Yöllä oli tautisen kuumaa, joten uni ei ollut parasta mahdollista ja heräsimme aika aikaisin.
Kämppiksen kanssa löysimme kuin löysimmekin ravintolaan, missä tarjoiltu aamupala oli riittävä, muttei mitenkään erikoinen. Kahvi, mehu, sämpylä + leikkeleet.
Kokoonnuimme ensimmäiseen sessioon, meitä oli 8 naisoletettua ja yksi miesoletettu tulossa myöhemmin päivällä. Kurssivastaava veti pikaisen infon tulevasta viikosta ja pidimme lyhyen esittelykierroksen. Ihan ok porukalta vaikutti ryhmämme.
Ennen seuraavaa sessiota oli pidempi tauko, että aamulla tulleet ehtivät viedä tavaransa huoneisiinsa ja asettua kurssimoodiin.
Ja syötiin tietty lounasta. Perusmaukasta kotiruokaa seisovasta pöydästä. Ei paha.
Päivä jatkui ryhmäytymisellä ja tavoitteiden asettamisen pohjustamisella, itsellä oli "tulokeskustelu" omaohjaajan kanssa ja se venähtikin hiukkasen, kun vastakkain sattui kaksi varsin puheliasta yksilöä. Omaohjaajamme on tosi mukava!
Päivän viimeinen virallinen ohjelma oli tutustuminen ulkoilureitteihin Kruunupuiston fyssarin johdolla. Lämpöä oli sellaiset + 28 astetta ja maasto varsin vaihtelevaa. JÄRKYTTÄVÄN kuumaa ja hikistä. Yäk.
Kyllä on kunto päässyt romahtamaan. Ihan hävettää.
Lepäiltyäni tovin huoneessa, vetäisin kylpytakin päälleni ja suuntasin kohti kylpylää. Ostin kahdenkympin hintaisen oikeuden koko viikon kylpyläkäynteihin, joten pitäähän se korkata.
Sainkin koko kylpylän ihan omaan käyttööni!
Paikka oli positiivinen yllätys, allas oli tilavahko, vesihierontapisteitä oli siellä sun täällä, kylmä-kuuma kävelyallas sekä +5 asteinen pulahdusallas löytyi myös ja vähän perinteisempiäkin poreita oli tarjolla.
Kylpylän puolella oli myös infrapunasauna ja "kelosauna" sekä elämyssuihku.
Nautin suunnattomasti testatessani ne kaikki ylhäisessä yksinäisyydessäni.
Polskuttelun jälkeen koitti taas ruoka-aika, joten nälkää ei kuntoutuksessa tarvitse todellakaan nähdä. Päivälliseltä meitä suositeltiin ottamaan mukaan myös iltapala, koska sellaista ei erikseen tarjottaisi. Hedelmiä sujahtelikin taskuun jos toiseen.
Ehkä kuumuus tai sitten päivän intensiiviset avautumiset aikaan saivat totaalisen väsymyksen niin mieleen kuin kehoonkin, mutta jämähdimme kämppiksen kanssa höpöttämään vielä aivan liiaksi aikaa, unihiekka oli kadonnut silmistä kun sänkyyn lopulta kömmin.
Toinen pätkäuninen yö edessä siis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti