Ensimmäinen viikko kissan kanssa

 Viikko sitten lauantaina haimme karvakorvan kotiin ja neiti otti tilan haltuunsa niin kuin itseoikeutettu kuningatar tekee.

Pikkupallero ei pelkää mitään, ei edes imuria ja robotti-imurimme Romppanen on hänen mielestään vain mielenkiintoinen seurailtava, ei sen kummempaa!

Ajattelimme, että pentu ei älyäisi korkeaa, "päältäkäytettävää" kissanvessaa hetioitis ja ostimme pentuhiekkalaatikon ison vessan viereen. Mutta mitä tekee öttiäinen?
Kierii ja hyppii pentulaatikossa ja kiipeää tekemään tarpeensa isoon kissavessaan. Hah.
Meillä on käytössä siis vain iso hiekkis ja homma pelittää kuin unelma. 

Pentu on syönyt koko ikänsä Latzia (kissojen Mäkkäriruokaa)  ja totuttaminen vähän korkealaatuisimpaan eväisiin on työn alla - sotken siis Latzia uusiin eväisiin ja vähän kerrallaan olemmekin edistyneet homman kanssa. Eläinlääkäri tosin totesi, että ei se märkäruoka ole edes tarpeen, jos kuivaruoka maistuu, juopahan sitten enemmän jos muuten on laiskanlainen nestettä nauttimaan. 

Ruokailut voivat muodostua mielenkiintoisiksi kunhan jälkikasvu saapuu joulunviettoon omien kissojensa kanssa.  Neiti syö kuivaruokaa pienissä erissä pitkin päivää (jatkuvasti tarjolla) , mutta Hulifer on ahmatti, joka imuroi naamaansa kaiken syötäväksi kelpaavan, joten ruokaa ei jatkuvasti voi pitää tarjolla, kuten nyt olemme tehneet. Joulun jälkeen meillä olisi yksi ylensyönyt rutjake ja kaksi nälkäkurkea! 

Eläinlääkärin reissu meni oivallisesti, mitä nyt automatkalla joutui vähän ääntä pitämään, kun autoilu ei selkeästi ole öttiäisen lempipuuhaa. Rokotukseen ei pahemmin reagoinut mutta eläinlääkärin hartioilla oli oikein mukava olla. Eläinlääkäri totesikin että tässäpä on sulla täydellinen kissanpentu: reipas, rohkea ja vauhdikas!

Nimen kanssa on edelleen (!!) ongelmia. "Neuvolakortissa" lukee Foxey Lady, mutta jotenkin kaipaisin/kaipaisimme pehmoisempaa kutsumanimeä, koska kisu on niin totaalisen lutunen ja ihana. Foxey on jotenkin kova nimi! Niinpä teemme kissaraukasta jakomielitautisen, kun kutsumme häntä milloin foxeyksi, milloin ladyksi, milloin pirpanaksi, öttiäiseksi, kirpuksi, hillaksi, hilmaksi...

Toisaalta - ihan sama miksi kutsumme, hän ei pahemmin välitä - menee ja tulee miten haluaa.

Foxey (kokeillaan nyt tätä) viihtyy sylissä ja vieressä, yöt neiti nukkuu enimmäkseen minun jalkojeni päällä tai tyynyllä, vaihtaa välillä T:n viereen ja palaa takaisin. Niin ihana kun onkin nukahtaa pienen kehräykseen, en ihan ole tottunut siihen mylttyämiseen ja omat unet ovat vähän kärsineet. Mutta kaikkeen tottuu ja varmaankin parin viikon päästä olisi outoa nukkua ilman pörisijää vieressä/päällä/tyynyllä.

Summasummarum: ihanaa kun on oma kissa!!