Kesäloma ja Ozempic

Pistin tänään neljännen pistoksen Ozempicia vahvuudella 0,25 mg, eli kolme viikkoa takana laihdutuslääke-elämää.

Ensi viikolla annos nousee 0,5 mg / viikko.

Kolmen viikon aikana olen selkeästi huomannut, että annokset ovat pienentyneet reilusti. Vatsa tulee paljon nopeammin täyteen ja lautasen täyttämistä harjoittelen vieläkin ahkerasti. Usein joudun jättämään osan annoksestani syömättä, kun on tullut olo, että jos jatkan (suu vetäisi, mutta...) lopputuloksena on vain huono olo.

Makea ei ole koskaan ollut minun heikkouteni, mutta näköjään lääke vaikuttaa myös minun paheeseeni, rasvaisiin herkkuihin. Ei tee mieli pizzaa, friteerattua kanaa, karjalan piirakoita tai mitään muutakaan aikaisemmista herkuistani. Omituista!

Yritän tehdä lihaskuntoliikkeitä pitkin päivää: odotellessani kahvin uuttumista, kyykkään sen minkä ehdin ja kun puuro on mikrossa, teen pystypunnerruksia jne jne. Ehkäpä tässä oikeasti innostun salillekin suuntaamaan syksyn mittaan!

Painoin lähtötilanteessa 10.7. 90,7 kg. 
Tänä aamuna 31.7. painoin 88.7 kg.
Kolmen viikon saldo siis tasan 2 kg - pitää tarkentaa syömistä hiukkasen ylöspäin, koska viikkopudotus tuon mukaanhan olisi pelottava luku 666 g/vko.
Pirullista menoa todellakin :D

Kahden kilon pudotus ei vielä tunnu eikä näy missään, mutta onnistumisen kokemus kantaa kuitenkin eteenpäin. Reilun vuoden kestänyt ruokaremontti + ravitsemusneuvojalla käynnit tuottivat tulokseksi +-0 ja pakko myöntää että olihan se masentava fiilis kun mitään ei tapahtunut vaikka "kaikkensa teki".

Ehkä nuo farkut jonakin tulevana päivänä puristavat vähän vähemmän.

 

 

 

Eka viikko Ozempicilla - 18.7.2026

Ei tullut ainakaan mitään isompia sivuoireita ensimmäisen Ozempic-pistoksen myötä, vaikka niitä hieman uumoilinkin.

Jos ei negatiivisia kokemuksia tullut, niin tulikos sitten positiivisia?

Vaakalle en ole päässyt, kun olemme koko viikon olleet kesämökillä ja täällä kyseinen laite on kiellettyjen laitteiden listalla. Täällä _rentoudutaan_!
Mutta ainakin psyykkisiä muutoksia olen huomannut paljonkin. Perinteinen "mökillä herkutellaan joka ilta"-mentaliteetti ei ole nostanut päätään kertaakaan vaan olen puolisoparan kauhuksi miettinyt etukäteen mitä milloinkin syödään ja torpannut jopa hänen "haetaan Saaristonpuodista pizzat"-ehdotuksensa kuin seinään.
Ei ole haettu pizzaa vaan on syöty uusia perunoita, salaattia ja kanaa tai lohta. Grillimakkaroitaan ei ole kuistilla tirissyt kertaakaan!

Ei tee mieli.

Ehkä tuon pistoshoidon aloittaminen buustaa pysymistä paremmissa valinnoissa, vaikka muutenkin kyllä ravitsemusterapeutin läpikäymien ruokapäiväkirjojen mukaan syömme pieniä (ja suunniteltuja) kebab-iltoja mukaanlukematta lähes kiitettävän terveellisesti ja monipuolisesti.

Tunne siitä, että nyt riittää, tulee paljon nopeammin kuin aikaisemmin. Jos ennen söin 300g pakastepizzan ja sen jälkeen vielä jäätelöä tai salmiakki jälkkäriksi, nyt hyydyn jo puolessa välissä pizzaa. Ei vain jaksa! 
Normaali aamupalani on ollut 2 x ruisreal, keijua, hummusta ja tomaattia kahvin kera, nyt kun olen proteiinimäärää nostaakseni lisännyt siihen 2dl kananmunanvalkuaismunakkaan, niin toinen leipäpala on jätettävä pois tai tulee huono olo.
Eli annoskoko on selkeästi pienentynyt.

Toinen, ei välttämättä niin hyvä asia terveyden kannalta on se, että nälkä melkeinpä katoaa.

Joudun syömään kellon mukaan, koska jos odottaisin varsinaista näläntunnetta, aamupalan jälkeen seuraava ateria olisi joskus seitsemän aikaan illalla. 
Ei ehkä se kaikkein paras rytmi.
No, kellon mukaan syöminen ei ole maailman hankalin asia, joten mennään sen mukaan kunnes elimistö alkaa tottua uuteen tilanteeseen.

Ja näin neulakammoisena voin ylpeänä kertoa, että toisen piikin pistäminen meni SILMÄT AUKI!  

Uniongelmia ja ärtymystä

 Lomallahan sitä nukkuu ja lepää aina täydellisesti. Teoriassa siis.

(pixabay)

Jostain kumman syystä kun viimeisen vuoden aikana olen saanut nukkumisen ainakin useimpina öinä tasaantumaan lepoa antavaksi ja virkistäväksi, nyt lomalla on tapahtunut romahdus.

En nukahda illalla oikein millään, heräilen yöllä 5-8 kertaa ja näen unipätkien aikana mitä omituisempia unia ja painajaisia.

Suoraan sanoen vituttaa. 

Ja ei, unen huono laatu ei johdu siitä että lomalla lipittäisin sidukkaa tai viiniä joka päivä ja vetäisin grilliruokaa kaksin käsin sohvalla maaten.

Olen ulkoillut, liikkunut, syönyt tasapainoisesti ja kyllä, olen nyt kaksi viikkoa lomalla oltuani nauttinut myös alkoholia - kaksi kertaa kaksi lasillista ruoan yhteydessä. Että ei känniunia tai krapulaväsymystä tämä laisinkaan.

 Liekö sitten huonot unet syynä kasvavaan ärtymyksen määräänkin. Huomaan että asiat jotka olen aiemmin ohittanut ilman minkään moisia tunne-elämän tasohyppyjä nostavat (sinällään liian alhaista) verenpainettani varsin nopsaan.
Ei ole yksi tai kaksi kertaa kun tiedostan että olen ärähtämässä puolisolle täysin tyhjänpäiväisestä asiasta ja huultani purren siirtänyt itseni toiseen tilaan etten olisi alkanut avautumaan.

Sinällään hyvä, että ainakin useimmiten ymmärrän noissa tilanteissa itsekin olevani aivan ylireagoiva ja poistun ennen kuin kehittelen pikkuseikasta kolmannen maailmansodan. 

Ajoin kevään aikana alas mielialalääkitykseni, tt-lääkäri kannusti tähän myös ja tunsin olevani sen verran vahvalla pohjalla, että tällä kertaa lopetin napit tyystin. Vähän kerrallaan tietysti, ei cold turkey-metodilla. 

Maailma on täynnä ihania asioita, tykkään ihmisistä ja innostun vanhaan malliin nollasta sataan 2 sekunnissa. Ei itketä maanantaina eikä muinakaan viikonpäivinä eikä elämän väri ole harmaa. 
Mutta.

Onko tämä unettomuus ja ärtyily ensimmäisiä oireita alkavasta masiksesta?  Ensimmäisellä kerralla en itse edes tajunnut uupumistani/masennustani ja siksi olen aika herkillä tässä hetkessä. 
Toisaalta jos alan miettiä ja diagnosoida itselleni ties mitä härojä, niin sittenhän siinä on helppo tie alkaa toteuttaa omia ajatuksiaan. Että kyllä nyt varmaan olen taas masentumassa ja uupumus kolkuttaa jo nurkan takana.

Ei huvittaisi sellainen lainkaan, mutta vähän ottaa päähän että LOMAlla alan kehitellä itselleni ongelmia. Pitää nyt yrittää odottaa edes töiden alkamiseen asti ja sitten oireilla.
Kuka sitä nyt lomaansa viitsii käyttää uupumiseen.

Tai sitten koko ongelmana on se, että päätettiin olla suunnittelematta mitään kesälomalle - "ollaan vaan ja öllötetään". 
Ehkä mie en vain ole sellainen ihminen, joka jaksaa "olla vain". 

Onneksi on tuo rakas terapiakissa, karvainen lapsemme Foxey Lady. Sitä kun silittää, on kaikki vain rakkautta, vaahtokarkkeja ja sydämiä. 

Perjantai 10.7.2026, Ozempicin aloitus

 
Kyselin Facen naistenhuoneella positiivisia käyttökokemuksia Ozempicistä, netti kun on tulvillaan niitä negatiivisia ja tarvitsin pikkuisen rohkaisua ekan piikin pistämiseen.

Ja tulihan niitä onnistumisen kokemuksia eikä jokaisella käyttäjällä ollut helvetillisiä sivuoireita, eikä kukaan ollut oikeasti oksennellut kuukautta putkeen, paskonut peräsuoltaan pönttöön tuskissaan kiemurrellen tai menettänyt kaikkia hiuksiaan tämän myrkyn takia.

Joten tadam!, uskalsin siis minäkin nostaa jääkaapista piikkipaketin ja aloittaa tämän kokemuksen. Pakkauksessa oli kynän lisäksi neljä neulaa, eli uusi neula jokaiselle pistoskerralle. 
Tässä vaiheessa olin vielä aivan tyyni ja jopa vähän innoissanikin hommasta.

Ruiskun päällä oli useampikin suoja ja kun ne oli poistettu, päästiin avaamaan yksittäinen neulapakkaus ja liittämään se nesteruiskuun.

Ja tässä vaiheessa olin hyytyä koska kauhukseni huomasin, että siinähän on ihan oikea PIIKKI! 

Piikki.
Neula.
PiikkineulapiikkineulaNEULA!

Minähän siis kammoan neuloja ja pistämistä ja ajatusta että minua pistetään, jos näkyvillä on tuo terävä esine eli neula.
Pistän kyllä nivelpsoriasikseen viikottain metojectin ja biologisen kerran kuussa, mutta ne ovat KYNIÄ! En siis näe neulaa, joka uppoaa lihaani, joten pystyn olemaan tyyni ja rauhallinen ja tuikkaan lääkkeen suitsaitsukkelaan vatsamakkaaraan. Nou big diil.

T. lupasi hoitaa pistämisen jos en mitenkään pysty hommasta selviämään, mutta minäpä tomerana täti-ihmisenä puristin vatsamakkaran toiseen käteen, suljin silmäni ja tuikkasin annoksen menemään.
Todella ohut oli neula, koska oikeasti en tuntenut minkäänmoista nipistystäkään!

Pistettyäni avasin pakkauselosteen ja aloin lukea ohjetta ja tuoteselostetta, koska kuka se nyt manuaalia tarvitsee, nössöt ja tumpelot vain!

Nyt odottelen mielenkiinnolla, onnistunko keräilemään minkämoisia sivuoireita vai olenko jo niin paatunut lääkenarkkari, ettei tarvitse kärsiä mitään ylimääräistä ikävää.

Ja kirjataanpa tähän nyt samalla lähtötilanne 10.7.2026: 90,7 kg. 
 

9.7.2026 retkellä Retretissä, Maan Pulssi sykkii!

Muistan kun kasarilla käytiin kesäisin Punkaharjun Retretin upeissa näyttelyissä. Jo luolasto yksinään oli kokemus isolla koolla ja tiloihin pystytetyt näyttelyt aivan oma ihanuutensa.

Sitten tapahtui sitä ja tätä ja tuota ja Retretin luolasto vaipui erinäisten ongelmien myötä unholaan. Tai eihän se mihinkään unholaan ainakaan itsellä vaipunut, mutta ovet pysyivät suljettuina ja luolastot alkoivat rapistuakin.

Kunnes tänä vuonna osa luolastosta avattiin taas ja  Marko Häkkisen valo- ja ääniteoksen Maan Pulssi myötä on taas mahdollista päästä ihailemaan niin luolia kuin taidettakin.

Varasin liput kierrokselle heti kun niitä myyntiin tuli. Kierrokset järjestetään tunnin välein ja yhdessä ryhmässä paikkoja on 25. Meillä on T:n kanssa vuosipäivä 9.7. ja ostin liput juurikin vuosipäivällemme (33. tänä vuonna) ja pyysin mukaan myös jälkikasvumme.

Joensuusta Punkaharjulle on matkaa 123 km, joten kohde on oiva päiväretken kohde. Ajelimme ilman isompaa kiirettä kohteeseen ja kokoonnuimme luolaston infon aulaan odottelemaan sisäänpääsyämme.
Jostain syystä väkeä näytti olevan rutkasti enemmän kuin se 25 mikä sivustolla mainittiin ja lopulta meitä olikin 39 ihmistä odottamassa sisäänpääsyä.

Ensin valitusta: 
- 39 hengen ryhmä on aivan liian iso! Koska vain osa luolastosta on avoinna ja reitti kuljetaan ryhmässä  oppaan ohjastamana, ei tunnelmasta pääse nauttimaan täysillä, koska jonottaminen on osa kaikkea. 
- Epäsuosittu mielipiteeni on myöskin se, ettei tuollainen luola-/taide-elämys ole paikka minne raahataan vaahtosammuttimen kokoisia ihmisenalkuja. Kivahan se on lapsille kokemuksia avata, mutta ei joku 3-4 vuotias muista tuosta kokemuksesta muuta kuin ehkä muutaman painajaisen verran ja kaikki kanssakulkijat taas joutuvat kuuntelemaan luolaston hienon akustiikan vahvistamaa kiljumista ja kailotusta (jota meidän kierroksellamme mukana olleet vanhemmat eivät edes yrittäneet hiljentää). 

Sitten hehkutusta:
Luolasto on maaginen. Akustiikka on hieno ja valoteokset ovat taianomaisia. Jykevät seinät, kostea kallio ja viileänkostea ilma luovat mahtavan tunnelman. Mietin alkuun, että 40 minuuttia kestävä kierros voi tuntua piiiiitkälle, mutta oi ja voi - olisin viihtyt maan alla vaikka toiset 40 minuuttia.


Koska virallisesti paikkoja per kierros on vain se 25, voi olla ettei lippua saa jos hetken mielenjohteesta päättää piipahtaa paikalle. Eli ehdottomasti sen verran kannattaa suunnitelmallisuutta lomallakin harrastaa, että etukäteen liput ostaa.

Jos et kasarilla käynyt Retrerissä sen mahtivuosina, niin käy ehdottomasti nyt. Ei tarvitse muistella mennyttä gloriaa vaan voit nauttia luolastosta täydellä sydämellä tässä ja nyt.

Infoa ja liput.

 

 

6.7.2026 - Pupu pöksyissä

 En ole vieläkään uskaltanut aloittaa Ozempicin pistämistä. Nössö minä!!

Käyttäjäkokemuksia lueskellessa on eteen tullut usein ikävä sivuvaikutus eli voimakas pahoinvointi & oksentelu. Kaikillehan ei tietenkään edes tule mitään sivuvaikutuksia, mutta koska pessimisti ei pety, olen aivan varma, että minähän oksentelen hyvinkin runsaasti ja antaumuksella!

Ensin en aloittanut pistämistä, koska Ilovaariviikonloppu oli tulossa ja eihän sitä nyt festareilla viitsi oksennella ja voida huonosti (paitsi jos nämä oireet olisi itse aiheuttanut nauttimalla alkoholipitoisia virvokkeita!).

Sunnuntai-iltana olin jo tökkäämässä ensimmäisen annoksen kehoni maisteltavaksi, kun 
yht´äkkiä muistin että herramanjeskandeerus, sehän on vuosipäivä tulossa ja ollaan lähdössä Retrettiä ihastelemaan.
Eihän sitä nyt VUOSIPÄIVÄNÄ ja vielä taiteen ääressä voi ryöpytellä sisuksiaan päivänvaloon.

Eli en pistänyt vieläkään.

T. totesi, että eihän minulla mikään kiire ole, ehdin ihan hyvin aloittaa vaikka vasta loman jälkeen. 

Mutta eihän sitä sittenkään voi, kun kukas se töissä oksentelee?

On tämä vaikeeta! 

Ilovaari 2026

 Ilosaarirockin "pikkuveikkana" alkanut Ilovaarirock, nykyisin pelkkä Ilovaari, on kuulunut lomanaloittajaisiini jo 20 vuotta, mutta ensimmäistä kertaa ikinä huomasin miettiväni tämän vuoden pippaloissa, että joskohan ensi vuonna jättäisin väliin.

Alkujaan Joensuun popmuusikoiden ja sitten Grand Old Rockersin pyörittämä hulabaloo toi Ilosaaren ihanaan ympäristöön bändejä ja suosikkeja 60-, 70- ja 80-luvuilta. Olen saanut heinäkuun hämärässä yössä nauttia esim. Suzi Quatrosta ja laulaa Sladen joululaulua tuhat päisen yleisön kuorossa ja tavata poismuuttaneita ystäviä sekä entisiä koulukavereita. 
Rennosti ja sellaisella piis an löööv-mentaliteetillä.
Ilovaariin on kokoontunut hiukkasen iäkkäämpää porukkaa kuin laulurinteellä raikaavaan Ilosaarirockiin, vaikka sielläkin on kävijäprofiili ikääntynyt! 

 

Vuonna 2018 Ilovaarirock siirtyi GORsiltä Kerubin järjestämäksi ja tapahtuma alkoi kehittyä uuteen suuntaan. 

Nyt ollaan minun mielestäni lopulliseti saavutettu se piste, että ennen niin originaali ja omaperäinen festivaali on muuttunut yhdeksi tapahtumaksi satojen muiden samanlaisten joukkoon. 
Festivaali on muutettu kaksipäiväiseksi, esiintyjäkattaus on mentaliteetilla kaikille jotain ja lavalle nousee uuden polven artisteja, joilla kalastellaan ne nuoremmatkin kävijät saaren porteista sisään. 
Toki yleisöstä edelleen iso osa on keski-iän ylittäneitä, mutta fiilis saaressa ei enää ole omanlaisensa vaan sitä samaa mitä se on Iskelmäfestareilla, Himoksella, SuomiPopissa, Viinijuhlilla jne jne jne.

Viinaa myydään joka kojusta, ruokatarjonnasta huolehtii vain ja ainoastaan Kerubi ja hinnat ovat helvetilliset.
Henkilökohtaisesti olen jo muutamat Ilovaarit mennyt vesilinjalla, koska en jumalauta suostu maksamaan 3 dl siiderista kymmentä euroa (9,50 +pantti).
Kourallinen bataattiransuja 12 euroa ja siihen joku ruokalusikallinen chilimajoneesia 3 euroa.
Jeesusmariajakaikkiapostolityhteensä.

Aiemmin festivaalin viehättävyyttä on lisännyt myös se, että se pääesiintyjäkin, mitä yleensä eniten on odottanut, on aloittanut kello 23:00 ja homma ollut paketissa heti puolen yön jälkeen. Mutta tänä vuonna oli näköjään haettu lisäaikaa viinanmyynille ja pääesiintyjät, perjantaina Maustetytöt ja lauantaina Eläkeläiset aloittivat vasta tuossa puoliltaöin ja keikka loppui 01:15.
Perseestä. 

Tämän vuoden Ilovaarin pelastivat itselleni huiman keikan heittänyt Saa Kiljua, tajuttoman kova Brittiläinen The Pineapple Thiefs ja Tuomari Nurmio. 

Mutta joo, ensi vuonna taidan tehdä jotain muuta Ilovaariviikonloppuna :D

 

 

 

 

2.7.2026, Loma ja kerrankin ei mitään isompia suunnitelmia

 Loman toinen päivä alkoi kahvikupillisen kera viikon Sykettä katsellen. 

Pää yrittää kehitellä kaikenmoisia suunnitelmia ja kalenterimerkintöjä, mutta pyristelen vastaan. Päätin ottaa kerrankin loman niin että en kellota mitään minuuttiohjelmaa ja suunnittele päiväohjelmia liian kanssa, mutta nähtäväksi jää.

Oma nuppi kun tuppaa tekemään mitä lystää.

Kuntoutuskurssilta saatiin tehtävänpoikasta rauhoittumis- ja stressinpoistoharjoituksien muodossa ja pakko myöntää että juurikin ne ovat itselle hankalia hallittavia. Niitäpä harjoituksia testailen tässä lomalla, kun en kerta kalenteroi mitään isompaa (hahahhaha).

Ja heti kun olen kehunut, miten menen tämän lomasen tajunnanvirtatekniikalla, niin kerron että tänä viikonloppuna ohjelmassa ompi Ilovaari :D
Perjantai-lauantain täyttää siis hyvä musiikki ja rento meninki.

Ja 9. päivä tehdään päivän reissu Retrettin Taideluolaan.

Näistä molemmista lisää myöhemmin :)

Mutta otanpa toisen kupposen kahvia ja vähän vaikka venyttelen.