perustiedot lääkehoidosta ja lääkkeiden esittelystä tulivat copypastena ja kysyinkin yhdessä vaiheessa, että juttelenko AI:n kanssa vai onko hän elävä yksilö :D

Lääkäri vastasi, että perusasiat on kaikille samat, miksi niitä aina uudestaan kirjoittamaan ja jos haluaisin, voisimme pistää kameran päälle. No en halunnut, joten jatkettiin chattiä. 

Asiat selvisivät ja valitsin kokeiluun juurikin Ozempicin. Jatkan ruokavalioremonttia ja liikuntaa ja katsotaan kuinka käy. Käyn syksyllä taas Inbody-mittauksessa varmistamassa, ettei lihasmassa ole se mikä katoaa vaan se ilkeä sisäelinten ympärille kertynyt rasva saa kyytiä!

Metotreksaattilääkityksen ja divertikkelien mukanaan tuomat suolisto-ongelmat vaativat extratarkkaa huomiointia, joten olen tyytyväinen tuohon mahdollisuuteen ottaa pienellä kynnyksellä yhteyttä lääkäriin, jos Ozempic alkaa suolisto-oireita enemmän kerryttää.

Voihan se olla, ettei koko lääke sovi minulle ja joudun palaamaan tervaiselle ja tikkuiselle LUOMU laihdutukseen. 
Mutta olenpahan sitten kokeillut tämänkin tien.

 

 

Ravitsemusterapeutti versus painonhallintalääkäri, part 2 (painonhallintalääkäri)

(pixabay, Kalhh)

Minulla oli siis aika lääkärille, ken on erikoistunut juurikin painonhallintaan ja mielenkiinnolla suuntasin hänen vastaanotolleen.

Pirtsakka ja hymyilevä lääkäri oli minua vastassa ja hän oli tutustunut inBody-mittauksen tuloksiini ja myös ravitsemusterapeutin merkintöihin kiitettävällä panostuksella niin ettei kaikkea tarvinnut jälleen kerran alusta asti selvittää.

InBody-mittaus oli elämäni ensimmäinen ja kävimme sitä alkuun läpi. Lyhyesti tiivistettynä, olen pelkkää läskiä koko nainen :D
No en tietenkään, mutta yli ohjearvojen mentiin useammassa kohdassa.

Painoa liikaa (ylläri-ylläri)
Sceletal muscle mass oli sentään normaali, mutta prosentuaalinen rasvanmäärä kropassa aivan liian korkea.
Leponergiankulutukseni oli alhainen kokoisteni keskiarvoon verrattuna (se kuuluisa säästöliekki?).

Ikävää mutta tarpeellista kuultavaa.

Siinä vaiheessa kun aloimme käymään läpi liikkumista ja ruokailuja, alkoivat myös ihokarvani kääntyä vastakarvaan ja sisäinen känkkäränkkäni nosti päätään.

(pixabay, Kalhh)
Koska kirjaan kaikki syömiseni Foodvisor-appiin, tiedostan syöväni liian vähän proteiinia, mutta ihanan tohtorinnan mukaan oikea tapa on vetää protskua vaikka rahkana (voi nielaista maistelematta ja hulauttaa vettä perään niin menee alas, kuten hän toimii), perunaa, pastaa, riisiä ei pidä syömän ikinäkoskaan jne jne. Ehkä kerran viikossa voi yhden pienen perunan "nautiskella".

Tässä välissä nauroin jo ääneen ja kysäisin häneltä, että nauttiiko hän IKINÄ syömisistään ja ruokailusta?
Ei kuulema ole tärkeää se nauttiminen, pitää tarjota kropalle vain se mitä se tarvitsee ja tämä riittää!

Ei kiitos tuollaista elämää.

Liikunnan suhteen tiedostan myöskin, että petrattavaa on. Käyn niin usein kävelemässä rivakkaa lenkkiä kun ehdin, vähintään pari kertaa viikossa keskiarvoisesti ja telkkaria katsoessa pyrin käyttämään stepperiä, mikäli vain nivelten tilanne sen sallii.

Mutta voi voi. Käveleminen on aivan turhaa eikä stepperoinnistakaan ole mitään hyötyä. 

Kuntosalille tai Crosstrainin-gryhmään pitää mennä (ja kas, tässäpä onkin hyvän ryhmän esite, hänkin siellä käy), että lihakset kasvaa ja kaatuilematon vanhuus on turvattu.

Valitettavasti vihaan ryhmäliikuntaa kaikissa muodoissaan ja kuntosalille en uskalla mennä, koska itseni tuntien mopo lähtisi pian keulimaan ja olisin jalka-käsi-polvi-olkapää paketissa kun olisin tylsistynyt rutiiniin ja kokeilisin mitenkähän isoilla painoilla saan tällä tehtyä... 

Ihan hyvää keskustelua meillä oli, mutta jotenkin hänen kommentointinsa kumosi kaiken sen "hyvän", mitä vuoden mittaan olin ravitsemusterapeutin ohjeilla saavuttanut. Jäi vähän paska fiilis vaikka samalla naurattikin.

(pixabay, Geralt)

Summasummarum:

En lähde crossfittiin enkä kuntosalillekaan.
En aio hylätä perunaa, pastaa enkä riisiä. 
Aion nauttia hyvästä ruoasta ilman huonoa omaatuntoa, MUTTA maltilla ja opetellen tunnistamaan syönkö syömisen ilosta vai nälkääni.
Aion edelleen käydä kävelyllä, tehdä pihatöitä ja tallata stepperiä.
Aion etsiä netistä kotiohjeita kehonpainoharjoitteluun ja tehdä sitä myös.

Aion käydä vielä ainakin kerran ravitsemusterapeutin vastaanotolla ja hänen tsemppauksellaan edetä tässä loppuelämän projektissa pitää itseni liikkuvana, toimivana ja myöskin elämästä nauttivana!

Ravitsemusterapeutti versus painonhallintalääkäri, part 1 (ravitsemusterapeutti)

Kävin joku aika sitten ravitsemusterapeutilla ja sainkin varsin oivallisia neuvoja ja silmiä avaavia havaintoja elintavoistani ja ruokailuistani. 

Asia jota vastaan ikuisen laihduttajan sieluni pyristeli eniten vastaan oli se, että muka söisin LIIAN VÄHÄN. 
Kuinka voin syödä liian vähän jos painoni ei liikahda kuin ehkä ylöspäin? Eikös tämä painonpudottaminen ole puhdasta matematiikkaa - syö vähemmän kuin kulutat niin laihdut.
That´s it.

Tai sitten ei.

Tilanne on tämä:
- olen kuusikymppinen.
- olen vaihdevuodet (toivon mukaan) ohittanut
- olen enemmän tai vähemmän tiukasti pitänyt ideaalisena energiamääränä kaltaiselleni istumatyöläiselle 1500 kaloria/pvä. 
- en pidä makeasta, sen enempää makeisista, suklaasta kuin leivonnaisista. Suola ja rasva maistuvat kyllä.
- syön mielialalääkettä (tosi pienellä annoksella, kun en uskalla luopua)
- olen elämäni aikana laihduttanut useita kertoja erilaisin lopputuloksin.

Ravitsemusterapeutin mukaan tavoittelemani 1500 kaloria on jumittanut elimistöni siihen kuuluisaan säästöliekkiin, koska se on liian alhainen kokoiselleni ihmiselle. Niinpä aina kun sallin itselleni vapaita päiviä, kituva kehoni varastoi kaiken ylimääräisen energian suoraan rasvaksi. Ja perse senkus levenee.

Myös ruokarytmissäni olikorjaamisen varaa. Syön aamupalan puoli kuuden maissa aamulla, työpäivinä vedän lounaaksi jotain nopeasti puoli 11 ja illallinen menee usein jonnekin seiskaan-kasiin ja silloinhan ruoka tosiaan maistuukin!

Jos tiesin illalla esim. meneväni ulos syömään, paastosin koko päivän, että olisi illalla "varaa" syödä mitä sattuu.

Söin/syön monipuolisesti ja pääasiassa itse tehtyä ruokaa, koska perheen ruoka-allergiat vähentävät einesten käyttöä tosi paljon. Tästä sain jopa kehuja!

Sain matkaani ravitsemukseen liittyvää materiaalia ja pari käytännön ohjetta/tehtävää:
* Pyri säännölliseen ruokarytmiin- aamupala, lounas, välipala ja illallinen sekä pieni iltapala, koska se helpottaa unta.  
* Yritä nostaa  kalorimäärää! Minun kokoiseni, minun aktiivisuustason naisoletetulla on päivän kulutus keskimäärin +2000 kaloria. Sain tehtäväkseni nostaa tuo 1500 kaloria 1900-2000 kaloriin, että saataisiin elimistö palautumaan säästöliekiltä. Ei kuulema tapahtuisi viikossa tai kuukaudessa...

RT varasi minulle myös ajan inbody-mittaukseen sekä painonhallintaan erikoistuneelle lääkärille mittauksen jälkeen, että nähtäisiin tarkemmin kehoni tilanne.

Kaiken kaikkiaan RT oli/on ihana tyyppi. Ei saarnaamista, ei jeesustelua, ei käskyjä vaan keskustelun lomassa ajatuksia ja ehdotuksia, vinkkejä ja vaihtoehtoja. Olen valitettavasti sellainen yksilö, kenellä nousee kaikki karvat pystyyn, jos joku yrittää heittää auktoriteettiä kehiin ja käskyttää. Tuloksena lapsellinen toimintavastaus "en tee, pidä tunkkis".

Ikuinen "anarkisti" siis :D

 

Itsensä pienentämisen vaikeus

Miten voikin olla näin mahdotonta fyysisen tomumajan pienentäminen?   Liekö vaikutusta sisäisen itseni & psyykeni megalomaanisella koolla, mutta 

v a i k e a a  on.

Aika monta vuotta syyttelin vaihdevuosien vaikutusta, koska tämän asian vaikutuksesta sai lukea silmänsä kieroon kaikilta olemassaolevilta kanavilta ja mediasta muutenkin.

Vaihdevuodet on lusittu, mutta eipä ole homma helpottunut.

Sitten syyttelin lonkkamurtumaa ja sen aiheuttamaa liikuntarajoitusta.

Lonkka on kunnossa, mutta pehmusteet senkus paksunevat.

Ravintoterapeutin ohjeistuksen jälkeen ymmärsin, että minähän syön aivan liian vähän, en liikaa! Kroppa menee säästöliekille jne jne. Nostin siis kalorit minimiin siitä mitä Rt suositteli.

Hahahhaha, laihduinko? NO EN.

Nyt olen kaksi kuukautta jäsenöinyt nimeltä mainitsemattomassa tekoälypohjaisessa terveys- ja ravitsemussovelluksessa ja elänyt sen asettamien rajojen mukaan. Joka paikassa hehkutetaan kuinka se sovellus on satavarma apu tilanteessa kuin tilanteessa ja päätin luottaa (maksettuihin?) mainoksiin.

Paino ei ole tippunut, mutta eipä ole noussutkaan, vaikka oli synttäriputki, joulu ja uusi vuosi kaikki sudenkuopat toisensa jälkeen.

Että ehkäpä tämä pelittää, nyt kun arki asettuu eikä "ole pakko" herkutella koko ajan!