Päiväkirja 9.6.2026 - Foxey täytti 9kk

 Vähän parempi yö lämpötilan suhteen, mutta se ns. ilmastointilaite pitää ärsyttävää meteliä.

Aamulla onnittelut Foxeylle ja paluuviestissä sain kuvan karvakorvasta, jota pusuttelin puoli tuntia. On se ihana.

ORAS-kurssin ohjelmassa "Ryhmätoimintaa" aiheina
- uni ja palautuminen
- arvotyöskentely
- sosiaaliturva

 

Väliin ihana tunnin mittainen rentoutuminen aurinkotuolissa ulkoterassilla ilman ihmisääniä, minä nukahdin!

Päivän ohjelman päätti lääkärin pitämä
tietoa työuupumuksesta. Sessio vähän venähti, koska ryhmämme on tosi puhelias ja keskustelua syntyi enemmän kuin tarpeeksi. 

Olo oli tosi nuutunut, mutta koska kello ei ollut puolta viittä, mielessä pyöri että pitäisi lähteä vaikka kävelemään, mutta valitsimmekin visiitin Punkaharjun kirpparille mistä löysinkin lisää aina etsimiäni Ironstone ruokalautasia varsin edulliseen hintaan :) Ajoimme kämppiksen kanssa päästä päähän myös upeiden maisemien Harjutien, " Vuosisadan tien" arvonimen vuonna 2017 saaneen Punkaharjun päällä kulkevan tien. 

Johan siinä ohjelmaa yhdelle päivälle olikin. Vetäydyimme päivällisen jälkeen omaan huoneesemme ja höpöttelimme muutaman hetken ennenkuin uni voitti.

Rankkaa tämä kuntoutuminen.
 

Päiväkirja 8.6.2026, ORAS-kurssin eka päivä

 Yöllä oli tautisen kuumaa, joten uni ei ollut parasta mahdollista ja heräsimme aika aikaisin.

Kämppiksen kanssa löysimme kuin löysimmekin ravintolaan, missä tarjoiltu aamupala oli riittävä, muttei mitenkään erikoinen. Kahvi, mehu, sämpylä + leikkeleet. 

Kokoonnuimme ensimmäiseen sessioon, meitä oli 8 naisoletettua ja yksi miesoletettu tulossa myöhemmin päivällä. Kurssivastaava veti pikaisen infon tulevasta viikosta ja pidimme lyhyen esittelykierroksen. Ihan ok porukalta vaikutti ryhmämme. 
Ennen seuraavaa sessiota  oli pidempi tauko, että aamulla tulleet ehtivät viedä tavaransa huoneisiinsa ja asettua kurssimoodiin.

Ja syötiin tietty lounasta. Perusmaukasta kotiruokaa seisovasta pöydästä. Ei paha.

Päivä jatkui ryhmäytymisellä ja tavoitteiden asettamisen pohjustamisella, itsellä oli "tulokeskustelu" omaohjaajan kanssa ja se venähtikin hiukkasen, kun vastakkain sattui kaksi varsin puheliasta yksilöä. Omaohjaajamme on tosi mukava!

Päivän viimeinen virallinen ohjelma oli tutustuminen ulkoilureitteihin Kruunupuiston fyssarin johdolla. Lämpöä oli sellaiset + 28 astetta ja maasto varsin vaihtelevaa. JÄRKYTTÄVÄN kuumaa ja hikistä. Yäk. 
Kyllä on kunto päässyt romahtamaan. Ihan hävettää.

Lepäiltyäni tovin huoneessa, vetäisin kylpytakin päälleni ja suuntasin kohti kylpylää. Ostin kahdenkympin hintaisen oikeuden koko viikon kylpyläkäynteihin, joten pitäähän se korkata.
Sainkin koko kylpylän ihan omaan käyttööni! 
Paikka oli positiivinen yllätys, allas oli tilavahko, vesihierontapisteitä oli siellä sun täällä, kylmä-kuuma kävelyallas sekä +5 asteinen pulahdusallas löytyi myös ja vähän perinteisempiäkin poreita oli tarjolla.
Kylpylän puolella oli myös infrapunasauna ja "kelosauna" sekä elämyssuihku. 
Nautin suunnattomasti testatessani ne kaikki ylhäisessä yksinäisyydessäni.

Polskuttelun jälkeen koitti taas ruoka-aika, joten nälkää ei kuntoutuksessa tarvitse todellakaan nähdä. Päivälliseltä meitä suositeltiin ottamaan mukaan myös iltapala, koska sellaista ei erikseen tarjottaisi. Hedelmiä sujahtelikin taskuun jos toiseen.

Ehkä kuumuus tai sitten päivän intensiiviset avautumiset aikaan saivat totaalisen väsymyksen niin mieleen kuin kehoonkin, mutta jämähdimme kämppiksen kanssa höpöttämään vielä aivan liiaksi aikaa, unihiekka oli kadonnut silmistä kun sänkyyn lopulta kömmin.
Toinen pätkäuninen yö edessä siis.

 

Päiväkirja 7.6.2026, Punkaharjulle ORAS-kurssile

 Aamu meni miettiessä mitä ihmettä sitä pakkaisi viikon mittaiselle ORAS-kurssille mukaan. On ulkoilua, kuntosalia, uintia ja mitä kaikkea lieneekään.

Läksin ajamaan Punkaharjulle yhden maissa ja vaikka reitti Lappeenrannantietä pitkin olisi ollut suora ja vauhdikas, päätinkin ajaa pienenpiä teitä myöten. Ja todellakin tiet olivat pienempiä - sain kurvailla hiekkateillä mitä vehreimmissä maisemissa ja vaikka matka-aika menikin reilusti pidemmäksi, niin kyllä kannatti. Ei ollu pelkkää suoraa asfalttia eli tylsäätylsäätylsää matkantekoa.

Sain huoneen avaimen respasta ja raahauduin kassieni ja nyssyköineni sokkeloisen hotellin käytäviä onnistuen lopulta oikean huoneen löytämään. 

Majoituksemme on 2hh, mutta astuessani sisään ihmettelin missä se toinen yksilö nukkuisi, koska näin vain yhden sängyn. Huoneesta löytyi kuitenkin liukuovella eroitettu alkovi ja oli toinen sänky.siellä 

First come, first choose - levittäydyin isompaan huoneeseen ja jo matkalaukun purkaminen sai hien pintaan. Huone oli järkyttävän kuuma! Jonkinmoinen puhisija (ilmastointi, hah) huoneesta löytyi, mutta eipä se kovin tehokas ollut. Ikkunoita/parvekkeen ovia ei saanut avata eikä ulos mennä, koska ylemmistä kerroksista saattoi tippua rappausta niskaan! KÄÄK!

Läksinkin varsin nopeasti ulos kävelemään ja hengittelemään hiukkasen viileämpää ilmaa, kävin uittamassa varpaita rannassa ja onnistuin näkemään upean rantakäärmeenkin.

Palattuani huoneeseen sain sätkyn kun siellä olikin ihminen! Kurssikämppiksenikin oli saapunut jo edeltävänä iltana, Vaasasta asti oli hän ajellut Punkaharjulle.

Kämppis oli tyytyväinen saatuaan alkovin, joten mitään kriisiä ei syntynyt isomman tilan omimisestani, niinkuin pikkiriikkisen olin pelännyt. Muutenkin seuralaiseni osoittautui mitä mukavemmaksi ihmiseksi ja ilta kului rattoisasti jutustellessa ja toisiimme tutustuessa. Onnistuimme myös rikittelemään parvekkeen ovet auki ja toiveissa oli siis viileämpi yö ja paremmat unet.

 

Mind and Body

 Kyllä nyt tästä eukosta tekeytyy uusi ja uljas versio, kun maaliskuussa hoidetaan niin mieltä kuin kroppaa!

Oras-kuntoutuksen tavoitteena on auttaa osallistujia arjen sekä työn haasteiden kohtaamisessa sekä " antaa sinulle voimavaroja arjen tasapainottamiseen ja auttaa tunnistamaan, miten vahvuutesi voivat tukea hyvinvointiasi (Kelan sivuilta). Viikon ajan pääsen keskittymään omaan jaksamiseeni useamman alan ammattilaisen ja myöskin vertaistuen avulla. 
Odotan mielenkiinnolla tapaamisia ja keskusteluja, ulkoilusta ja altaassa pulikoimisesta puhumattakaan. 

Olen aina ollut se tyyppi, joka tarttuu toimeen eikä jää märehtimään ja jossittelemaan asioita tai ongelmia - ongelmat ratkaistaan niksnaks ja painetaan vaikka läpi betoniseinän, jos tilanne sen vaatii. Minä jaksan, osaan, pystyn, järjestän ja tsemppaan siinä sivussa kaikkia muitakin.
Kunnes sitten jonain päivänä en enää jaksakaan ja istun pari tuntia terveydenhoitajan luona itkemässä itsekään syytä tietämättä. Tuo oli muutaman vuoden takainen tilanne ja siitä on noustu kiitettävästi, mutta yhä tunnistan itsessäni tuon kaikkivoipaisuuden ja mahdottomuuden pyytää apua tai myöntää väsymistään.

Jospa nappaisin matkaan Oras-kuntoutuksesta edes muutamia vinkkejä antaa itselle hiukkasen köyttä ja pelivaraa hankalissa hetkissä...

Sain yllättäen ja suureksi ilokseni tiedon, että sain paikan myös Reumaliiton monisairaiden kurssille viikoksi Vesileppikseen Leppävirralle. Monisairaus minun tapauksessani tarkoittaa psoriasista, nivelpsoriasista, migreeniä, suolisto-ongelmia (psorin liitännäissairaus) ja uupumusta. Ohjelmassa sielläkin ammattilaisten johdattelemia keskusteluja, uutta tietoa, itsehoito-ohjeita, vesijumppaa, ulkoilua...lepoa, hyvää ruokaa ja toivottavasti uusia ystäviä.

Olen viikon 10 poissa, viikon 11 paikalla ja viikon 12 taas poissa. Esihenkilö suhtautui kuitenkin suopeasti siihen, että olisin kuukaudesta kaksi viikkoa poissa ja tutkailtuani aikatauluja tulin siihen tulokseen, että saan ongelmitta hoidettua työtehtäväni niin ettei muiden niskaan pitäisi montaakaan hommaa kaatua. Jos jotain tulipalokiireistä tapahtuu, niin toki silloin joutuvat hyppäämään kehään, mutta toivotaan-toivotaan ettei sellaisia tilanteita eteen tulisi.

Puoliso totesi, että saapahan sitten omia Foxey Ladyn ihan itselleen ja poissaoloni ajan hän ja neiti makaavat vain sohvalla ja herkuttelevat. Että kun tulen kotiin,  ei kissaneiti ole enää yhtään minun kamuni vaan rakastaa ainoastaan häntä.
Pitänee soitella muutama Facetime-puhelu ja leperrellä karvakorvalle oikein urakalla, ettei unohda että MINÄ olen hänen ykkösihmisensä.

Lähipäivät meneekin mietiskellessä että mitähän kaikkea matkaan pitää pakata. Vieläköhän viimekesäinen uimapuku mahtuu päälle?

 

Maaliskuu on mielenhyvinvointia - Oras-kurssille 2.-6.3.2026

 Viime syksynä kun hain osatyökyvyttömyyseläkkeelle, sekä terkkari että tt-lääkäri ehdottelivat minulle kuntoutuskurssille osallistumista. Sillloin olin sitä mieltä että minähän en minnekään kurssille lähde, jos työviikko lyhenee, niin siinä se on, mitään muuta halua, murmurmurmur.

Ihanuuksien ihanuus, osatyökyvyttömyyseläke myönnettiinkin ja olen syyskuusta asti tehnyt kolmipäiväistä viikkoa, jonka vaikutus jaksamiseen on ollutkin suuren suuri! En enää ala päivää ennen työviikon alkamista kiroilla mielessäni että voi V**tu huomenna pitää lähteä töihin, enkä enää pätkänuku edeltävää yötä, koska ajatus työviikosta ahdistaa niin paljon. Koska työpäiviä on vain kolme viikossa, ei staattinen työ ehdi pistää niveliäni liian koville ja pitkä viikonloppu antaa aikaa palautua.

Syksyn mittaan aloin purkaa mielialalääkitystäni ajatellen, että sauma on juuri sopiva luopua happypillseistä, koska lisääntynyt vapaa-aika ja kissanpennun odotus estävät  mustien pilvien kertymisen mielen taivahalle. Aika pitkälle jo pääsinkin vähennyksessä ennen kuin sitten Oikean Elämän huolet ihan huomaamatta alkoivat vaikuttaa ja huomasin ärtyväni vähän kaikesta ja unetkin tuppasivat pätkimään. 

Samaan aikaan Face alkoi tykittää mainoksia erilaisista kuntoutuskursseista, varsinkin ORAS-kuntoutuksesta ja yks tylsä ilta naputtelin hakemuksen menemään. Kelalta tuli viestiä, että lääkärintodistus ei ollut riittävä koska siitä puuttui se kuntoutuksen suositus. Onneksi sain ajan tt-lääkärille muutamassa päivässä ja homma eteni vauhdilla. 

Jippijappijaa! Puoltava päätös tulla tupsahti Kelan sivuille ja juurikin sille ajanjaksolle mitä halusinkin, eli eka lähijakso 2.-6.3.2026, välissä etäjuttuja ja toinen lähijakso toukokuussa.
Nyt sitten jännittelen, josko kurssille saadaan tarpeeksi osallistujia niin että se järjestetään. Tsekkasin Kelan sivuja ja vain puolet kurssipaikoista on mennyt! 

Lähipäivien kurssipaikkana olisi Punkaharjulla sijaitseva Kruunupuisto. Ainakin sivujen mukaan varsin monipuolinen paikka ja ympäristö suorastaan huutaa ulkoilemaan. Kurssin tarkemmasta ohjelmasta en tiedä mitään, mutta mikäli ryhmä täyttyy, niin kaipa sitä kutsun mukana tulee tietoa päiväohjelmastakin.

Uusia kokemuksia edessä siis, toivottavasti! 

Oletko käynyt läpi ORAS-kuntoutuksen tai vieraillut Kruunupuistossa? Kerro kokemuksistasi!