Ravitsemusterapeutti versus painonhallintalääkäri, part 2 (painonhallintalääkäri)

(pixabay, Kalhh)

Minulla oli siis aika lääkärille, ken on erikoistunut juurikin painonhallintaan ja mielenkiinnolla suuntasin hänen vastaanotolleen.

Pirtsakka ja hymyilevä lääkäri oli minua vastassa ja hän oli tutustunut inBody-mittauksen tuloksiini ja myös ravitsemusterapeutin merkintöihin kiitettävällä panostuksella niin ettei kaikkea tarvinnut jälleen kerran alusta asti selvittää.

InBody-mittaus oli elämäni ensimmäinen ja kävimme sitä alkuun läpi. Lyhyesti tiivistettynä, olen pelkkää läskiä koko nainen :D
No en tietenkään, mutta yli ohjearvojen mentiin useammassa kohdassa.

Painoa liikaa (ylläri-ylläri)
Sceletal muscle mass oli sentään normaali, mutta prosentuaalinen rasvanmäärä kropassa aivan liian korkea.
Leponergiankulutukseni oli alhainen kokoisteni keskiarvoon verrattuna (se kuuluisa säästöliekki?).

Ikävää mutta tarpeellista kuultavaa.

Siinä vaiheessa kun aloimme käymään läpi liikkumista ja ruokailuja, alkoivat myös ihokarvani kääntyä vastakarvaan ja sisäinen känkkäränkkäni nosti päätään.

(pixabay, Kalhh)
Koska kirjaan kaikki syömiseni Foodvisor-appiin, tiedostan syöväni liian vähän proteiinia, mutta ihanan tohtorinnan mukaan oikea tapa on vetää protskua vaikka rahkana (voi nielaista maistelematta ja hulauttaa vettä perään niin menee alas, kuten hän toimii), perunaa, pastaa, riisiä ei pidä syömän ikinäkoskaan jne jne. Ehkä kerran viikossa voi yhden pienen perunan "nautiskella".

Tässä välissä nauroin jo ääneen ja kysäisin häneltä, että nauttiiko hän IKINÄ syömisistään ja ruokailusta?
Ei kuulema ole tärkeää se nauttiminen, pitää tarjota kropalle vain se mitä se tarvitsee ja tämä riittää!

Ei kiitos tuollaista elämää.

Liikunnan suhteen tiedostan myöskin, että petrattavaa on. Käyn niin usein kävelemässä rivakkaa lenkkiä kun ehdin, vähintään pari kertaa viikossa keskiarvoisesti ja telkkaria katsoessa pyrin käyttämään stepperiä, mikäli vain nivelten tilanne sen sallii.

Mutta voi voi. Käveleminen on aivan turhaa eikä stepperoinnistakaan ole mitään hyötyä. 

Kuntosalille tai Crosstrainin-gryhmään pitää mennä (ja kas, tässäpä onkin hyvän ryhmän esite, hänkin siellä käy), että lihakset kasvaa ja kaatuilematon vanhuus on turvattu.

Valitettavasti vihaan ryhmäliikuntaa kaikissa muodoissaan ja kuntosalille en uskalla mennä, koska itseni tuntien mopo lähtisi pian keulimaan ja olisin jalka-käsi-polvi-olkapää paketissa kun olisin tylsistynyt rutiiniin ja kokeilisin mitenkähän isoilla painoilla saan tällä tehtyä... 

Ihan hyvää keskustelua meillä oli, mutta jotenkin hänen kommentointinsa kumosi kaiken sen "hyvän", mitä vuoden mittaan olin ravitsemusterapeutin ohjeilla saavuttanut. Jäi vähän paska fiilis vaikka samalla naurattikin.

(pixabay, Geralt)

Summasummarum:

En lähde crossfittiin enkä kuntosalillekaan.
En aio hylätä perunaa, pastaa enkä riisiä. 
Aion nauttia hyvästä ruoasta ilman huonoa omaatuntoa, MUTTA maltilla ja opetellen tunnistamaan syönkö syömisen ilosta vai nälkääni.
Aion edelleen käydä kävelyllä, tehdä pihatöitä ja tallata stepperiä.
Aion etsiä netistä kotiohjeita kehonpainoharjoitteluun ja tehdä sitä myös.

Aion käydä vielä ainakin kerran ravitsemusterapeutin vastaanotolla ja hänen tsemppauksellaan edetä tässä loppuelämän projektissa pitää itseni liikkuvana, toimivana ja myöskin elämästä nauttivana!