Mind and Body

 Kyllä nyt tästä eukosta tekeytyy uusi ja uljas versio, kun maaliskuussa hoidetaan niin mieltä kuin kroppaa!

Oras-kuntoutuksen tavoitteena on auttaa osallistujia arjen sekä työn haasteiden kohtaamisessa sekä " antaa sinulle voimavaroja arjen tasapainottamiseen ja auttaa tunnistamaan, miten vahvuutesi voivat tukea hyvinvointiasi (Kelan sivuilta). Viikon ajan pääsen keskittymään omaan jaksamiseeni useamman alan ammattilaisen ja myöskin vertaistuen avulla. 
Odotan mielenkiinnolla tapaamisia ja keskusteluja, ulkoilusta ja altaassa pulikoimisesta puhumattakaan. 

Olen aina ollut se tyyppi, joka tarttuu toimeen eikä jää märehtimään ja jossittelemaan asioita tai ongelmia - ongelmat ratkaistaan niksnaks ja painetaan vaikka läpi betoniseinän, jos tilanne sen vaatii. Minä jaksan, osaan, pystyn, järjestän ja tsemppaan siinä sivussa kaikkia muitakin.
Kunnes sitten jonain päivänä en enää jaksakaan ja istun pari tuntia terveydenhoitajan luona itkemässä itsekään syytä tietämättä. Tuo oli muutaman vuoden takainen tilanne ja siitä on noustu kiitettävästi, mutta yhä tunnistan itsessäni tuon kaikkivoipaisuuden ja mahdottomuuden pyytää apua tai myöntää väsymistään.


Jospa nappaisin matkaan Oras-kuntoutuksesta edes muutamia vinkkejä antaa itselle hiukkasen köyttä ja pelivaraa hankalissa hetkissä...

Sain yllättäen ja suureksi ilokseni tiedon, että sain paikan myös Reumaliiton monisairaiden kurssille viikoksi Vesileppikseen Leppävirralle. Monisairaus minun tapauksessani tarkoittaa psoriasista, nivelpsoriasista, migreeniä, suolisto-ongelmia (psorin liitännäissairaus) ja uupumusta. Ohjelmassa sielläkin ammattilaisten johdattelemia keskusteluja, uutta tietoa, itsehoito-ohjeita, vesijumppaa, ulkoilua...lepoa, hyvää ruokaa ja toivottavasti uusia ystäviä.

Olen viikon 10 poissa, viikon 11 paikalla ja viikon 12 taas poissa. Esihenkilö suhtautui kuitenkin suopeasti siihen, että olisin kuukaudesta kaksi viikkoa poissa ja tutkailtuani aikatauluja tulin siihen tulokseen, että saan ongelmitta hoidettua työtehtäväni niin ettei muiden niskaan pitäisi montaakaan hommaa kaatua. Jos jotain tulipalokiireistä tapahtuu, niin toki silloin joutuvat hyppäämään kehään, mutta toivotaan-toivotaan ettei sellaisia tilanteita eteen tulisi.

Puoliso totesi, että saapahan sitten omia Foxey Ladyn ihan itselleen ja poissaoloni ajan hän ja neiti makaavat vain sohvalla ja herkuttelevat. Että kun tulen kotiin,  ei kissaneiti ole enää yhtään minun kamuni vaan rakastaa ainoastaan häntä.
Pitänee soitella muutama Facetime-puhelu ja leperrellä karvakorvalle oikein urakalla, ettei unohda että MINÄ olen hänen ykkösihmisensä.

Lähipäivät meneekin mietiskellessä että mitähän kaikkea matkaan pitää pakata. Vieläköhän viimekesäinen uimapuku mahtuu päälle?







 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asunnon tyhjennystä

Kuva
 Olen nyt useampana iltana ajellut asunnolle, jonka vuokralainen otti ja lähti muille maille vierahille vuokriaan maksamatta ja "testamenttasi" maallisen irtaimistonsa minulle velkojensa kuittaamiseksi. Ahdistaa, on paha mieli ja en oikein tiedä mistä aloittaisin. Asuntohan on sievästi sisustettu ja yleisilmeeltään siisti, mutta asukkaan arjen hallinan retkahdus näkyy sitten pienissä asioissa. Kaikki astiat ja keittiötarvikkeet ovat tahmaisia ja selkeästi vain huuhtaistu jos sitäkään ennen kaappiin laittoa. Kaapeista löytyy mitä ihmeellisempiä eineitä ja pikku kärpäset pölähtelevät esiin, kun laatikoita ja pusseja perkaan. Ainoa mitä oikeastaan olenkin saanut tehtyä, on ruokatavaroiden jätteisiin pussittaminen ja astioiden peseminen astianpesukoneessa. Muuten olen istunut ja huokaillut.  Mitä sellaista voi tapahtua, että ihminen lähtee ja jättää  kaiken  jälkeensä? Ei se missään tapauksessa mitään kivaa ole kuitenkaan. Tämä tuskin ikinä selviää. Minun murheeni ja o...
Lue lisää

Vuokranantajan painajainen

Kuva
Kolmisen vuotta sitten sain ennakkoperintönä yhden isäni vuokra-asunnoista ja vuokralaisenkin siihen kaupanpäälle. Kymmenisen vuotta oli tämä rouva, kutsutaan häntä vaikka Almaksi, asustanut isäni vuokralaisena ja hoitanut vuokransa ongelmitta ja yhtä huolellisesti hän jatkoi asioiden hoitamista minunkin vuokralaisenani. Viime Lokakuuhun asti näin. Lokakuussa Alma alkoi soitella minulle neljäkin puhelua päivässä, katkaisten puhelun ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan tai jos linja oli auki, puhui hän vain venäjää. Valitettavasti oma venäjän osaamiseni on jossain todella syvällä sisälläni, joten jouduin vain toistelemaan hänelle, että en puhu venäjää, lause jonka edelleen osaan venäjäksi! Alma on maksanut vuokransa kahdessa erässä, osan itse ja loput sitten Kelan asumistuella, mutta epäilen että tuo asumistuki on joko loppunut tai sitten mennyt muihin tarkoituksiin - vuokratililleni se ei kuitenkaan ole tullut. Venäjää puhuvan ystäväni tulkatessa saimme Alman kiinni puhelimitse, mutta sen ...
Lue lisää

Ensimmäinen viikko kissan kanssa

Kuva
 Viikko sitten lauantaina haimme karvakorvan kotiin ja neiti otti tilan haltuunsa niin kuin itseoikeutettu kuningatar tekee. Pikkupallero ei pelkää mitään, ei edes imuria ja robotti-imurimme Romppanen on hänen mielestään vain mielenkiintoinen seurailtava, ei sen kummempaa! Ajattelimme, että pentu ei älyäisi korkeaa, "päältäkäytettävää" kissanvessaa hetioitis ja ostimme pentuhiekkalaatikon ison vessan viereen. Mutta mitä tekee öttiäinen? Kierii ja hyppii pentulaatikossa ja kiipeää tekemään tarpeensa isoon kissavessaan. Hah. Meillä on käytössä siis vain iso hiekkis ja homma pelittää kuin unelma.  Pentu on syönyt koko ikänsä Latzia (kissojen Mäkkäriruokaa)  ja totuttaminen vähän korkealaatuisimpaan eväisiin on työn alla - sotken siis Latzia uusiin eväisiin ja vähän kerrallaan olemmekin edistyneet homman kanssa. Eläinlääkäri tosin totesi, että ei se märkäruoka ole edes tarpeen, jos kuivaruoka maistuu, juopahan sitten enemmän jos muuten on laiskanlainen nestettä nauttimaa...
Lue lisää