Kulttuuria kokemassa: Moulin Rouge Helsingin kaupungin teatterissa

Varasimme jo keväällä liput toinen toistaan ylistävämpiä arvosteluja saaneeseen Moulin Rouge-musikaaliin ja perjantaina Suuri Päivä viimein koitti!

Asettuessamme paikoillemme parven ensimmäiselle riville saimme ihailla esiintyjien keekoilua käytävillä ja kaiteiden äärellä, Pariisin paheellisuus ja sensuelli elämänasenne oli suorastaan hengitettävissä ilmasta...

Olen elämässäni hillunut vaikka minkämoisissa konserteissa ja keikoilla, joiden jälkeen ovat korvat soineet tilliä viikon, mutta kun esityksen ensimmäinen biisi pärähti päälle, tuntui että hampaista irtosivat paikatkin.  En tiedä oliko osansa paikka valinnallamme, mutta parin ensimmäisen biisin lyriikoista ei saanut mitään selvää ja musiikki puuroutui inhottavasti.

Moulin Rougehan on ns. jukebox-musikaali, eli kaikki kappaleet ovat tuttuja korvamatoja vuosien varrelta ja musiikki olikin oivallista. Käännökset suomeksi ehkä hetkittäin vähän kökköjä, mutta varsinkin puoliajan jälkeen esitetyllä useiden biisien "yhteenmiksaus"/potpuri riemastutti oivaltavuudellaan.

Lauluissa ei tarvinnut tuntea pelkoa siitä, pystyykö esittäjä niitä handlaamaan vaan esitykset kautta linjan olivat osaavia, Satinen roolin vetänyt Jennie Storbacka oli suorastaan loistava <3

Eli kaiken kaikkiaan minun olisi pitänyt olla ylimmässä hurmiossa, mutta kun en ollut.

Musikaalin alkupuolella huomasin jopa haukottelevani pariin otteeseen ja esityksen edetessä varsinaisen tarinan ohkaisuus ja tylsyys söi suuren suuren palan nautinnosta. 
Eihän näiden musikaalien juonet koskaan ole mitenkään järisyttäviä - useimmiten kyseessä on rakkaustarina joka ei mene ihan niinkuin toiveissa olisi ja blaablaablaa.

Moulin Rougen tarina kuitenkin oli niin tylsä, että edes tarttuvat hitit eivät saaneet minua sitä nielemään. Lopun "traaginen" kuolinkohtaus oli niin uskomattoman höpelö, että ARGH!

Mutta ällös minun murmatukseni takia jätä menemättä jos liput onnistut saamaan, kyllä enemmistö yleisöstä tykkäsi koko sydämestään eli varmasti olen vähemmistönä ja voit jättää kritiikkini omaan arvoonsa.

Piti vain päästä soraääniä päästelemään!  

Viikonloppu Helsingissä

 Istun junassa vastamelukuulokkeet korvilla ja kuuntelen kirjaa. Junan vaunussa on meno ylimmillään, vaikka kello on vasta kymmenen aamupäivällä, koska vaunu on täynnä teinitestostronia. Varmaankin joku urheilujoukkue matkalla peleihin, äänimaailma on täynnään naisten elimiä ja muinaisia pahalaisia, osa äänistä on jo madaltunut pysyvästi, mutta joukosta erottuu hetkittäin kesken lausetta murtuvia ääniä tai kirkkaita kiekaisuja. 
Kiitos tekniikalle vastamelukuulokkeista!

Seura Helsingissä on parasta laatua, ystäväni ja juniorin kummitäti tulee Ikaalisista ja saamme viettää yhteistä aikaa sunnuntai-iltapäivään asti. Tutustuimme aikoinaan Tampereella, tarkemmin sanoen Hervannan postissa, minne molemmat päädyimme kesätöihin vuonna 1990 ja meillä natsasi oitis. Susirajalle paluumuuttoni jälkeen vuonna 2000 olemme tavanneet säännöllisesti n. kerran vuodessa Tampereella tai Helsingissä. Alussa ohjelmassa oli rankkaa biletystä, mutta kas, vuosien vieriessä on vauhti tasaantunut ja ohjelmassa on enemmän teatteria tai konsertteja, kuin hillitöntä rilluttelua :D

Tämän viikonlopun ohjelmassa on Moulin Rouge tänään perjantaina, huomenna shoppailua, taidemuseoita (ainakin Atski ja Amos Rex) ja illalla testataan +50 Disco! 
Tulee olemaan virkistävää viettää pitkästä aikaa baari-iltaa niin, että kanssajuhlijat ovat enemmän itsensä kuin omien lapsien ikäisten tai heitä nuorempia. Olettaisin myös musiikkitarjonnan olevan enemmän oman mielen mukaista, mutta se jää nähtäväksi, eikun kuultavaksi.

 Ihanaa päästä myös nauttimaan Joensuuta monipuolisemmasta ravintolatarjonnasta ja onneksemme osumme paikalle SYÖ-viikkojen aikana, jolloin pääsemme mitä moninaisemmissa paikoissa nauttimaan ateriamme 12 eurolla. Energiaa tulemme tarvitsemaan.

Let the fun begin!