9.7.2026 retkellä Retretissä, Maan Pulssi sykkii!

Muistan kun kasarilla käytiin kesäisin Punkaharjun Retretin upeissa näyttelyissä. Jo luolasto yksinään oli kokemus isolla koolla ja tiloihin pystytetyt näyttelyt aivan oma ihanuutensa.

Sitten tapahtui sitä ja tätä ja tuota ja Retretin luolasto vaipui erinäisten ongelmien myötä unholaan. Tai eihän se mihinkään unholaan ainakaan itsellä vaipunut, mutta ovet pysyivät suljettuina ja luolastot alkoivat rapistuakin.

Kunnes tänä vuonna osa luolastosta avattiin taas ja  Marko Häkkisen valo- ja ääniteoksen Maan Pulssi myötä on taas mahdollista päästä ihailemaan niin luolia kuin taidettakin.

Varasin liput kierrokselle heti kun niitä myyntiin tuli. Kierrokset järjestetään tunnin välein ja yhdessä ryhmässä paikkoja on 25. Meillä on T:n kanssa vuosipäivä 9.7. ja ostin liput juurikin vuosipäivällemme (33. tänä vuonna) ja pyysin mukaan myös jälkikasvumme.

Joensuusta Punkaharjulle on matkaa 123 km, joten kohde on oiva päiväretken kohde. Ajelimme ilman isompaa kiirettä kohteeseen ja kokoonnuimme luolaston infon aulaan odottelemaan sisäänpääsyämme.
Jostain syystä väkeä näytti olevan rutkasti enemmän kuin se 25 mikä sivustolla mainittiin ja lopulta meitä olikin 39 ihmistä odottamassa sisäänpääsyä.

Ensin valitusta: 
- 39 hengen ryhmä on aivan liian iso! Koska vain osa luolastosta on avoinna ja reitti kuljetaan ryhmässä  oppaan ohjastamana, ei tunnelmasta pääse nauttimaan täysillä, koska jonottaminen on osa kaikkea. 
- Epäsuosittu mielipiteeni on myöskin se, ettei tuollainen luola-/taide-elämys ole paikka minne raahataan vaahtosammuttimen kokoisia ihmisenalkuja. Kivahan se on lapsille kokemuksia avata, mutta ei joku 3-4 vuotias muista tuosta kokemuksesta muuta kuin ehkä muutaman painajaisen verran ja kaikki kanssakulkijat taas joutuvat kuuntelemaan luolaston hienon akustiikan vahvistamaa kiljumista ja kailotusta (jota meidän kierroksellamme mukana olleet vanhemmat eivät edes yrittäneet hiljentää). 

Sitten hehkutusta:
Luolasto on maaginen. Akustiikka on hieno ja valoteokset ovat taianomaisia. Jykevät seinät, kostea kallio ja viileänkostea ilma luovat mahtavan tunnelman. Mietin alkuun, että 40 minuuttia kestävä kierros voi tuntua piiiiitkälle, mutta oi ja voi - olisin viihtyt maan alla vaikka toiset 40 minuuttia.


Koska virallisesti paikkoja per kierros on vain se 25, voi olla ettei lippua saa jos hetken mielenjohteesta päättää piipahtaa paikalle. Eli ehdottomasti sen verran kannattaa suunnitelmallisuutta lomallakin harrastaa, että etukäteen liput ostaa.

Jos et kasarilla käynyt Retrerissä sen mahtivuosina, niin käy ehdottomasti nyt. Ei tarvitse muistella mennyttä gloriaa vaan voit nauttia luolastosta täydellä sydämellä tässä ja nyt.

Infoa ja liput.

 

 

Päiväkirja 9.6.2026 - Foxey täytti 9kk

 Vähän parempi yö lämpötilan suhteen, mutta se ns. ilmastointilaite pitää ärsyttävää meteliä.

Aamulla onnittelut Foxeylle ja paluuviestissä sain kuvan karvakorvasta, jota pusuttelin puoli tuntia. On se ihana.

ORAS-kurssin ohjelmassa "Ryhmätoimintaa" aiheina
- uni ja palautuminen
- arvotyöskentely
- sosiaaliturva

 

Väliin ihana tunnin mittainen rentoutuminen aurinkotuolissa ulkoterassilla ilman ihmisääniä, minä nukahdin!

Päivän ohjelman päätti lääkärin pitämä
tietoa työuupumuksesta. Sessio vähän venähti, koska ryhmämme on tosi puhelias ja keskustelua syntyi enemmän kuin tarpeeksi. 

Olo oli tosi nuutunut, mutta koska kello ei ollut puolta viittä, mielessä pyöri että pitäisi lähteä vaikka kävelemään, mutta valitsimmekin visiitin Punkaharjun kirpparille mistä löysinkin lisää aina etsimiäni Ironstone ruokalautasia varsin edulliseen hintaan :) Ajoimme kämppiksen kanssa päästä päähän myös upeiden maisemien Harjutien, " Vuosisadan tien" arvonimen vuonna 2017 saaneen Punkaharjun päällä kulkevan tien. 

Johan siinä ohjelmaa yhdelle päivälle olikin. Vetäydyimme päivällisen jälkeen omaan huoneesemme ja höpöttelimme muutaman hetken ennenkuin uni voitti.

Rankkaa tämä kuntoutuminen.
 

Päiväkirja 7.6.2026, Punkaharjulle ORAS-kurssile

 Aamu meni miettiessä mitä ihmettä sitä pakkaisi viikon mittaiselle ORAS-kurssille mukaan. On ulkoilua, kuntosalia, uintia ja mitä kaikkea lieneekään.

Läksin ajamaan Punkaharjulle yhden maissa ja vaikka reitti Lappeenrannantietä pitkin olisi ollut suora ja vauhdikas, päätinkin ajaa pienenpiä teitä myöten. Ja todellakin tiet olivat pienempiä - sain kurvailla hiekkateillä mitä vehreimmissä maisemissa ja vaikka matka-aika menikin reilusti pidemmäksi, niin kyllä kannatti. Ei ollu pelkkää suoraa asfalttia eli tylsäätylsäätylsää matkantekoa.

Sain huoneen avaimen respasta ja raahauduin kassieni ja nyssyköineni sokkeloisen hotellin käytäviä onnistuen lopulta oikean huoneen löytämään. 

Majoituksemme on 2hh, mutta astuessani sisään ihmettelin missä se toinen yksilö nukkuisi, koska näin vain yhden sängyn. Huoneesta löytyi kuitenkin liukuovella eroitettu alkovi ja oli toinen sänky.siellä 

First come, first choose - levittäydyin isompaan huoneeseen ja jo matkalaukun purkaminen sai hien pintaan. Huone oli järkyttävän kuuma! Jonkinmoinen puhisija (ilmastointi, hah) huoneesta löytyi, mutta eipä se kovin tehokas ollut. Ikkunoita/parvekkeen ovia ei saanut avata eikä ulos mennä, koska ylemmistä kerroksista saattoi tippua rappausta niskaan! KÄÄK!

Läksinkin varsin nopeasti ulos kävelemään ja hengittelemään hiukkasen viileämpää ilmaa, kävin uittamassa varpaita rannassa ja onnistuin näkemään upean rantakäärmeenkin.

Palattuani huoneeseen sain sätkyn kun siellä olikin ihminen! Kurssikämppiksenikin oli saapunut jo edeltävänä iltana, Vaasasta asti oli hän ajellut Punkaharjulle.

Kämppis oli tyytyväinen saatuaan alkovin, joten mitään kriisiä ei syntynyt isomman tilan omimisestani, niinkuin pikkiriikkisen olin pelännyt. Muutenkin seuralaiseni osoittautui mitä mukavemmaksi ihmiseksi ja ilta kului rattoisasti jutustellessa ja toisiimme tutustuessa. Onnistuimme myös rikittelemään parvekkeen ovet auki ja toiveissa oli siis viileämpi yö ja paremmat unet.

 

Maaliskuu on mielenhyvinvointia - Oras-kurssille 2.-6.3.2026

 Viime syksynä kun hain osatyökyvyttömyyseläkkeelle, sekä terkkari että tt-lääkäri ehdottelivat minulle kuntoutuskurssille osallistumista. Sillloin olin sitä mieltä että minähän en minnekään kurssille lähde, jos työviikko lyhenee, niin siinä se on, mitään muuta halua, murmurmurmur.

Ihanuuksien ihanuus, osatyökyvyttömyyseläke myönnettiinkin ja olen syyskuusta asti tehnyt kolmipäiväistä viikkoa, jonka vaikutus jaksamiseen on ollutkin suuren suuri! En enää ala päivää ennen työviikon alkamista kiroilla mielessäni että voi V**tu huomenna pitää lähteä töihin, enkä enää pätkänuku edeltävää yötä, koska ajatus työviikosta ahdistaa niin paljon. Koska työpäiviä on vain kolme viikossa, ei staattinen työ ehdi pistää niveliäni liian koville ja pitkä viikonloppu antaa aikaa palautua.

Syksyn mittaan aloin purkaa mielialalääkitystäni ajatellen, että sauma on juuri sopiva luopua happypillseistä, koska lisääntynyt vapaa-aika ja kissanpennun odotus estävät  mustien pilvien kertymisen mielen taivahalle. Aika pitkälle jo pääsinkin vähennyksessä ennen kuin sitten Oikean Elämän huolet ihan huomaamatta alkoivat vaikuttaa ja huomasin ärtyväni vähän kaikesta ja unetkin tuppasivat pätkimään. 

Samaan aikaan Face alkoi tykittää mainoksia erilaisista kuntoutuskursseista, varsinkin ORAS-kuntoutuksesta ja yks tylsä ilta naputtelin hakemuksen menemään. Kelalta tuli viestiä, että lääkärintodistus ei ollut riittävä koska siitä puuttui se kuntoutuksen suositus. Onneksi sain ajan tt-lääkärille muutamassa päivässä ja homma eteni vauhdilla. 

Jippijappijaa! Puoltava päätös tulla tupsahti Kelan sivuille ja juurikin sille ajanjaksolle mitä halusinkin, eli eka lähijakso 2.-6.3.2026, välissä etäjuttuja ja toinen lähijakso toukokuussa.
Nyt sitten jännittelen, josko kurssille saadaan tarpeeksi osallistujia niin että se järjestetään. Tsekkasin Kelan sivuja ja vain puolet kurssipaikoista on mennyt! 

Lähipäivien kurssipaikkana olisi Punkaharjulla sijaitseva Kruunupuisto. Ainakin sivujen mukaan varsin monipuolinen paikka ja ympäristö suorastaan huutaa ulkoilemaan. Kurssin tarkemmasta ohjelmasta en tiedä mitään, mutta mikäli ryhmä täyttyy, niin kaipa sitä kutsun mukana tulee tietoa päiväohjelmastakin.

Uusia kokemuksia edessä siis, toivottavasti! 

Oletko käynyt läpi ORAS-kuntoutuksen tai vieraillut Kruunupuistossa? Kerro kokemuksistasi!