Uniapneatutkimus

Koittihan se viimein sekin päivä, että istuin kuuntelemassa unihoitajan selvitystä kuinka kotiin annettavaa unianalyysilaitetta käytetään.

Sain masiinan kotiin ja illalla puin kiltisti t-paidan päälleni (yleensä nukun nakkena) ja puin analyysilaitteen ylleni:
Yksi mötikkä ripustettiin rintakehälle klipseillä t-paidan kaulukseen ja varmistettiin vyöllä, joka kiersi kainaloiden alta kropan ympäri
> siitä lähti piuha pienempään osaan, joka kiinnitettiin vyöllä about navan kohdalle. 
> korvien takaa vedettiin sieraimiin nenäosa ja se kiristettiin leuan alle.
> ranteeseen pujotettiin  sykemittari, josta piuhan päässä oleva happipitoisuutta mittaava tuppelo pujotettiin sormeen.

Ja tämä härvelöinti ei sitten kuulema häiritse nukkumista :D Jos todella näin on, niin minä olen sitten se poikkeus, joka varmistaa säännön. 

En muista koska olisin nukkunut niin huonosti kuin testiyönä. 

Aivan järkyttävää! 
Menin unille about kymmenen aikaan ja vaikka yleensä nukahdan nopeasti, niin nyt ehdin kuunnella päivällä aloittamani äänikirjan loppuun (n. 3h) ennekuin uuvahdin ja aloitin ikioman,  henkilökohtaisen Cinemaren (Joensuussa järjestettävä kauhu-, camp- ja genre-elokuviin keskittyvä elokuvafestivaali).

Niinä pätkinä kun nukuin, untani värittivät toinen toistaan iljettävämmät painajaiset ja joka kerta kun heräsin (11 kertaa yön aikana) katsoin kelloa ja toivoin, että se olisi niin paljon, että voisin jo nousta uuteen päivään.

Nousin lopulta puoli seiskan maissa ja riivin piuhat itsestäni nopeammin kuin maantiekiitäjä pakenee Kelju K. Kojoottia.

Palautin laitteen terveyskeskukseen ja odotan nyt kauhulla sieltä tulevaa viestiä, joka kertoisi, ettei mittaus onnistunut ja se pitää uusia...