Vonkiksen joulu

Aaton aatto

Leivinuunin lämmitys alkaa aamupäivällä, että se saadaan tarpeeksi kuumaksi kinkkua varten.
Heti kun hämärtyy, käyn jälkikasvun kanssa hakemassa isäni kyytiin ja käymme viemässä kynttilät isovanhempien haudoille. Tänä vuonna isän jalan nousu oli sen verran heikkoa, että ensimmäisellä hautausmaalla, joka on mäkinen, hän jäi istumaan autoon parkkipaikalle kun minä ja R&R kävimme sytyttämässä kynttilät äidin vanhempien ja isovanhempien haudalle.
Tänä vuonna muualle haudattujen muistomerkille jouduimme sytyttämään kolme kynttilää, koska vuosia sitten kuolleen T:n isän lisäksi tänä vuonna menehtyi kaksi hyvää ystävää.

Illalla laitoimme kinkun uuniin ja kömmimme unille suurin toivein saada nauttia valmiista joulukinkusta aamiaisen aikaan.

Aatto

Laskelmiemme mukaan kinkun olisi pitänyt olla valmista aamulla kahdeksan aikoihin, mutta arvatkaapa kaksi kertaa oliko se?

Niinpä aaton aamupala koostuikin vain karjalanpiirakoista ja munavoista, vähän normaalia kevyemmin - kinkku kun valmistui vasta yhdentoista pintaan.  
Kuusen koristelun lomassa katsottiin Joulupukin kuumaa linjaa, salaa muilta laitoin postia lähetykseen ja  jiihaa! jouluntoivotukset kolmen karvakorvan myötä ilmestyivät telkkariin ennen lähetyksen loppua!  

 

Joulusaunassa vihdoimme toisiltamme vuoden murheet ja pohdimme naureskellen josko ylälaude romahtaa varsin suurikokoisen perheemme alta.  Lauteet kestivät kuitenkin ja saunapuhtaina istuimme nauttimaan joulupuuron, jossa allergiaperheessä mantelin virkaa teki sarvimakaroni.  Ja minun kulhoonihan se kilahti. Eli toiveita on paremmasta vuodesta 2026.

Neljän aikoihin haettiin isäni ja anopintekele jouluaterialle, äitihän ei ole vuosikausiin kotoa halunnut poistua, joten hän jäi Ilmari-kissan kanssa istuskelemaan telkkarin ääreen kun lähdimme ajelemaan Vonkikselle. 

Olen todella tyytyväinen aaton herkkutarjoiluihin, jotka vuosi vuodelta muotoutuvat enemmän ja enemmän juuri meidänlaisiksemme. Olemme hylänneet monet perinteiset ruoat mitä  lapsuudenkodissa pöytään kannettiin ihan vain siksi, että näin on aina tehty. Meillä ei pöydässä ole rosollia, karjalanpaistia, graavilohta tai silliä vaan poronkäristystä, skagenröraa ja aurajuustolohta. Näillä pienillä muutoksilla jouluruoat on syöty Tapaninpäivän iltaan mennessä ja päästään nollaamaan palettia ennen uuden vuoden herkkuja.

Ruoat maistuivat ja juttu luisti, mutta isällä oli huoli äidin pärjäämisestä itsekseen, joten kovin kauaa vieraat eivät malttaneet iltaa viettää kanssamme ja parin tunnin päästä lähdimme viemään heitä koteihinsa. Anopintekele kävi halaamassa hyvät joulut äidilleni ja molemmat hiukkasen herkistyivät tilanteessa - äiti ei kyllä tainnut tunnistaa anopintekelettä, mutta oli onnellinen kun sai halauksia ja rakkautta.

Kotiuduttuamme jaoimme lahjat ja paketeista paljastui muutama houkutteleva lautapeli, joiden seurassa kuluikin sitten tunti jos toinenkin. Pelaamisen seurana nautiskeltiin toinen kattaus jouluherkkuja ja useampi lasillinen punaviiniä.

Lautapelien ystäville voin siis suositella näitä kahta:
OK Boomer: 
"tässä partypelissä nuoret haastavat vanhemmat! Testatkaa tietonne vastustajajoukkueen sukupolvesta kysymällä mm. slangisanoja ja tapahtumia."
Minä ja T olemme 61 ja 62, R1 on 30 ja R2 28, mutta aika iättömiä nuo kysymykset tuntuivat olevan - vaihdettiin välillä ikäryhmäkysymyksiä ja vain muutama kysymys oli sellainen, että oikeasti oli nuoriso pihalla ja boomerit hoomoilasina. Hauska peli!
Tiskijukka 
"Tiskijukka on hauska ja sosiaalinen musiikkipeli. Keksi ikioma DJ-nimesi ja ota Tiskijukan rooli haltuun. Soita kappale levyn raidan antaman kuvauksen mukaan, ja muut pelaajat arvaavat, mikä levyn raidoista oikein on kyseessä" 
Ei niin helppoa kuin alkuun luulimme ja kuumeista ajattelua vaati, että juuri se oikea biisi löytyi Tidalista tai Youtubesta toisten mietittäväksi.

Joulupäivä ja Tapaninpäivä kuluivat lukien, pelaillen, hyvää ruokaa nauttien. 

Jouluni oli iloinen.
Jouluni oli hyvä.
Jouluni oli juuri minunlaiseni.

 

                                                                                                                                                             

 

17 yötä jouluaattoon

Välillä jotain positiivistakin! Jouluun enää 17 yötä ja tänään ohjelmassa perinteiset pasteijatalkoot.  

 

Karjalanpiirakat kuuluvat tietysti jouluumme, mutta sanoisinpä että jos pasteijat jätettäisiin tekemättä, niin jälkikasvu kääntyisi ovelta pois!
Tämä on pitkä perinne - kotikotona asuessa paistoin pasteijat äitini kanssa ja vaikka urakka olikin rankka, niin meillä oli aina tosi hauskaa yhdessä. 
Tyttären kiinnostuttua leipomisesta ja äitini ikääntyessä homma siirtyi uudelle sukupolvelle ja nyt paistopäivä on minun ja tyttären perinne. Poika ja puoliso osallistuvat superinnokkainen "maistelemaan" paistoksia...

Eli Joulurauma soimaan ja homma käyntiin! 
Kokeiltuamme mitä moninaisempita täytteitä olemme palanneet alkuperäisiin kahteen, eli jauheliha-riisi-kananmuna ja tonnikala-riisi-kananmuna.
Kokeilut ovat aina kivoja ja uusia makuja on mielenkiintoista maistella, mutta miksipä  sitä keksisi pyörän uudestaan?

 

Taikina tulee suoraan kaupan pakastealtaasta, mutta täytteet teemme ja maustamme itse. Makumaailmamme kääntyy vähän tulisemman puolelle, niin mausteeksi ropsitaan reilulla kädellä niin yrttejä kuin pippuria ja chiliä. Nam.

Joka vuosi päätämme, että nyt ei paisteta kuin ehkä 60 pasteijaa, koska sitä syötävää on jouluna muutenkin niin paljon, mutta arvatkaapa vain kuinka käy?
Jos alle kahden sadan onnistutaan jäämään, niin iso rasti seinään. Eikä ne todellakaan jää syömättä - varsinkin juniori rakastaa pasteijoita yli kaiken ja vetäiseen niitä 5-6 yhdellä istumalla. Vähän poika murehtii, että massakausi ei sattunut joulun aikaan, 20 kilon painonpudotus saattaapi pikkusen pienetä, mutta ei aio laskea makroja pyhien aikana. Joulu ja pasteijat ovat vain kerran vuodessa. 

Yöllä oli pakkastakin, että ikkunasta näkyy valkoinen maisema <3

 

22 yötä jouluun

 

Joulukuu on aloitettu ekojen kalenteriluukkujen avaamisella ja joulukorttien kuoriin pakkaamisella + postimerkkien kiinnittämisellä.
On se muuten mahtavaa, että nykyään on valmisliimalla nuo postimerkit ja kirjekuoret, muistan yhä niskakarvat inhosta väristen miten pahalle se nuoltava liima maistui!

Joulun odotus on ehkä vieläkin ihanampaa kuin itse varsinainen joulu. Tänä vuonna odotuksesta tekee tuplasti ihanaa, koska odotellaan myös kissaneidin kotiin saapumista!

Koti on koristeltu, Joulurauma (on paras jouluradio!) soi taustalla koko ajan ja vaikka miten kynttilöiden polttamista demonisoidaan, niin jo aamiaispöydässä sytytän ihka oikeaan steariinikynttilään tulen. Olkkarin pöydällä on myös kynttilä, jonka lämpimästä valosta iltaisin iloitsen.

Joulun odotuksen lisäksi joulukuu tuo meillä kunnon synttäriruuhkan. Esikoinen on syntynyt joulukuun 8 päivä, juniori joulukuun 13 ja isänsä joulukuun 17. Että kakkua piisaa koko kuukaudeksi. Jouluna ei sitten kauheasti makeat maistukaan, vaan panostamme suolaisiin (ja rasvaisiin) herkkuihin, kinkkua, erilaisia juustoja ja pasteijoita uppoaa kiitettävät määrät ahnaan perheemme suihin. Kääk, saa nähdä mitä vaaka sanoo tammikuussa!

Ensi viikonloppuna on itsenäisyyspäivä ja pitäisi ehkä vähän miettiä mitä kivaa sormisyötävää kehittäisi "valvojaisiin" presidentin juhlien asukarusellin arvioinnin seuraksi. En oikein itsekään ymmärrä, kuinka joku niin tylsä ja typerä asia kuin linnanjuhlien kättelyjono voi olla niin koukuttavaa katsottavaa?
Katsoin kättelyjä jo PARIKYMPPISENÄ vaikka muuten ei mikään vastaava voinut vähempää kiinostaa. Olen onnistunut tartuttamaan tämän omituisuuden myös Turjakkeeseen, joka ensimmäisten yhteisten vuosiemme aikana nauroi suurinpiirtein selällään irvaillessaan sohvalla silmä tarkkana lähetystä tapittavalle minulle. 
Mutta ähäkutti, tuossa se vieressä napottaa nykyään itsekin.

Kaikki joululahjat olen hankkinut pitkin vuotta ja "tarpeelliset tavarat" on sujautettu työhuoneeni kaappeihin piiloon utelialta silmiltä ja ropeltavilta sormilta. Jälleen kerran olemme puhuneet perheen kesken, että tänä vuonna ei sit mitään isompia lahjoja , nautitaan vain hyvästä ruoasta, juomasta ja varsinkin seurasta, mutta kummasti noita paketteja on kuitenkin kertynyt. Minusta on ihanaa löytää ja hankkia läheisille asioita, joista tiedän heidän ilahtuvan. Lahjon ihmisiä siis muulloinkin kuin syntymäpäivinä ja jouluna, mutta jouluna homma suorastaan räjähtää käsiin. Onneksi nykyään ostokset ovat oikeasti 95% juttuja, joita vastaanottajat jopa tarvitsevat, viisi prosenttia on vitsinä hankittuja höpelyyksiä tai kevyttä kenttäv**tuilua.

Nyt vain siis lasketellaan kohti aattoa ja vaikka ulkona sataakin vettä eikä lunta, niin minä lauleskelen täysin palkein Lunta tulvillaan, on kirkas talvisää...

Mahtavaa joulun odotusaikaa sinullekin!

 

 

 

 

Joulukalenterien aika

 Muiden hörhöilyjen lisäksi tunnustaudun myös täydelliseksi jouluhörhöksi ja levitän tätä ilosanomaa mm. joulukalenterien muodossa. 

Kalenterien tekeminen alkoi pitkälti tyttären allergiaräjähdyksen takia - kun hän oli pieni, ainoa hänelle sopiva joulukalenteri oli kuvaversio ja vaikka ne söpöjä ovatkin, niin...
Oma mummini täytti minulle ja veljelleni joka vuosi hienon  suuren joulupukkikalenterin ja muistan sen riemun, kun siitä pääsimme luukkuja availemaan.
Tämän riemun halusin lapsilleni jakaa.

 

Virallinen mottoni ei ole parempi överit kuin vajarit, mutta kun luonteeni on mitä on, niin eihän se lasten kalenterihin jäänyt se minun kalenterien kokoaminen. Ostan pitkin vuotta "juttuja", jotka sopisivat kalenterin täytteeksi ja marraskuussa kaapissa onkin sitten aikamoinen läjä kaikkea mielenkiintoista.

Marraskuun alussa aloitan projektini hakemalla kaapeistani ja piiloistani erilaiset kalenterit, jotka on tarkoitus täyttää. 

"Lapsilla" (30- ja 28-vee) on ollut samanlaiset tottukalenterit parinvuoden ikäisistä ja niistä aina aloitan.
Kakkosena täytän Turjakkeen ja minun yhteisen kalenterin boxit. Minä täytän parittomat päivät ja T.  täyttää parilliset, yleensä varsin viime tipassa, mutta täyttää kuitenkin. On innoissaan kalenterista, mutta yleensäkin jättää tällaiset asiat vähän viimetippaan :)
Kolmantena täytän velipojan ja kälyn kalenterin.
Seuraavaksi täyttöön pääsee kummipojan ja hänen veljensä kalenterit. Kysäisin heiltä josko ovat jo liian vanhoja minun täyttämiini versioihin vai haluavatko kaupasta jotkut tietyt, mutta sieltä tuli vastaus että "ei olla ikinä liian vanhoja". 
Kummipoikien äitikin saa omansa tietysti, sitten työystävät ja...

No, kuva tuli varmaan selväksi?