22 yötä jouluun

 

Joulukuu on aloitettu ekojen kalenteriluukkujen avaamisella ja joulukorttien kuoriin pakkaamisella + postimerkkien kiinnittämisellä.
On se muuten mahtavaa, että nykyään on valmisliimalla nuo postimerkit ja kirjekuoret, muistan yhä niskakarvat inhosta väristen miten pahalle se nuoltava liima maistui!

Joulun odotus on ehkä vieläkin ihanampaa kuin itse varsinainen joulu. Tänä vuonna odotuksesta tekee tuplasti ihanaa, koska odotellaan myös kissaneidin kotiin saapumista!

Koti on koristeltu, Joulurauma (on paras jouluradio!) soi taustalla koko ajan ja vaikka miten kynttilöiden polttamista demonisoidaan, niin jo aamiaispöydässä sytytän ihka oikeaan steariinikynttilään tulen. Olkkarin pöydällä on myös kynttilä, jonka lämpimästä valosta iltaisin iloitsen.

Joulun odotuksen lisäksi joulukuu tuo meillä kunnon synttäriruuhkan. Esikoinen on syntynyt joulukuun 8 päivä, juniori joulukuun 13 ja isänsä joulukuun 17. Että kakkua piisaa koko kuukaudeksi. Jouluna ei sitten kauheasti makeat maistukaan, vaan panostamme suolaisiin (ja rasvaisiin) herkkuihin, kinkkua, erilaisia juustoja ja pasteijoita uppoaa kiitettävät määrät ahnaan perheemme suihin. Kääk, saa nähdä mitä vaaka sanoo tammikuussa!

Ensi viikonloppuna on itsenäisyyspäivä ja pitäisi ehkä vähän miettiä mitä kivaa sormisyötävää kehittäisi "valvojaisiin" presidentin juhlien asukarusellin arvioinnin seuraksi. En oikein itsekään ymmärrä, kuinka joku niin tylsä ja typerä asia kuin linnanjuhlien kättelyjono voi olla niin koukuttavaa katsottavaa?
Katsoin kättelyjä jo PARIKYMPPISENÄ vaikka muuten ei mikään vastaava voinut vähempää kiinostaa. Olen onnistunut tartuttamaan tämän omituisuuden myös Turjakkeeseen, joka ensimmäisten yhteisten vuosiemme aikana nauroi suurinpiirtein selällään irvaillessaan sohvalla silmä tarkkana lähetystä tapittavalle minulle. 
Mutta ähäkutti, tuossa se vieressä napottaa nykyään itsekin.

Kaikki joululahjat olen hankkinut pitkin vuotta ja "tarpeelliset tavarat" on sujautettu työhuoneeni kaappeihin piiloon utelialta silmiltä ja ropeltavilta sormilta. Jälleen kerran olemme puhuneet perheen kesken, että tänä vuonna ei sit mitään isompia lahjoja , nautitaan vain hyvästä ruoasta, juomasta ja varsinkin seurasta, mutta kummasti noita paketteja on kuitenkin kertynyt. Minusta on ihanaa löytää ja hankkia läheisille asioita, joista tiedän heidän ilahtuvan. Lahjon ihmisiä siis muulloinkin kuin syntymäpäivinä ja jouluna, mutta jouluna homma suorastaan räjähtää käsiin. Onneksi nykyään ostokset ovat oikeasti 95% juttuja, joita vastaanottajat jopa tarvitsevat, viisi prosenttia on vitsinä hankittuja höpelyyksiä tai kevyttä kenttäv**tuilua.

Nyt vain siis lasketellaan kohti aattoa ja vaikka ulkona sataakin vettä eikä lunta, niin minä lauleskelen täysin palkein Lunta tulvillaan, on kirkas talvisää...

Mahtavaa joulun odotusaikaa sinullekin!