sunnuntai 30. marraskuuta 2025

Takinkääntäjä

Koskas tämä Airfryer-hehkutus alkoikaan? On siitä jo vuosia kuitenkin ja kaikki nämä vuodet olen sitkeästi kieltäytynyt sellaista talouteemme hankkimaan, vaikka muuten Vonkikselta onkin löytynyt toinen toistaan ihmeellisempiä kodinkoneita. 


Hyllyllä ja käytössä on olleet lähes kaikki vuosikymmenten "keksinnöt", esimerkiksi
- leipäkone
- leipägrilli
- parila
- pihvikivet
- mehulinko
- sauvasekoitin
- perunankuorimakone
- tuorepastakone
- manuaalinen pastanveivain
- smoothiemasiina
- kahvinjauhamiseen ja valmistamiseen liittyvistä vempaimista meiltä löytyy kaikki mitä on keksitty!

Tykkään kokeilla uusia laitteita ja vempaimia, joten olisi luullut, että Airfryer olisi ilmestynyt meille hetioitispaikalla, kun niitä kauppoihin ilmestyi. Jostain syystä siinä kulki minun rajani. Airfryer on mielestäni iso ja ruma ja meillä on jo mikro, joka mielestäni ajaa ihan saman asian (no ei tietenkään ole sama asia, I know I know). 

Juniori osti kuitenkin itselleen Airfryerin pari vuotta sitten ja tuplasi isäparkansa intoa kehumalla laitetta maasta taivaaseen. Isänsä jopa pyysi masiinan pojalta lainaan, voidakseen hurmata minut ja saada mieleni muuttumaan, mutta en silti kuitenkaan vakuuttunut masiinan ihanuudesta.

 T. kuitenkin hurmaantui laitteesta niin paljon,  että jupisi hankkivansa oman fryerin työhuoneeseensa, kun en sitä  kerta keittiöömme huoli. Ei auttanut selitys, ettei keittiössä ole tilaa niin isolle laitteelle, jupina vain jatkui.
Ja jatkui. Ja jatkui. Ja jatkuu edelleen. 

MUTTA!

Päätinkin yllättää koko pesueen ja varsinkin Turjakkeen ostamalla hänelle joululahjaksi juurikin AIRFRYERIN! 
Muru käänsi takkinsa kissanpennun suhteen, niin nyt minä käännän sitten takkini airfryerin suhteen. Eikös parisuhde ole juurikin joustamista molempiin suuntiin?
Pitkin syksyä olen siis lueskellut laitteiden arvosteluja ja odotellut Black Fridayta tulevaksi, joten kun BF perjantaina koitti, läksin ostoksille.

Päädyin Phillipsin 3000-sarjan kaksilokeroiseen airfryeriin sekä testitulosten että laitteen omaa silmääni miellyttävän ulkonäön takia. Avuksi oli myös se, että malli sopii sille miettimääni paikkaan -  korkeus, leveys ja syvyys osuvat kohdilleen, eikä suurempia rymsteerauksia keittiössä vaadita.
Ostoksilla käytyäni vein varsin suuren paketin "piiloon" tyttären asunnolle, ettei paketti paljastaisi uteliaalle puolisolleni lahjaa liian aikaisin.

Oi kuinka nautin jo etukäteen hänen ilmeestään kun hän pakettinsa jouluaattona avaa! Se on meinaan aika harvoin kun hänet saa yllättymään tai onnistuu hankkimaan jotain sellaista, mitä hän ei itse ole jo ehtinyt ostaa.




Millaisia kokemuksia teillä on Airfryeristä`

perjantai 28. marraskuuta 2025

Joulukalenterien aika

 Muiden hörhöilyjen lisäksi tunnustaudun myös täydelliseksi jouluhörhöksi ja levitän tätä ilosanomaa mm. joulukalenterien muodossa. 


Kalenterien tekeminen alkoi pitkälti tyttären allergiaräjähdyksen takia - kun hän oli pieni, ainoa hänelle sopiva joulukalenteri oli kuvaversio ja vaikka ne söpöjä ovatkin, niin...
Oma mummini täytti minulle ja veljelleni joka vuosi hienon  suuren joulupukkikalenterin ja muistan sen riemun, kun siitä pääsimme luukkuja availemaan.
Tämän riemun halusin lapsilleni jakaa.

 

Virallinen mottoni ei ole parempi överit kuin vajarit, mutta kun luonteeni on mitä on, niin eihän se lasten kalenterihin jäänyt se minun kalenterien kokoaminen. Ostan pitkin vuotta "juttuja", jotka sopisivat kalenterin täytteeksi ja marraskuussa kaapissa onkin sitten aikamoinen läjä kaikkea mielenkiintoista.


Marraskuun alussa aloitan projektini hakemalla kaapeistani ja piiloistani erilaiset kalenterit, jotka on tarkoitus täyttää. 


"Lapsilla" (30- ja 28-vee) on ollut samanlaiset tottukalenterit parinvuoden ikäisistä ja niistä aina aloitan.
Kakkosena täytän Turjakkeen ja minun yhteisen kalenterin boxit. Minä täytän parittomat päivät ja T.  täyttää parilliset, yleensä varsin viime tipassa, mutta täyttää kuitenkin. On innoissaan kalenterista, mutta yleensäkin jättää tällaiset asiat vähän viimetippaan :)
Kolmantena täytän velipojan ja kälyn kalenterin.
Seuraavaksi täyttöön pääsee kummipojan ja hänen veljensä kalenterit. Kysäisin heiltä josko ovat jo liian vanhoja minun täyttämiini versioihin vai haluavatko kaupasta jotkut tietyt, mutta sieltä tuli vastaus että "ei olla ikinä liian vanhoja". 
Kummipoikien äitikin saa omansa tietysti, sitten työystävät ja...

No, kuva tuli varmaan selväksi? 

tiistai 25. marraskuuta 2025

Hartsikorvishöperyys

Sain toissa jouluna lahjaksi tyttäreltäni pienet pullot kaksikomponentti hartsia ja hupsista vaan 
se oli menoa kun höperyys iski!

Ei tarvitse ostaa korvakoruja kaupasta, kun teen niitä itse juuri sen värisinä mitä milloinkin mieli tekee. Ja itsevaletut korvikset ovat myös tarpeeksi isoja, koska minä olen varsinainen vatipää ja söpöt pikkuripellykset eivät näy yhtikäs mihinkään. 

 Hartsin kanssa puuhastelu on rentouttavaa ja se onnistumisen tunne, kun saa sekoitettua juuri sen oikean värisävyn ja kaadettua sen muottiin ilman ilmakuplia on hykerryttävä. 
Lisäksi puuhastelunsa tuloksen näkee heti seuraavana päivänä resiinin kovetuttua!

Olen tähän asti käyttänyt juurikin kaksikomponenttista resiiniä, mutta viime viikolla testasin myös UV-resiiniä. UV-resiinillä valmis koru on plumpautettavissa muotista jo muutaman minuutin jälkeen! Tilasin Saksasta setin värillisiä hartseja, mutta ne eivät ihan ole mieleeni. 
En tiedä onko UV-lamppuni liian heikko vai missä vika, kun korut eivät oikein kuivu ja sen lisäksi massa vaikuttaa kutistuvan kuivumisvaiheessa todella paljon enemmän kuin kaksikomponenttihartsi
Tai sitten minä olen vielä tumpelovaiheessa UV-resiinin suhteen?


No, en luovuta, aion masteroida tuonkin materiaalin ajan kanssa!

Sen sijaan isompi ongelma on korvisten määrä. Uskaltaisin väittää, että minulla alkaa olla varsin runsaasti killuttimia, vaikka niitä aktiivisesti ystävilleni lahjoittelenkin. 
"Ai sie tykkäät näistä? Ole hyvä, ne on sinun!".
Joku aika sitten vein työpaikalle ripustuslevyllisen korviksia ja pääsin useammastakin parista eroon tienaten muutaman euron rahaakin (ja olen se ällöttävän kuuliainen kansalainen, joka suurinpiirtein kirpparimyyntinsäkin verottajalle ilmoittaa, että hiljaa siellä takavasemmalla). 

Mutta mitäpä tein kotiin palattuani? 
No lisää korviksia tietenkin! 
Ja pari avaimenperää
ja muutaman söpön pikku etanan hyllylle
ja tuikkumökin, koska JOULU tulee ja minähän olen VALMIS!

Pitäisköhän järjestää korvisarvonta uuden blogin kunniaksi?  

maanantai 24. marraskuuta 2025

Vuokranantajan painajainen


Kolmisen vuotta sitten sain ennakkoperintönä yhden isäni vuokra-asunnoista ja vuokralaisenkin siihen kaupanpäälle. Kymmenisen vuotta oli tämä rouva, kutsutaan häntä vaikka Almaksi, asustanut isäni vuokralaisena ja hoitanut vuokransa ongelmitta ja yhtä huolellisesti hän jatkoi asioiden hoitamista minunkin vuokralaisenani.

Viime Lokakuuhun asti näin.

Lokakuussa Alma alkoi soitella minulle neljäkin puhelua päivässä, katkaisten puhelun ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan tai jos linja oli auki, puhui hän vain venäjää. Valitettavasti oma venäjän osaamiseni on jossain todella syvällä sisälläni, joten jouduin vain toistelemaan hänelle, että en puhu venäjää, lause jonka edelleen osaan venäjäksi!

Alma on maksanut vuokransa kahdessa erässä, osan itse ja loput sitten Kelan asumistuella, mutta epäilen että tuo asumistuki on joko loppunut tai sitten mennyt muihin tarkoituksiin - vuokratililleni se ei kuitenkaan ole tullut.

Venäjää puhuvan ystäväni tulkatessa saimme Alman kiinni puhelimitse, mutta sen sijaan, että puhelu olisi selkeyttänyt asioita, pisti se pakan sekaisin totaalisesti.
Rouva nimittäin istui autossa (bussissa/henkilöautossa?) ja totesi, että hän on lähtenyt nyt eikä tule takaisin enää! Ystäväni yritti kysyä häneltä, että onko hän irtisanonut asunnon ja onko hän tietoinen, että lokakuun vuokraa ei ole kokonaan maksettu.
Alma oli vakuuttanut että hänellä kyllä on rahaa, nauranut hersyvästi päälle ja lopettanut puhelun.

 Laitoin viestin, missä pyysin häntä vahvistamaan puhelimessa tekemänsä "irtisanomisen" ja kertovan mitä tahtoo irtaimistolle tehtävän, sähköpostilla, tekstarilla ja Whatsappilla.
Mutta turhaan. 
Kävin soittelemassa ovikelloa asunnolla, mutta eihän siellä ketään ollut. Kysyin naapurilta, onko hän mahdollisesti rouvaa nähnyt ja naapuri kertoi tämän käyneen rimputtelemassa ovikelloa ja kysymässä apua puhelimensa käyttöön...venäjäksi. Samassa pihassa asuva venäläissyntyinen tuttava kertoi epäilevänsä muistiongelmia ja vahvisti rouvan ilmoittaneen myös hänelle lähtevänsä "pois".

Tein lopulta Almasta huoli-ilmoituksen, koska minua pelotti että jos hän ei ihan tässä maailmassa ole, niin ties mihin itsensä hukkaa. Viranomaiset kävivät tarkistamassa asunnon ja siellä oli jääkaapi & pakastin irti verkosta ja ovet auki, kaikki avaimet keittiön pöydällä ja asunto tyhjänä.

Sossun täti soitti minulle ja kertoi poliisin yrittävän etsiä tietoja olisiko Almalla sukulaisia tms. heidän tiedostoissaan, mutta koska mahdollista muistisairautta ei ole diagnosoitu, niin aikuisena ihmisenä hän on vapaa katoamaan jos haluaa. Täti lupasi ilmoittaa minun tietoni mahdollisesti löydettäville sukulaisille/ystäville, minullehan ei noita tietoja saisi suoraan jakaa.

Meni pari päivää ja sain puhelun, missä kerrottiin Helsingistä löytyneen joitain ystäviä, jotka olivat myös saaneet Almalta viestin, että  Venäjälle mennään, soommoro! Ystävienkään viesteihin tai puheluihin ei hän ollut vastannut, mutta he olivat todenneet Almalla olevan poika Venäjällä ja oletetettavasti pojan luokse hänen matkustaneet.

Oletetusti. Luultavasti. Ehkä. Mahdollisesti.

Veljeni heitti vinkin, että kokeilepa venäläistä Telegramia, josko sieltä löytyisi, kun suomen viestikanavilla ei enää aktiivisena näy ja minähän oitis latasin apin puhelimeeni! Kun annoin luvan yhteystietojeni käyttöön niin PAM, siellähän se Alma napotti! Ja oli vieläpä ollut aktiivisena jokunen tunti aikaisemmin!

Helpotuksen huokaus että hän on hengissä.

Ja taas alkoi viestittely-yritykset, laitoin sekä venäjäksi että suomeksi viestiä Telegramiin ja yllätyksekseni Alma napautti viestiini peukutuksen! Mitään sanallista vastausta en ole vieläkään onnistunut viesteihini saamaan, mutta nyt olen yrittänyt muotoilla omat viestini niin, että saan vahvistuksia oletuksiin ja asioihin hänen "kuitattuaan" viestit luetuiksi.

Laitoin vuokranantajien järjestön lakimiehelle kopiot lähettämistäni viesteistä ja piiiiiiitkän avautumisen tilanteestamme sekä kyselyn voinko lain mukaan alkaa toimia näiden viestien myötä.
Toivottavasti saan myönteisen vastauksen ja pääsen joulukuussa tyhjentämään asuntoa, että saan sen taas vuokratuksi. Asunto on täysin kalustettu ja Alma tosiaankin on jättänyt jälkeensä  vaatteita, astioita, tauluja ja jopa pienen kotialttarinsa kauniine ikoneineen!

Vaikka hän on sanonut ja viesteissä "hyväksynyt", että irtaimistolle saa tehdä mitä lystää niin kyllähän minua hirvittää. Viimeisimmässä viestissäni pyysin ilmoittamaan jonkun osoitteen, mihin asunnosta mahdollisesti löytyvät henkilökohtaiset paperit yms. voi lähettää, mutta eipä ole tietoa vielä tullut.

Tosi hankala ja ikävä tilanne. Minulla on ollut yksi vuokrattava asunto pian 20 vuotta ja tämä kyseinen asunto  kolmisen vuotta, isälläni on ollut useita vuokra-asuntoja jo 40 vuoden kokemuksella  eikä koskaan aikaisemmin ole käynyt näin, että vuokralainen ottaa hatkat!

Toivon nyt vain että asiat järjestyvät ja Almankin tilanne on turvallinen ja hyvä venäjällä.
Ajatuksia herättää omalla kohdalla monet käytännön asiat, mm. uuden sähkösopimuksen tekeminen? Jos Alma ei irtisano sopimustaan, sähköt katkaistaan maksamattomien laskujen takia jne. niin kauanko tuossakin prosessissa menee, että voin uuden sopparin tehdä? 

Olen ottanut kuvakaappaukset joka ainoasta viestinpätkästä mitä olemme vaihtaneet, kirjaan ylös muutenkin kaikki yritykset kanssakäymiseen ja kun asunnolta kävin hakemassa avaimet, oli mukanani taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja. 
Mutta mitä tapahtuu, jos rouva jonakin päivänä pelmahtaakin Joensuuhun ja olen (mikäli lakimies antaa luvan) tyhjännyt asunnon, myynyt tai lahjoittanut roinat sieltä ja vuokrannut asunnon uudelle vuokralaiselle...

Argh.

Takavasemmalta kuuluu juniorin kommentti "voi voi kun on kapitalistilla isot murheet". Heitän sitä tyynyllä. Murr.



lauantai 22. marraskuuta 2025

Visual Festival - valon magiaa Botanialla

  

Eilen oli varsin aktiivinen päivä - sen lisäksi että töissäkin kupeksin aamuseitsemästä yhteen iltapäivällä, kävin teatterissa katsomassa huikean "Naisia hermoromahduksen partaalla" ja sen jälkeen vielä pimeneessä iltapäivässä suuntasin ystävän kanssa Botanialle ihailemaan tämän vuoden Visual Festivalia.

 

Sää oli täydellinen, ei tuullut, lunta oli valkoiseksi asti maassa ja pakkasta ihan pikkuisen. Pimeydestä loistivat mitä mielenkiintoisimmat valoinstallaatiot ja ulkoalueella vilisi niin pieniä kuin isompiakin ihmisiä. 

 

Jos tapahtuma on sinulle tuntematon ja asut järjellisen välimatkan päässä niin kannattaa käydä  katsastamassa, tunnelma on oikeasti maaginen!




keskiviikko 19. marraskuuta 2025

"Suttastiina"

 Eput laulaa "kun minä olin nuori poika.." ja sitä mukaellen minä nyt kirjoitan "kun minä olin nuori tyttö..."

Äitini oli ennen Alzheimeria Maailman Siistein (ja siivoushulluin) Ihminen. Kotikotona asustaessa siivosin, järjestelin, pölytin ja pidin tavarat oikeilla paikoillaan omasta mielestäni viimeisen päälle ja suorastaan neuroottisesti, koska vanhempiaanhan pitää kunnioittaa ja äidin normeja noudattaa, mutta ehei, väärin ajattelin!  
Ei ollut huone koskaan tikissä ja muutenkin oli pientä huomauttamista yhdessä jos toisessa tekemisessäni. Näiltä ajoilta on perua nickini Suttastiina. 

Suttastiinaksi äitini minua nimittäin kutsui varsin ahkerasti, koska hänen mielestään nyt olin hiukkasen sotkuisasti elelevä vaikka "parhaani" tein (no en kyllä aina tehnyt). Olin suorastaan loukkaantunut tuosta kutsumanimestä, koska mielestäni pidin paikat ojennuksessa, mutta jotenkin nimitys jäi vain elämään. Nettiympyröissä olen ollut juurikin Suttastiina, Suttastii, Suttas tai lyhimmilään Sutta - eihän nimi naista pahenna, jos nainen ei nimeä.

Astuin äsken työhuoneeseeni ja pysähdyin katsomaan ympärilleni. Hitto vie, miehän todellakin olen Suttastiina! Vai mitäpä olette mieltä "siististä" työhuoneestani :D




 

tiistai 18. marraskuuta 2025

+50 Discossa (pitkällä introlla)

Olen aina ihmetellyt paria kokemaani ajattelumallia naiseudesta. 

Ensimmäisen kuriositeetin kohtasin tultuani äidiksi. 
Minulle oli itsestään selvää, ettei lapsen saaminen estäisi minua tekemästä samoja asioita mitä ennenkin olen tehnyt, jos niitä yhä halusin tehdä. Niinpä edelleenkin suloisen vauvelin äitinä halusin ja tunsin tarvetta viettää aikaa myös ulkona vauvakuplasta. Tyttäreensä umpirakastunut isä vietti mieluusti aikaa hänen kanssaan kun minä läksin ulos ystävieni kanssa syömään, elokuviin, ihan vain olemaan ja kauhistuksen hirvitys, TANSSIMAANkin läksin vaikka vielä imetin jälkeläistäni! 
Vietin tuohon aikaan aikaa IRCin kanavilla, kuten esim. #mammat, koska newbieäitinä oli mahtavaa kun löytyi vertaistukea samassa tilanteessa olevista naisista, joilta ilkesi arastelematta kysellä nolompiakin asioita. Neuvoja ja tsemppiä sai mihin kellon aikaan hyvänsä, kunhan tietokoneen vai napautti päälle. 
Mutta autavarjele, kun #mammoilla erehtyi mainitsemaan, kuinka kaipaa omaa aikaa ja oi kuinka onkaan kiva lähteä rimpsalle ystävien kanssa. Sillä sekunnilla tipahdin paarialuokkaan, koska ÄITIYShän on se maailman tärkein asia eikä ÄIDIKSI tultua enää halua/tarvitse/SAA haluta pinnallisia ja turhia kodin ulkopuolisia asioita.
Joopa joo, kukin taaplaa tyylillään, mutta tämä ajattelumalli kyllä pisti minut suuresti ihmettelemään! Paino sanalla ihmettelemään, ei muuttamaan omia tapojani tai ajattelumallejani.


Toisen vastaavan oloisen ihmetyksen aiheen kohtasin about nelikymppisenä.
Aloin päivitellä kahvitaukokeskusteluissa sitä, että kaikki vähän vanhemmille kuin parikymppisille tarkoitetut ravintolat sulkevat ovensa tai "uudistavat" itseään sopivaksi ikäryhmälle alle 30vee. Että minne pääsee yön selkään kaipaava aikuinen nainen tanssaamaan ja (ylä-)päätään  tuulettamaan?
Mitä sainkaan kuulla? 
- eihän kukaan aikuinen enää baareissa juokse
- mitä sinä sinne baariin, perheellinen nainen.? 
- mennyttä aikaa on party-party kun ikää tulee, mene sinä kotiin ja kudo sukkaa sohvannurkassa. 

Kudonhan minä niitä sukkiakin, mutta mitäs sitten kun sitä villasukassa pyörivää tanssivarvasta alkaa rankemmin kutitella? 
En osaa humppaavalssiatangoa, mutta rakastan tanssimista ja kyllähän minä siellä parikymppistenkin seassa voisin hillua tanssikenkäni sileiksi, paitsi että se sonta (pardon my french) mitä nykykuppiloissa soitetaan saa minut aggressiiviseksi ja siitähän ei hyvä seuraa jos alan päätäni aukoa nuorisolle...

 

Suuri oli siis riemuni, kun Helsingin reissulla törmäsimme +50 discon mainokseen. Ravintola Pörssin juhlatiloissa järjestettiin lauantana disco, jonne ei alle viiskymppisillä ollut asiaa, henkkarit tarkistettaisiin kaikilta!!
Sinne vei siis meidän +viiskymppisten Ruusujen tie lauantaina. Disco alkoi 19:00 ja meidän paikalle saapuessamme puolisen tuntia ovien aukeamisen jälkeen oli tanssilattialla jo täysi meno päällä. Toistan: PUOLI KAHDEKSALTA meno päällä.
Oiken sydän rinnassa herkistyi ja nuoruusmuistot tulvivat mieleen. Seiskalta avautuivat vakipaikan ovet ja siinä ei kauaa ehtinyt drinksuja imeskellä kun tanssilattialle jo askelet johtivat. Ilta loppui valomerkkiin puoli yksi joten aamulla sai suhtkoht kirkkain silmin herättyä vaikka nesteytyksestä olisikin tullut huoli pidettyä. 

Pörssi oli pullollaan ihmisiä ja ilokseni ennakkoajatukseni siitä, että paikalla ei olisi kuin naisia osoittautui täysin vääräksi, yksin tai porukassa tulleita miesoletettuja oli runsaasti, kuten myös pariskuntiakin. 
Musiikista piti huolen kaksi DJ:tä ja illan musiikkianti noudatti annettuja lupauksia "Pyrimme soittamaan monipuolisesti kansainvälistä discoon sopivaa hittimusiikkia eri vuosikymmeniltä. Iltaan kuuluu meneviä kappaleita niin -70, -80, -90, -00 luvuilta unohtamatta tämän päivän hittejä."  .

Ja kyllä me tanssittiinkin. Välillä oli pakko käydä hengittelemässä raikasta ilmaa, koska lämpötila nousi illan mittaan salissa huonosti lämmitetyn saunan lukemiin. Pörssissä on A-oikeudet, mutta aulassa oli ilmaiset vesiautomaatit, joista molempia hyödynsimme varsin kiitettävästi.  
Oh sweet pain, mikä ihanuus onkaan tanssista väsyneet jalat <3
Ilta päättyi sekin old style eli viimeisen puolen tunnin ajan soitettiin hitaita. 
Väki oli tuossa vaiheessa jo vähentynyt selvästi, mutta useampikin tanssihalukas miehenpuoli vaelteli salissa syynäillen tanssipartneritarjontaa. Siinä vaiheessa vaatimukset ovat monella jo selkeästi laskeneet, joten päädyimme mekin hieman pakoilemaan halukkaita tanssittajia. 
Biisit olivat kyllä iki-ihania, mutta koska suurimpaan osaan soitetuista slovareista oli leimautunut joku tietty ihminen tai tapahtuma, ei niitä voinut merkityksettömien ventovieraiden kanssa vääntää.


Yhden aikaan kävimme takit narikasta ja tilasimme Uberin millä huristimme hotellille. Hotellin kulmaan asemoituneesta Hesburgerista nappasimme vielä perinteisen "roskaruokayöpalan" matkaan ja riensimme nauttimaan sen huoneeseemme. 
Vatsa täynnä oli hyvä kellahtaa unille.



 



 

sunnuntai 16. marraskuuta 2025

Kulttuuria kokemassa: Moulin Rouge Helsingin kaupungin teatterissa


Varasimme jo keväällä liput toinen toistaan ylistävämpiä arvosteluja saaneeseen Moulin Rouge-musikaaliin ja perjantaina Suuri Päivä viimein koitti!

Asettuessamme paikoillemme parven ensimmäiselle riville saimme ihailla esiintyjien keekoilua käytävillä ja kaiteiden äärellä, Pariisin paheellisuus ja sensuelli elämänasenne oli suorastaan hengitettävissä ilmasta...

Olen elämässäni hillunut vaikka minkämoisissa konserteissa ja keikoilla, joiden jälkeen ovat korvat soineet tilliä viikon, mutta kun esityksen ensimmäinen biisi pärähti päälle, tuntui että hampaista irtosivat paikatkin.  En tiedä oliko osansa paikka valinnallamme, mutta parin ensimmäisen biisin lyriikoista ei saanut mitään selvää ja musiikki puuroutui inhottavasti.

Moulin Rougehan on ns. jukebox-musikaali, eli kaikki kappaleet ovat tuttuja korvamatoja vuosien varrelta ja musiikki olikin oivallista. Käännökset suomeksi ehkä hetkittäin vähän kökköjä, mutta varsinkin puoliajan jälkeen esitetyllä useiden biisien "yhteenmiksaus"/potpuri riemastutti oivaltavuudellaan.

Lauluissa ei tarvinnut tuntea pelkoa siitä, pystyykö esittäjä niitä handlaamaan vaan esitykset kautta linjan olivat osaavia, Satinen roolin vetänyt Jennie Storbacka oli suorastaan loistava <3

Eli kaiken kaikkiaan minun olisi pitänyt olla ylimmässä hurmiossa, mutta kun en ollut.

Musikaalin alkupuolella huomasin jopa haukottelevani pariin otteeseen ja esityksen edetessä varsinaisen tarinan ohkaisuus ja tylsyys söi suuren suuren palan nautinnosta. 
Eihän näiden musikaalien juonet koskaan ole mitenkään järisyttäviä - useimmiten kyseessä on rakkaustarina joka ei mene ihan niinkuin toiveissa olisi ja blaablaablaa.

Moulin Rougen tarina kuitenkin oli niin tylsä, että edes tarttuvat hitit eivät saaneet minua sitä nielemään. Lopun "traaginen" kuolinkohtaus oli niin uskomattoman höpelö, että ARGH!

Mutta ällös minun murmatukseni takia jätä menemättä jos liput onnistut saamaan, kyllä enemmistö yleisöstä tykkäsi koko sydämestään eli varmasti olen vähemmistönä ja voit jättää kritiikkini omaan arvoonsa.

Piti vain päästä soraääniä päästelemään!  

perjantai 14. marraskuuta 2025

Viikonloppu Helsingissä

 Istun junassa vastamelukuulokkeet korvilla ja kuuntelen kirjaa. Junan vaunussa on meno ylimmillään, vaikka kello on vasta kymmenen aamupäivällä, koska vaunu on täynnä teinitestostronia. Varmaankin joku urheilujoukkue matkalla peleihin, äänimaailma on täynnään naisten elimiä ja muinaisia pahalaisia, osa äänistä on jo madaltunut pysyvästi, mutta joukosta erottuu hetkittäin kesken lausetta murtuvia ääniä tai kirkkaita kiekaisuja. 
Kiitos tekniikalle vastamelukuulokkeista!

Seura Helsingissä on parasta laatua, ystäväni ja juniorin kummitäti tulee Ikaalisista ja saamme viettää yhteistä aikaa sunnuntai-iltapäivään asti. Tutustuimme aikoinaan Tampereella, tarkemmin sanoen Hervannan postissa, minne molemmat päädyimme kesätöihin vuonna 1990 ja meillä natsasi oitis. Susirajalle paluumuuttoni jälkeen vuonna 2000 olemme tavanneet säännöllisesti n. kerran vuodessa Tampereella tai Helsingissä. Alussa ohjelmassa oli rankkaa biletystä, mutta kas, vuosien vieriessä on vauhti tasaantunut ja ohjelmassa on enemmän teatteria tai konsertteja, kuin hillitöntä rilluttelua :D


Tämän viikonlopun ohjelmassa on Moulin Rouge tänään perjantaina, huomenna shoppailua, taidemuseoita (ainakin Atski ja Amos Rex) ja illalla testataan +50 Disco! 
Tulee olemaan virkistävää viettää pitkästä aikaa baari-iltaa niin, että kanssajuhlijat ovat enemmän itsensä kuin omien lapsien ikäisten tai heitä nuorempia. Olettaisin myös musiikkitarjonnan olevan enemmän oman mielen mukaista, mutta se jää nähtäväksi, eikun kuultavaksi.
 Ihanaa päästä myös nauttimaan Joensuuta monipuolisemmasta ravintolatarjonnasta ja onneksemme osumme paikalle SYÖ-viikkojen aikana, jolloin pääsemme mitä moninaisemmissa paikoissa nauttimaan ateriamme 12 eurolla. Energiaa tulemme tarvitsemaan.

Let the fun begin! 

 

 


 


 

torstai 13. marraskuuta 2025

Enää kuukausi kun Kissanpentu saapuu kotiin!

Eilen käytiin taas moikkaamassa kissanpentulaumaa - öttiäisten ikä on tällä hetkellä 10 viikkoa, eli enää neljä viikkoa ja saadaan oma kisu kotiin.
En jaksaisi odottaa!!

Neiti on totaalinen ihanuus ja sellainen vauhtipakkaus, että oksat pois. Naurattaa jo etukäteen kuinka tällä hetkeellä perheen duracelltuholainen Hulifer kokee energisen pikkuneidin"elämänilon"...

Ennakkovalmisteluja ei pahemmin tarvitse tehdä, koska jälkikasvun karvakorvat vierailevat usein meillä ja välillä viettävät pitempiäkin jaksoja hoivassamme. Perustarvikkeet löytyvät siis valmiina, mitä nyt penturuokaa ostamme neitosta varten. Ja pakko myöntää, ostin minä neidille uudet oranssit valjaat vaikka Mörkön & Huliferin valjaat ovatkin lähes käyttämättöminä hyllyssä. Mutta pitäähän sitä ikiomat valjaat olla, pitäähän? :D

Nimikysymys on edelleen vahvistamaton, syntymäperheessähän pennut on nimetty Muumien mukaan, siellä porhaltaa Nipsu, Mörkö, Tuutikki, Hemuli, Nuuskamuikkunen ja Pikku Myy, mutta me emme ole varmoja siitä jääkö Pikku Myy pysyväksi nimeksi.
Kotona olemme puhuneet koko ajan "tekonimellä" Foxey Lady, mutta sekään ei välttämättä jää pysyväksi. 
Odotamme näkevämme öttiäisen täällä kotiympyröissä ja lyömme nimen lukkoon vasta sitten kun se meille ilmiintyy.

Pitäisköhän tehdä aamukampa niin lähestyvä kotiintumispäivä konkretisoituisi kunnolla!




 

 

sunnuntai 9. marraskuuta 2025

Eroon Escitalopramista

 


Olen syönyt mielialalääkettä, Escitalopramia parisen vuotta ja siitä suuresti apua saanutkin. Alkujaan oli ajatus, että napsisin lääkettä ainakin puoli vuotta, mutta tosiaankin lokakuussa tuli kaksi vuotta täyteen Ilopillerin kanssa. 
Nykyinen työterveyspalvelumme ei ota kantaa tähän lääkkeeseen, ei ole edes uusinut reseptiä, koska ei kuulema masennuslääkkeet kuulu heidän määrättäviinsä. Sinällään hassua, koska edellisen työterveyspalveluntarjoajan lääkäri reseptin minulle kirjoitti!

No, anyways päätin lokakuussa lopettaa lääkityksen ja tutkiskelin toimintaohjeita netin syövereistä - määrännyt lääkäri sanoi aikoinaan vain, että kun lopetat, niin muista että et saa lopettaa kuin seinään, vaan pitää annosta vähentämällä totuttaa pää lopettamiseen. 
Netistä olen lukenut yhden jos toisenkin kauhutarinan kamalaakin kamalammista vieroitusoireista ja ihmetellyt ettei asiaa mainintaa enemmän käsitelty lääkettä aloittaessani. En jotenkin osannut edes ajatella, että mielialalääke olisi vahvasti "koukuttava" lääke!


Luettuani subjektiivisia kauhukokemuksia ja objektiivisia lääkeohjeita sekä ihan faktapohjaisia artikkeleita päätin hypähtää rohkeasti luopumisen polulle, mutta kulkea sitä todella hitaasti ja hartaudella.
Niinpä lokakuun ajan puolitin tabletin enkä pienoista päänsärkyä suurempia fyysisiä oireita kohdannut. Henkinen puoli onkin toinen juttu...kyllä mielenrauha ja tyyneys ovat selkeästi hiipuneet ja pystyn taas kiihtymään nollasta sataan alle 5 sekunnin. Kääk.

Oltiin Turjakkeen kanssa kuuntelemassa Bob Dylania Helsingissä ja vietettiin siellä yksi ylimääräinen yö, vähän niinkuin minilomasella. Jo konsertin jälkeisenä aamupäivänä oli pakko todeta hänelle, että joko hän on todella ärsyttävä tai sitten fiilikset kimoilevat lääkityksen laimenemisen takia. TIETENKIN hän kiisti olevansa mitään muuta kuin ihana ja rakastava puoliso, että kyllä se vaan lääkityksestä johtuu minun ärtsyilyni. Taidan olla itse ihan muutatoista mieltä kuitenkin.

Marraskuun alusta otan puolikkaan tabun joka toinen päivä ja joulukuussa joka kolmas päivä, vuoden vaihteeseen tähtään totaalista lopetusta. Ellei sitten ala maailma kaatua uudestaan päälle, jolloin palaan päivittäiseen Ilopilleriin että elämä suht siedettävänä eteenpäin kulkisi.


Kolmipäiväinen työviikko on ihanaihanaihana! Sunnuntaisin ajatus vapaasta maanantaista kirkastaa päivän vaikka olisi millainen myräkkä. Tiistaina töitä aloitellessa melkein naurattaa ajatus siitä että ylihuomenna jo leimaan itseni pitkälle viikonlopulle. Taputan itseäni selkään kehuen itseäni loistavasta ratkaisusta ja lähetän kiitoksen lääkäreilleni sekä KEVAlle osatyökyvyttömyyseläkkeeni hyväksymisestä heti suorilta. 

Ärsyttävän Turjakkeen uskon kestäväni ilman Escitaloprameja, mutta huolestuttaa kuinka pärjään rakkaiden vanhempieni kanssa ilman isompia räjähdyksiä. Äidin Alzheimer on tällä hetkellä siinä vaiheessa, että hän on herttainen ja onnellinen aina kun kotikotona käyn heitä moikkaamassa. Mutta isäni, jolla ei siis diagnoosia ole, mutta jonka aivoverenvuodon jälkiseuraukset ilmenevät päivä päivältä enemmän muistisairauden oireet, tekevät hänen kanssaan elämisen hankalaksi. Tästä tilanteesta tulen varmasti kirjoittamaan vielä moneen otteeseen, uskokaa pois!

Mutta katsellaan katsellaan. Onko sinulla, mahdollinen lukija kokemuksia mielialalääkkeen lopettamisesta? Mielelläni kuulisin kokemuksia asian tiimoilta.

lauantai 8. marraskuuta 2025

Muutto Lilystä uudelle alustalle

 Blogin kirjoittaminen on jonkinmoista päänsisäisten paineiden purkamista niin iloissa kuin suruissakin. Toisten blogien lukeminen taas antaa uusia ideoita, vertaiskokemusten tuomia ahaa-hetkiä ja avaa kurkistusluukkuja omasta poikkeaviin elämäntilanteisiin ja ajatusmaailmoihin. Bloggaaminen tuo siis Win-Win-hetkiä joskus vähemmän win-win-fiiliksiin omissa ympyröissä!

Olen blogannut Lilyn alustalla yli 10 vuotta. Ensin pelkällä nikillä blogissa "50 shades of a Lady" ja sittemmin ihan näkyvästi omana itsenäni blogissa "Älä ota sitä niin vakavasti". 
Vuosien mittaan olen  mahtavia hetkiä siellä saanut kokea ja useita blogiystäviä sieltä löytänyt, mutta tämä viimeisin Lilyn uudistus meni suoraan sanoen aivan vituralleen. Yksi tärkeimpiä elementtejä itselleni on kommentointi muiden bloggaajien julkaisuihin ja niitähän ei Lily tunnu saavan toimimaan hienon uuden uudistuksensa myötä. Hyi hyi! joten päätin siirtyä toisaalle, eli tänne bloggeriin, ja näin aloitan elämäni kolmannen blogin "Eteenpäin elävän mieli". 

Tervetuloa seuraani niin uudet kuin vanhatkin tuttavat. Eteenpäin on elävän mieli ja sitä saa mitä sattuu ja aina ei voi voittaa mutta aikainen lintu nappaa madon ja mitäs kaikkia muita vanhoja sananlaskuja sitä löytyykään? Isoäitini viljeli sananlaskuja sujuvasti ja niinpä niitä mieleen tarttui aikamoinen rypäs muinoin vaahtosammuttimen kokoisena hänen perässään tallustaessa. 

#poisLilystä,  #uusiblogi, #äläotasitäniinvakavasti 

Kolesteroli 6 - minä 0

  Ai mitäkö otsikko tarkoittaa? No se tarkoittaa sitä, että hävisin taistelun kolesteroliperkelettävastaan kuus nolla ja antauduin statiinei...