Joulukalenterien aika

 Muiden hörhöilyjen lisäksi tunnustaudun myös täydelliseksi jouluhörhöksi ja levitän tätä ilosanomaa mm. joulukalenterien muodossa. 


Kalenterien tekeminen alkoi pitkälti tyttären allergiaräjähdyksen takia - kun hän oli pieni, ainoa hänelle sopiva joulukalenteri oli kuvaversio ja vaikka ne söpöjä ovatkin, niin...
Oma mummini täytti minulle ja veljelleni joka vuosi hienon  suuren joulupukkikalenterin ja muistan sen riemun, kun siitä pääsimme luukkuja availemaan.
Tämän riemun halusin lapsilleni jakaa.

 

Virallinen mottoni ei ole parempi överit kuin vajarit, mutta kun luonteeni on mitä on, niin eihän se lasten kalenterihin jäänyt se minun kalenterien kokoaminen. Ostan pitkin vuotta "juttuja", jotka sopisivat kalenterin täytteeksi ja marraskuussa kaapissa onkin sitten aikamoinen läjä kaikkea mielenkiintoista.


Marraskuun alussa aloitan projektini hakemalla kaapeistani ja piiloistani erilaiset kalenterit, jotka on tarkoitus täyttää. 


"Lapsilla" (30- ja 28-vee) on ollut samanlaiset tottukalenterit parinvuoden ikäisistä ja niistä aina aloitan.
Kakkosena täytän Turjakkeen ja minun yhteisen kalenterin boxit. Minä täytän parittomat päivät ja T.  täyttää parilliset, yleensä varsin viime tipassa, mutta täyttää kuitenkin. On innoissaan kalenterista, mutta yleensäkin jättää tällaiset asiat vähän viimetippaan :)
Kolmantena täytän velipojan ja kälyn kalenterin.
Seuraavaksi täyttöön pääsee kummipojan ja hänen veljensä kalenterit. Kysäisin heiltä josko ovat jo liian vanhoja minun täyttämiini versioihin vai haluavatko kaupasta jotkut tietyt, mutta sieltä tuli vastaus että "ei olla ikinä liian vanhoja". 
Kummipoikien äitikin saa omansa tietysti, sitten työystävät ja...

No, kuva tuli varmaan selväksi? 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asunnon tyhjennystä

Kuva
 Olen nyt useampana iltana ajellut asunnolle, jonka vuokralainen otti ja lähti muille maille vierahille vuokriaan maksamatta ja "testamenttasi" maallisen irtaimistonsa minulle velkojensa kuittaamiseksi. Ahdistaa, on paha mieli ja en oikein tiedä mistä aloittaisin. Asuntohan on sievästi sisustettu ja yleisilmeeltään siisti, mutta asukkaan arjen hallinan retkahdus näkyy sitten pienissä asioissa. Kaikki astiat ja keittiötarvikkeet ovat tahmaisia ja selkeästi vain huuhtaistu jos sitäkään ennen kaappiin laittoa. Kaapeista löytyy mitä ihmeellisempiä eineitä ja pikku kärpäset pölähtelevät esiin, kun laatikoita ja pusseja perkaan. Ainoa mitä oikeastaan olenkin saanut tehtyä, on ruokatavaroiden jätteisiin pussittaminen ja astioiden peseminen astianpesukoneessa. Muuten olen istunut ja huokaillut.  Mitä sellaista voi tapahtua, että ihminen lähtee ja jättää  kaiken  jälkeensä? Ei se missään tapauksessa mitään kivaa ole kuitenkaan. Tämä tuskin ikinä selviää. Minun murheeni ja o...
Lue lisää

Vuokranantajan painajainen

Kuva
Kolmisen vuotta sitten sain ennakkoperintönä yhden isäni vuokra-asunnoista ja vuokralaisenkin siihen kaupanpäälle. Kymmenisen vuotta oli tämä rouva, kutsutaan häntä vaikka Almaksi, asustanut isäni vuokralaisena ja hoitanut vuokransa ongelmitta ja yhtä huolellisesti hän jatkoi asioiden hoitamista minunkin vuokralaisenani. Viime Lokakuuhun asti näin. Lokakuussa Alma alkoi soitella minulle neljäkin puhelua päivässä, katkaisten puhelun ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan tai jos linja oli auki, puhui hän vain venäjää. Valitettavasti oma venäjän osaamiseni on jossain todella syvällä sisälläni, joten jouduin vain toistelemaan hänelle, että en puhu venäjää, lause jonka edelleen osaan venäjäksi! Alma on maksanut vuokransa kahdessa erässä, osan itse ja loput sitten Kelan asumistuella, mutta epäilen että tuo asumistuki on joko loppunut tai sitten mennyt muihin tarkoituksiin - vuokratililleni se ei kuitenkaan ole tullut. Venäjää puhuvan ystäväni tulkatessa saimme Alman kiinni puhelimitse, mutta sen ...
Lue lisää

Ensimmäinen viikko kissan kanssa

Kuva
 Viikko sitten lauantaina haimme karvakorvan kotiin ja neiti otti tilan haltuunsa niin kuin itseoikeutettu kuningatar tekee. Pikkupallero ei pelkää mitään, ei edes imuria ja robotti-imurimme Romppanen on hänen mielestään vain mielenkiintoinen seurailtava, ei sen kummempaa! Ajattelimme, että pentu ei älyäisi korkeaa, "päältäkäytettävää" kissanvessaa hetioitis ja ostimme pentuhiekkalaatikon ison vessan viereen. Mutta mitä tekee öttiäinen? Kierii ja hyppii pentulaatikossa ja kiipeää tekemään tarpeensa isoon kissavessaan. Hah. Meillä on käytössä siis vain iso hiekkis ja homma pelittää kuin unelma.  Pentu on syönyt koko ikänsä Latzia (kissojen Mäkkäriruokaa)  ja totuttaminen vähän korkealaatuisimpaan eväisiin on työn alla - sotken siis Latzia uusiin eväisiin ja vähän kerrallaan olemmekin edistyneet homman kanssa. Eläinlääkäri tosin totesi, että ei se märkäruoka ole edes tarpeen, jos kuivaruoka maistuu, juopahan sitten enemmän jos muuten on laiskanlainen nestettä nauttimaa...
Lue lisää