Kuistista kissanhäkiksi

 Mietin Foxey Ladyn kotiuduttua joulukuussa Vonkikselle koko talven, että verkottaisin takakuistimme niin että kissaneiti voisi siellä viettää aikaa sään salliessa. Itselleni kesäkauden suurimpia nautintoja on istuskella aamu- ja päiväkahvilla kuistilla ja lueskella kirjaa tai vain katsella puutarhan eri vaiheita ja elämää mitä siellä kuhisee. Mikäs sitä kokemusta vielä astetta paremmaksi nostaisi kuin vieressä kellivä kissaihanuus?

Aika ei vain tuntunut riittävän mihinkään. Ei verkkojen hakemiseen, mittailuun, pätkimiseen saatikka kasaamiseen.

Pistinkin sitten viestiä tutulle Jokapaikanhöylälle ja kysäisin ehtisikö hän käydä kuistin verkottamassa jossain vaiheessa. Hän kävi katsastamassa tilan ja totesi (3 oman kissan orjana), että tämä on nopee homma. Kun rempan hintapyyntö kuulosti asialliselle, sovimme, että kuisti verkottuu heti kunhan hän ehtii sen tekemään.

Menihän siihen hetki aikaa, mutta toisaalta mikäs kiire meillä. Harjoittelimme odotellessa Foxeyn kanssa valjaissa ulkoilua ja vaikka se ei ykköshupia neidille tunnu olevankaan, niin vaihtelua ainakin.

Viimein kuisti valmistui ja pääsin kantamaan pressun alla olleet pöydän ja tuolit "sisään" ja ripustamaan kaikkien karvakorvien rakastaman riipputuolin kuistin kattoon.

Eilen vietimme kuistilla ensimmäistä iltaa ja ai että neiti oli täpinöissään! Sitä tuoksujen, äänien, pörriäisten ja lintujen määrää mikä hänen aistejaan stimuloi. Toinen kävi kierroksilla niin ettei tiennyt miten päin ja missä nuuskisi ja tuijottelisi.

Tänä aamuna kun nousimme ylös (juu, tottakai neiti nukkuu makkarissamme/sängyssämme), näkyi vain oranssi salama kun Foxey oli jo kuistin oven edessä miukumassa.
Kuisti on ihanasti pitkälle iltapäivään varjoisa, niin täällä kärsii istuskella, kovin paahteisina päivinä iltapäivän lämpötila kohoaa turhan korkeaksi ainakin itselleni, mutta illalla taas on taivaallista istua pehmoisessa lämmössä ja nauttia pihan äänistä  (paitsi vuosi vuoden jälkeen palaavaasta hullusta käestä, joka kukkuu toukokuusta elokuuhun. Ja lujaa!)ja tuoksuista. 

Jokunen kiipeily- ja kulkureitti pitää kuistille vielä rakentaa, nyt tarkoituksella verkotus on tehty niin että "kukkalaudat" ovat verkon ulkopuolella eivätkä kisut pääse niille makoilemaan.
Odotan innolla jälkikasvun kissapoikien Mörkön ja Huliferin reaktiota, jahka he pääsevät tutustumaan "kissahäkkiinsä".  

Siihen saakka nautimme tästä ihan omalla porukalla.