Viikonloppu Helsingissä

 Istun junassa vastamelukuulokkeet korvilla ja kuuntelen kirjaa. Junan vaunussa on meno ylimmillään, vaikka kello on vasta kymmenen aamupäivällä, koska vaunu on täynnä teinitestostronia. Varmaankin joku urheilujoukkue matkalla peleihin, äänimaailma on täynnään naisten elimiä ja muinaisia pahalaisia, osa äänistä on jo madaltunut pysyvästi, mutta joukosta erottuu hetkittäin kesken lausetta murtuvia ääniä tai kirkkaita kiekaisuja. 
Kiitos tekniikalle vastamelukuulokkeista!

Seura Helsingissä on parasta laatua, ystäväni ja juniorin kummitäti tulee Ikaalisista ja saamme viettää yhteistä aikaa sunnuntai-iltapäivään asti. Tutustuimme aikoinaan Tampereella, tarkemmin sanoen Hervannan postissa, minne molemmat päädyimme kesätöihin vuonna 1990 ja meillä natsasi oitis. Susirajalle paluumuuttoni jälkeen vuonna 2000 olemme tavanneet säännöllisesti n. kerran vuodessa Tampereella tai Helsingissä. Alussa ohjelmassa oli rankkaa biletystä, mutta kas, vuosien vieriessä on vauhti tasaantunut ja ohjelmassa on enemmän teatteria tai konsertteja, kuin hillitöntä rilluttelua :D


Tämän viikonlopun ohjelmassa on Moulin Rouge tänään perjantaina, huomenna shoppailua, taidemuseoita (ainakin Atski ja Amos Rex) ja illalla testataan +50 Disco! 
Tulee olemaan virkistävää viettää pitkästä aikaa baari-iltaa niin, että kanssajuhlijat ovat enemmän itsensä kuin omien lapsien ikäisten tai heitä nuorempia. Olettaisin myös musiikkitarjonnan olevan enemmän oman mielen mukaista, mutta se jää nähtäväksi, eikun kuultavaksi.
 Ihanaa päästä myös nauttimaan Joensuuta monipuolisemmasta ravintolatarjonnasta ja onneksemme osumme paikalle SYÖ-viikkojen aikana, jolloin pääsemme mitä moninaisemmissa paikoissa nauttimaan ateriamme 12 eurolla. Energiaa tulemme tarvitsemaan.

Let the fun begin! 

 

 


 


 

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asunnon tyhjennystä

Kuva
 Olen nyt useampana iltana ajellut asunnolle, jonka vuokralainen otti ja lähti muille maille vierahille vuokriaan maksamatta ja "testamenttasi" maallisen irtaimistonsa minulle velkojensa kuittaamiseksi. Ahdistaa, on paha mieli ja en oikein tiedä mistä aloittaisin. Asuntohan on sievästi sisustettu ja yleisilmeeltään siisti, mutta asukkaan arjen hallinan retkahdus näkyy sitten pienissä asioissa. Kaikki astiat ja keittiötarvikkeet ovat tahmaisia ja selkeästi vain huuhtaistu jos sitäkään ennen kaappiin laittoa. Kaapeista löytyy mitä ihmeellisempiä eineitä ja pikku kärpäset pölähtelevät esiin, kun laatikoita ja pusseja perkaan. Ainoa mitä oikeastaan olenkin saanut tehtyä, on ruokatavaroiden jätteisiin pussittaminen ja astioiden peseminen astianpesukoneessa. Muuten olen istunut ja huokaillut.  Mitä sellaista voi tapahtua, että ihminen lähtee ja jättää  kaiken  jälkeensä? Ei se missään tapauksessa mitään kivaa ole kuitenkaan. Tämä tuskin ikinä selviää. Minun murheeni ja o...
Lue lisää

Vuokranantajan painajainen

Kuva
Kolmisen vuotta sitten sain ennakkoperintönä yhden isäni vuokra-asunnoista ja vuokralaisenkin siihen kaupanpäälle. Kymmenisen vuotta oli tämä rouva, kutsutaan häntä vaikka Almaksi, asustanut isäni vuokralaisena ja hoitanut vuokransa ongelmitta ja yhtä huolellisesti hän jatkoi asioiden hoitamista minunkin vuokralaisenani. Viime Lokakuuhun asti näin. Lokakuussa Alma alkoi soitella minulle neljäkin puhelua päivässä, katkaisten puhelun ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan tai jos linja oli auki, puhui hän vain venäjää. Valitettavasti oma venäjän osaamiseni on jossain todella syvällä sisälläni, joten jouduin vain toistelemaan hänelle, että en puhu venäjää, lause jonka edelleen osaan venäjäksi! Alma on maksanut vuokransa kahdessa erässä, osan itse ja loput sitten Kelan asumistuella, mutta epäilen että tuo asumistuki on joko loppunut tai sitten mennyt muihin tarkoituksiin - vuokratililleni se ei kuitenkaan ole tullut. Venäjää puhuvan ystäväni tulkatessa saimme Alman kiinni puhelimitse, mutta sen ...
Lue lisää

Ensimmäinen viikko kissan kanssa

Kuva
 Viikko sitten lauantaina haimme karvakorvan kotiin ja neiti otti tilan haltuunsa niin kuin itseoikeutettu kuningatar tekee. Pikkupallero ei pelkää mitään, ei edes imuria ja robotti-imurimme Romppanen on hänen mielestään vain mielenkiintoinen seurailtava, ei sen kummempaa! Ajattelimme, että pentu ei älyäisi korkeaa, "päältäkäytettävää" kissanvessaa hetioitis ja ostimme pentuhiekkalaatikon ison vessan viereen. Mutta mitä tekee öttiäinen? Kierii ja hyppii pentulaatikossa ja kiipeää tekemään tarpeensa isoon kissavessaan. Hah. Meillä on käytössä siis vain iso hiekkis ja homma pelittää kuin unelma.  Pentu on syönyt koko ikänsä Latzia (kissojen Mäkkäriruokaa)  ja totuttaminen vähän korkealaatuisimpaan eväisiin on työn alla - sotken siis Latzia uusiin eväisiin ja vähän kerrallaan olemmekin edistyneet homman kanssa. Eläinlääkäri tosin totesi, että ei se märkäruoka ole edes tarpeen, jos kuivaruoka maistuu, juopahan sitten enemmän jos muuten on laiskanlainen nestettä nauttimaa...
Lue lisää