Näytetään tekstit, joissa on tunniste #itetein. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste #itetein. Näytä kaikki tekstit

lauantai 23. toukokuuta 2026

Dc-fixillä väriä keittiöön

 Jos olet silloin tällöin vieraillut blogissani, olet varmaankin huomannut viehtymykseni oranssiin, vihreään, keltaiseen ja mihin vain kirkkaaseen väriin. Olen suorastaan allerginen valkoiselle, harmaalle, beigelle ja muille olmimaisille väreille. Toki ymmärrän niiden "tyylikkyyden" ja "neutraaliuden", joita esim. sisustuksessa on rakastettu jo vuosikausia, ellei peräti -kymmeniä - eli tätä skandinaavista sisustusmaailmaa.
Ymmärrän, mutta henkilökohtaisesti inhoan sydänjuuriani myöten.

Niinpä ymmärrän myöskin sen, että oma kotimme käy monelle katsojalle sielun ja silmän päälle, mutta onneksi omansa saa tehdä juuri sellaiseksi kun haluaa - joko värittömäksi tai värilliseksi!

Viimeisimmän inspiraationi  herättivät keittiömme välitilan olmikaakelit. Siis valkoiset.
Täyspyökkiset (tylsät) kaapinovet keittiössä maalautimme jokunen vuosi sitten vihreiksi ja se oli täyden kympin valinta, koko keittiön ilme muuttui kuin taikaiskusta. Eikä kustannuksetkaan olleet kuin muutaman sata euroa.

Välitilan valkoisia kaakeleita olen katsellut inhoavalla silmällä pitemmän aikaa, pikakorjauksia asiaan olen tehnyt erilaisilla kaakelikoristeilla, mutta valkoinen seinä sieltä kuitenkin on silmään pistänyt.

T. lähti mökille ja minä päätin hyödyntää oman aikani hieman tuunamalla juttuja...

Kaivoin pohjattomasta askartelukaapistani muutaman rullan DC-fixiä ja annoin palaa.

Parempi överit kuin vajarit, joten nyt välitilassa riittää värejä!


Saatuani kaakelien valkoisuuden peittoon, mikromme valkoisuus nauroi minulle päin naamaa ja eihän sellainen käy laatuun mitenkään.
Eli takaisin penkomaan kaappeja ja sieltähän löytyikin iloisen ja kirkkaan keltainen rulla sisustuskalvoa.


Vähän se kalvo loppui kesken, mutta siitäs sait, penteleen Panasonic!










 

 

 

lauantai 14. helmikuuta 2026

TEMU-vessa


Kyllä, minä olen niitä hirviöitä, ketkä ostavat tuotteita Temusta ja jos sinä olet parempi ihminen niin lopeta lukeminen tähän.
 
Olen ollut totaalisen kyllästynyt pikkuvessamme ilmeeseen jo pienen ikuisuuden ja miettinyt kuinka tehdä jotain hauskaa ilmeen kirkastamiseen. 

Niinpä tilasin joku aika sitten paria itseliimautuvaa tapettia ja "foam-laattoja" Temusta ja jäin odottelemaan, että T. lähtisi muutamaksi päiväksi mökille ja toissa päivänä tämä sitten tapahtui.

Suurinpiirtein sillä sekunnilla kun olin T:n suukotellut ja vilkuttanut mökkimatkalle, tyhjensit pikkuvessan tavaroista ja pyyhin seinät, katon ja välitilan kaakelit pölystä ja roiskeista ja aloitin hommat!

Ensimmäinen ilta - katto.
Naputtelin kattolistat irti ja tajusin jo siinä vaiheessa, että työskentely kädet ylhäällä ja niskat kenossa ei ole se kaikista mukavin työskentelyasento. 
Leikattuani itseliimautuvan sinitaivastapetin oikean mittaisiksi vuodiksi aloitin asennuksen keikkuen porrasjakkaralla, missä myös kissaneiti kiipeili koko ajan. Mielessä vilahti ajatus, että jos nyt tästä keikkaisin tai kompastuisin alas ja taittaisin jonkun jäseneni tai itseni tajuttomaksi täräyttäisin, niin missähän vaiheessa joku tulisi apuun. Laitoin puhelimen roikkumaan kaulaani, että kauhuskenaarion toteutuessa kiltti puhelimeni hälyttäisi apuja ja jatkoin keikkurointia.
Ei ollut kaikista kevein homma, varsinkin kun puskusaumalla piti vuodat kattoon saada asettumaan, mutta ai että lopputuloksesta tuli hieno!

Toisen päivän aamu - katto, part II 
Aamulla herättyäni tepsuttelin vessaan ja avattuani oven pysähdyin sille sijalleni tuijottamaan silmieni eteen avautuvaa "maisemaa". Ne perkeleen itseliimautuvat tapetit  roikkua repsottivat enemmän tai vähemmän katosta kuin taivaansiniset jättikokoiset kärpäspaperit.
Siinä jäi sen aamun aamupala nauttimatta, kun ennen töihin lähtöä kiinnittelin vuotia takaisin kattoon: vähän liimaa ja listan alle jääviin reunoihin kaksipuolista teippiä...

Toisen päivän ilta - seinä, välitila ja lattia
Esivalmisteluina irrotin tapetoitavalta seinältä peilin ja patterin (ei se kokonaan irronnut, mutta roikkui kuitenkin seinästä irti). Seinään valitsemani tapetti oli paksumpaa kuin kattoversio ja myös liima oli paljon parempaa. Kiinitys oli todella helppoa eikä ilmakuplia tai ruttuja tullut niinkuin helposti tulee normaalia tapettia liisterin kanssa kiinnitettäessä.


Halpa hinta näkyi siinä, että puskusaumalla kiinnitettävät vuodat eivät ihan "mätsänneet". Sain kuitenkin tehtyä tilaamistani rullista seinän niin, että keskellä olevat kaksi vuotaa muodostavat "kokonaisuuden" ja reunat ovat ei-kohdistettuja. Näyttää hyvälle anyways.
Jos olisin tilannut pari ylimääräistä rullaa, olisi ollut varaa asetella, mutta nyt kävi näin. En menetä yöuniani tai pidätyskykyäni asian takia.


Välitilan kaakeleiden päälle uusien "laattojen" liimaaminen oli myös helppoa kuin heinänteko (näin Boomerina sitä on päässyt sitäkin hommaa tekemään). Nämäkin olivat positiivinen yllätys ainakin asennusvaiheessa, toivottavasti toimivat/kestävät käytössäkin pidempään kuin pyhättömän viikon. Vasemmalla kuvassa oudolta näkyvä ilme johtuu siitä, että asennettujen laattojen edessä on muutama irtonainen pala. Laiskana en viitsinyt ottaa uutta kuvaa.


Lattia oli helpoin homma, senkus paineli mattopalat toisiinsa kiinni tarvittuun laajuuteen ja asetti lattialle. Foxy ladykin osoitti selkeästi tykkäävänsä, koska makoili pitkänä makkarana suorastaan vähän tiellä kun kannoin tavaroita takaisin uudistettuun vessaan. Mukavan lämpöisille tuntuivat omaankin jalkaan, pakko myöntää!


Summasummarum. Nopeasti tehty selkeä muutos pieneen vessaamme. Tykkään tosi paljon tässä vaiheessa ja mielenkiinnolla odotan miten "remppa" kestää kulutusta/aikaa. Kaipaan muutosta aika nopeasti ja näin helpolla sekä nopeasti aikaansaatu uusi ilme ilahduttaa suuresti. 

Mitähän sitä seuraavaksi keksisi?



 

lauantai 7. helmikuuta 2026

Tietokoneen osista korvikset


Sain T:ltä rasiallisen hienoa "sälää", mitä hän oli irroitellut purkamastaan tietokoneesta/kovalevystä ja hetihän minä näin niissä monet korvakorut, ehkäpä jopa jonkun riipuksenkin voisi väsätä.

Alkuun tein kolmet korvikset, joista tuli kyllä hienot vaikka itse sanonkin. 



Nörtin vaimokkeella pitää olla nörtit korut, eikös vaikka!

sunnuntai 7. joulukuuta 2025

17 yötä jouluaattoon

Välillä jotain positiivistakin! Jouluun enää 17 yötä ja tänään ohjelmassa perinteiset pasteijatalkoot.  

 

Karjalanpiirakat kuuluvat tietysti jouluumme, mutta sanoisinpä että jos pasteijat jätettäisiin tekemättä, niin jälkikasvu kääntyisi ovelta pois!
Tämä on pitkä perinne - kotikotona asuessa paistoin pasteijat äitini kanssa ja vaikka urakka olikin rankka, niin meillä oli aina tosi hauskaa yhdessä. 
Tyttären kiinnostuttua leipomisesta ja äitini ikääntyessä homma siirtyi uudelle sukupolvelle ja nyt paistopäivä on minun ja tyttären perinne. Poika ja puoliso osallistuvat superinnokkainen "maistelemaan" paistoksia...

Eli Joulurauma soimaan ja homma käyntiin! 
Kokeiltuamme mitä moninaisempita täytteitä olemme palanneet alkuperäisiin kahteen, eli jauheliha-riisi-kananmuna ja tonnikala-riisi-kananmuna.
Kokeilut ovat aina kivoja ja uusia makuja on mielenkiintoista maistella, mutta miksipä  sitä keksisi pyörän uudestaan?

 

Taikina tulee suoraan kaupan pakastealtaasta, mutta täytteet teemme ja maustamme itse. Makumaailmamme kääntyy vähän tulisemman puolelle, niin mausteeksi ropsitaan reilulla kädellä niin yrttejä kuin pippuria ja chiliä. Nam.

Joka vuosi päätämme, että nyt ei paisteta kuin ehkä 60 pasteijaa, koska sitä syötävää on jouluna muutenkin niin paljon, mutta arvatkaapa vain kuinka käy?
Jos alle kahden sadan onnistutaan jäämään, niin iso rasti seinään. Eikä ne todellakaan jää syömättä - varsinkin juniori rakastaa pasteijoita yli kaiken ja vetäiseen niitä 5-6 yhdellä istumalla. Vähän poika murehtii, että massakausi ei sattunut joulun aikaan, 20 kilon painonpudotus saattaapi pikkusen pienetä, mutta ei aio laskea makroja pyhien aikana. Joulu ja pasteijat ovat vain kerran vuodessa. 

Yöllä oli pakkastakin, että ikkunasta näkyy valkoinen maisema <3





 

perjantai 28. marraskuuta 2025

Joulukalenterien aika

 Muiden hörhöilyjen lisäksi tunnustaudun myös täydelliseksi jouluhörhöksi ja levitän tätä ilosanomaa mm. joulukalenterien muodossa. 


Kalenterien tekeminen alkoi pitkälti tyttären allergiaräjähdyksen takia - kun hän oli pieni, ainoa hänelle sopiva joulukalenteri oli kuvaversio ja vaikka ne söpöjä ovatkin, niin...
Oma mummini täytti minulle ja veljelleni joka vuosi hienon  suuren joulupukkikalenterin ja muistan sen riemun, kun siitä pääsimme luukkuja availemaan.
Tämän riemun halusin lapsilleni jakaa.

 

Virallinen mottoni ei ole parempi överit kuin vajarit, mutta kun luonteeni on mitä on, niin eihän se lasten kalenterihin jäänyt se minun kalenterien kokoaminen. Ostan pitkin vuotta "juttuja", jotka sopisivat kalenterin täytteeksi ja marraskuussa kaapissa onkin sitten aikamoinen läjä kaikkea mielenkiintoista.


Marraskuun alussa aloitan projektini hakemalla kaapeistani ja piiloistani erilaiset kalenterit, jotka on tarkoitus täyttää. 


"Lapsilla" (30- ja 28-vee) on ollut samanlaiset tottukalenterit parinvuoden ikäisistä ja niistä aina aloitan.
Kakkosena täytän Turjakkeen ja minun yhteisen kalenterin boxit. Minä täytän parittomat päivät ja T.  täyttää parilliset, yleensä varsin viime tipassa, mutta täyttää kuitenkin. On innoissaan kalenterista, mutta yleensäkin jättää tällaiset asiat vähän viimetippaan :)
Kolmantena täytän velipojan ja kälyn kalenterin.
Seuraavaksi täyttöön pääsee kummipojan ja hänen veljensä kalenterit. Kysäisin heiltä josko ovat jo liian vanhoja minun täyttämiini versioihin vai haluavatko kaupasta jotkut tietyt, mutta sieltä tuli vastaus että "ei olla ikinä liian vanhoja". 
Kummipoikien äitikin saa omansa tietysti, sitten työystävät ja...

No, kuva tuli varmaan selväksi? 

tiistai 25. marraskuuta 2025

Hartsikorvishöperyys

Sain toissa jouluna lahjaksi tyttäreltäni pienet pullot kaksikomponentti hartsia ja hupsista vaan 
se oli menoa kun höperyys iski!

Ei tarvitse ostaa korvakoruja kaupasta, kun teen niitä itse juuri sen värisinä mitä milloinkin mieli tekee. Ja itsevaletut korvikset ovat myös tarpeeksi isoja, koska minä olen varsinainen vatipää ja söpöt pikkuripellykset eivät näy yhtikäs mihinkään. 

 Hartsin kanssa puuhastelu on rentouttavaa ja se onnistumisen tunne, kun saa sekoitettua juuri sen oikean värisävyn ja kaadettua sen muottiin ilman ilmakuplia on hykerryttävä. 
Lisäksi puuhastelunsa tuloksen näkee heti seuraavana päivänä resiinin kovetuttua!

Olen tähän asti käyttänyt juurikin kaksikomponenttista resiiniä, mutta viime viikolla testasin myös UV-resiiniä. UV-resiinillä valmis koru on plumpautettavissa muotista jo muutaman minuutin jälkeen! Tilasin Saksasta setin värillisiä hartseja, mutta ne eivät ihan ole mieleeni. 
En tiedä onko UV-lamppuni liian heikko vai missä vika, kun korut eivät oikein kuivu ja sen lisäksi massa vaikuttaa kutistuvan kuivumisvaiheessa todella paljon enemmän kuin kaksikomponenttihartsi
Tai sitten minä olen vielä tumpelovaiheessa UV-resiinin suhteen?


No, en luovuta, aion masteroida tuonkin materiaalin ajan kanssa!

Sen sijaan isompi ongelma on korvisten määrä. Uskaltaisin väittää, että minulla alkaa olla varsin runsaasti killuttimia, vaikka niitä aktiivisesti ystävilleni lahjoittelenkin. 
"Ai sie tykkäät näistä? Ole hyvä, ne on sinun!".
Joku aika sitten vein työpaikalle ripustuslevyllisen korviksia ja pääsin useammastakin parista eroon tienaten muutaman euron rahaakin (ja olen se ällöttävän kuuliainen kansalainen, joka suurinpiirtein kirpparimyyntinsäkin verottajalle ilmoittaa, että hiljaa siellä takavasemmalla). 

Mutta mitäpä tein kotiin palattuani? 
No lisää korviksia tietenkin! 
Ja pari avaimenperää
ja muutaman söpön pikku etanan hyllylle
ja tuikkumökin, koska JOULU tulee ja minähän olen VALMIS!

Pitäisköhän järjestää korvisarvonta uuden blogin kunniaksi?  

6 viikkoa Ozempicin aloittamisesta, tuloksia?

  Olen välttynyt Ozempicin kirjatuista sivuvaikutuksista,  Pahoinvointi ja oksentelu Ripuli tai ummetus Vatsakipu, turvotus ja ilmavaivat Vä...