Viimeiset hitaat

 Ajelin iltapäivällä töistä kotiin ja auton radiosta alkoi kuulua Kitaron Caravan - PAM - olin mielessäni muinaisessa Madonnassa ja illan viimeiset hitaat alkoivat soida...

Tässä kohtaa voin ottaa täti-ihminen ilmeen, suoristaa nutturaani ja oikaista villatakin nappilistaa ennen kuin totean ääni väristen, että 
voi voi, te nuoret ette tiedä tästä ihanuudesta y h t ä ä n  mitään.

KUN MINÄ OLIN NUORI (kylläpä onkin kutkuttavaa aloittaa lause näillä sanoilla), niin bileiltoinahan sitä jopa paritanssahdeltiin, oli musiikki sitten räimettä tai slovareita. 
Eli siellä ravintolassa kun naukkailtiin Sinistä Enkeliä, Mustaa Ryssää ja Bacardi Colaa tyttöporukassa, niin ravintolassa iltaa viettävät hemulit tulivat ihan asiakseen hakemaan tanssimaan! 
Miettikääpä sitä!

Ja sitten kun oli menty tanssilattialle, siellä rokattiin/rollattiin/hytkyttiin/heiluttiin pakolliset kaksi biisiä, jonka jälkeen hemuli saatteli takaisin noutopaikkaan. Jos oli oikein herkullinen pakkaus, niin sitä saattoi useammankin biisin tanssia saman tyypin kanssa putkeen.
Joskus sitä jämähti loppuillaksi saman miekkosen seuraan ja joskus siitä tyypistä tuli jopa poikaystävä, joillekin jopa puoliso.

Että sillälailla ennenvanhaan pariuduttiin.

Mutta niistä illan viimeisistä hitaistahan minun piti horista enemmän!

Eli viimeiset puoli tuntia anniskelupaikan aukiolosta soitti DJ pelkkiä hitaita biisejä. Ja se olikin kuulkaas sellaista karjamarkkinameininkiä, että oksat pois! 
Ne uroot, (niin, nyt kyllä rohkeasti heitän stereotypian että miehiä ne oli kaikki!) jotka eivät olleet  illan mittaan kainaloista löytäneet alkoivat epätoivoisen naisenmetsästyksen. Valitettavasti samat uroot olivat illan mittaan ehtineet nautiskella nestemäistä itseluottamusta sen verran runsaasti, että heikot oli mahdollisuudet viimeisten hitaidenkaan aikaan unelmien emäntää käsivarsilleen saada...
Jos taas oli itselleen mieluisan seuralaisen löytänyt, niin mikä onni ja auvo olikaan hiihdellä sylikkäin pitkin tanssilattiaa toinen toistaan hienompien slovareiden helliessä korvia. Ilta saattoi päättyä sitten yhteiseen kotimatkaan tai lämpimiin halauksiin ovella, joskus vaihdettiin puhelinnumeroita tai sovittiin suoraan uudet treffit.

Oi niitä aikoja (hahahahhaha). 

Itselläni oli muutama biisi, jotka loppuillasta oli aivan pakko kuulla ja tanssia silloin kun liikenteessä oltiin. Paikallisessa kantiksessa DJ tiesi jo minun tiskiä lähestyessäni huutaa, että JOO JOO, soitan ne siun biisis kyllä!
Samaisessa paikassa portsari kysyi minulta ja ystävältäni, että olettekos olleet kipeinä, kun ei pariin päivään ole teitä näkynyt. Että taidettiin olla aika tuttuja naamoja!

Minun Must-slovarini olivat ja ovat kyllä edelleenkin
Kitaron Caravan
Eric Clapton Wonderfull tonight
George Michael: Careless Whisper
Scorpions: Still loving You

Toki noiden itselle tärkeiden biisien kanssa oli se ongelma, ettei niitä voinut pilata vääränlaisen tanssittajan kanssa...mutta ratkaisin ongelman sillä, että hain itse tanssimaan niitä yksilöitä, jotka omaa silmää miellyttivät, enkä jäänyt odottamaan noutajaa.
Ja en muuten saanut pakkeja kertaakaan! 

Miettikääs tähän loppuun sellaista ihmettä, että kasarilla oltiin liekeissä jo iltakahdeksalta ja valomerkki tuli viikolla 23.30, viikonloppuisin 01.30.
Hienosti jaksoi seuraavana aamuna töihin tai opiskelemaan, vaikka olisi ilolientä tullut litkittyä enemmänkin.