Hartsikorvishöperyys

Sain toissa jouluna lahjaksi tyttäreltäni pienet pullot kaksikomponentti hartsia ja hupsista vaan 
se oli menoa kun höperyys iski!

Ei tarvitse ostaa korvakoruja kaupasta, kun teen niitä itse juuri sen värisinä mitä milloinkin mieli tekee. Ja itsevaletut korvikset ovat myös tarpeeksi isoja, koska minä olen varsinainen vatipää ja söpöt pikkuripellykset eivät näy yhtikäs mihinkään. 

 Hartsin kanssa puuhastelu on rentouttavaa ja se onnistumisen tunne, kun saa sekoitettua juuri sen oikean värisävyn ja kaadettua sen muottiin ilman ilmakuplia on hykerryttävä. 
Lisäksi puuhastelunsa tuloksen näkee heti seuraavana päivänä resiinin kovetuttua!

Olen tähän asti käyttänyt juurikin kaksikomponenttista resiiniä, mutta viime viikolla testasin myös UV-resiiniä. UV-resiinillä valmis koru on plumpautettavissa muotista jo muutaman minuutin jälkeen! Tilasin Saksasta setin värillisiä hartseja, mutta ne eivät ihan ole mieleeni. 
En tiedä onko UV-lamppuni liian heikko vai missä vika, kun korut eivät oikein kuivu ja sen lisäksi massa vaikuttaa kutistuvan kuivumisvaiheessa todella paljon enemmän kuin kaksikomponenttihartsi
Tai sitten minä olen vielä tumpelovaiheessa UV-resiinin suhteen?


No, en luovuta, aion masteroida tuonkin materiaalin ajan kanssa!

Sen sijaan isompi ongelma on korvisten määrä. Uskaltaisin väittää, että minulla alkaa olla varsin runsaasti killuttimia, vaikka niitä aktiivisesti ystävilleni lahjoittelenkin. 
"Ai sie tykkäät näistä? Ole hyvä, ne on sinun!".
Joku aika sitten vein työpaikalle ripustuslevyllisen korviksia ja pääsin useammastakin parista eroon tienaten muutaman euron rahaakin (ja olen se ällöttävän kuuliainen kansalainen, joka suurinpiirtein kirpparimyyntinsäkin verottajalle ilmoittaa, että hiljaa siellä takavasemmalla). 

Mutta mitäpä tein kotiin palattuani? 
No lisää korviksia tietenkin! 
Ja pari avaimenperää
ja muutaman söpön pikku etanan hyllylle
ja tuikkumökin, koska JOULU tulee ja minähän olen VALMIS!

Pitäisköhän järjestää korvisarvonta uuden blogin kunniaksi?  

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asunnon tyhjennystä

Kuva
 Olen nyt useampana iltana ajellut asunnolle, jonka vuokralainen otti ja lähti muille maille vierahille vuokriaan maksamatta ja "testamenttasi" maallisen irtaimistonsa minulle velkojensa kuittaamiseksi. Ahdistaa, on paha mieli ja en oikein tiedä mistä aloittaisin. Asuntohan on sievästi sisustettu ja yleisilmeeltään siisti, mutta asukkaan arjen hallinan retkahdus näkyy sitten pienissä asioissa. Kaikki astiat ja keittiötarvikkeet ovat tahmaisia ja selkeästi vain huuhtaistu jos sitäkään ennen kaappiin laittoa. Kaapeista löytyy mitä ihmeellisempiä eineitä ja pikku kärpäset pölähtelevät esiin, kun laatikoita ja pusseja perkaan. Ainoa mitä oikeastaan olenkin saanut tehtyä, on ruokatavaroiden jätteisiin pussittaminen ja astioiden peseminen astianpesukoneessa. Muuten olen istunut ja huokaillut.  Mitä sellaista voi tapahtua, että ihminen lähtee ja jättää  kaiken  jälkeensä? Ei se missään tapauksessa mitään kivaa ole kuitenkaan. Tämä tuskin ikinä selviää. Minun murheeni ja o...
Lue lisää

Vuokranantajan painajainen

Kuva
Kolmisen vuotta sitten sain ennakkoperintönä yhden isäni vuokra-asunnoista ja vuokralaisenkin siihen kaupanpäälle. Kymmenisen vuotta oli tämä rouva, kutsutaan häntä vaikka Almaksi, asustanut isäni vuokralaisena ja hoitanut vuokransa ongelmitta ja yhtä huolellisesti hän jatkoi asioiden hoitamista minunkin vuokralaisenani. Viime Lokakuuhun asti näin. Lokakuussa Alma alkoi soitella minulle neljäkin puhelua päivässä, katkaisten puhelun ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan tai jos linja oli auki, puhui hän vain venäjää. Valitettavasti oma venäjän osaamiseni on jossain todella syvällä sisälläni, joten jouduin vain toistelemaan hänelle, että en puhu venäjää, lause jonka edelleen osaan venäjäksi! Alma on maksanut vuokransa kahdessa erässä, osan itse ja loput sitten Kelan asumistuella, mutta epäilen että tuo asumistuki on joko loppunut tai sitten mennyt muihin tarkoituksiin - vuokratililleni se ei kuitenkaan ole tullut. Venäjää puhuvan ystäväni tulkatessa saimme Alman kiinni puhelimitse, mutta sen ...
Lue lisää

Ensimmäinen viikko kissan kanssa

Kuva
 Viikko sitten lauantaina haimme karvakorvan kotiin ja neiti otti tilan haltuunsa niin kuin itseoikeutettu kuningatar tekee. Pikkupallero ei pelkää mitään, ei edes imuria ja robotti-imurimme Romppanen on hänen mielestään vain mielenkiintoinen seurailtava, ei sen kummempaa! Ajattelimme, että pentu ei älyäisi korkeaa, "päältäkäytettävää" kissanvessaa hetioitis ja ostimme pentuhiekkalaatikon ison vessan viereen. Mutta mitä tekee öttiäinen? Kierii ja hyppii pentulaatikossa ja kiipeää tekemään tarpeensa isoon kissavessaan. Hah. Meillä on käytössä siis vain iso hiekkis ja homma pelittää kuin unelma.  Pentu on syönyt koko ikänsä Latzia (kissojen Mäkkäriruokaa)  ja totuttaminen vähän korkealaatuisimpaan eväisiin on työn alla - sotken siis Latzia uusiin eväisiin ja vähän kerrallaan olemmekin edistyneet homman kanssa. Eläinlääkäri tosin totesi, että ei se märkäruoka ole edes tarpeen, jos kuivaruoka maistuu, juopahan sitten enemmän jos muuten on laiskanlainen nestettä nauttimaa...
Lue lisää