Eteenpäin elävän mieli

Koskas tämä Airfryer-hehkutus alkoikaan? On siitä jo vuosia kuitenkin ja kaikki nämä vuodet olen sitkeästi kieltäytynyt sellaista talouteemme hankkimaan, vaikka muuten Vonkikselta onkin löytynyt toinen toistaan ihmeellisempiä kodinkoneita.  Hyllyllä ja käytössä on olleet lähes kaikki vuosikymmenten "keksinnöt", esimerkiksi - leipäkone - leipägrilli - parila - pihvikivet - mehulinko - sauvasekoitin - perunankuorimakone - tuorepastakone - manuaalinen pastanveivain - smoothiemasiina - kahvinjauhamiseen ja valmistamiseen liittyvistä vempaimista meiltä löytyy kaikki mitä on keksitty! Tykkään kokeilla uusia laitteita ja vempaimia, joten olisi luullut, että Airfryer olisi ilmestynyt meille hetioitispaikalla, kun niitä kauppoihin ilmestyi. Jostain syystä siinä kulki minun rajani. Airfryer on mielestäni iso ja ruma ja meillä on jo mikro, joka mielestäni ajaa ihan saman asian (no ei tietenkään ole sama asia, I know I know).  Juniori osti kuitenkin itselleen Airfryerin pari vuotta sitte...

 Muiden hörhöilyjen lisäksi tunnustaudun myös täydelliseksi jouluhörhöksi ja levitän tätä ilosanomaa mm. joulukalenterien muodossa.  Kalenterien tekeminen alkoi pitkälti tyttären allergiaräjähdyksen takia - kun hän oli pieni, ainoa hänelle sopiva joulukalenteri oli kuvaversio ja vaikka ne söpöjä ovatkin, niin... Oma mummini täytti minulle ja veljelleni joka vuosi hienon  suuren joulupukkikalenterin ja muistan sen riemun, kun siitä pääsimme luukkuja availemaan. Tämän riemun halusin lapsilleni jakaa.   Virallinen mottoni ei ole parempi överit kuin vajarit, mutta kun luonteeni on mitä on, niin eihän se lasten kalenterihin jäänyt se minun kalenterien kokoaminen. Ostan pitkin vuotta "juttuja", jotka sopisivat kalenterin täytteeksi ja marraskuussa kaapissa onkin sitten aikamoinen läjä kaikkea mielenkiintoista. Marraskuun alussa aloitan projektini hakemalla kaapeistani ja piiloistani erilaiset kalenterit, jotka on tarkoitus täyttää.  "Lapsilla" (30- ja 28-vee) on ollut...

Sain toissa jouluna lahjaksi tyttäreltäni pienet pullot kaksikomponentti hartsia ja hupsista vaan  se oli menoa kun höperyys iski! Ei tarvitse ostaa korvakoruja kaupasta, kun teen niitä itse juuri sen värisinä mitä milloinkin mieli tekee. Ja itsevaletut korvikset ovat myös tarpeeksi isoja, koska minä olen varsinainen vatipää ja söpöt pikkuripellykset eivät näy yhtikäs mihinkään.   Hartsin kanssa puuhastelu on rentouttavaa ja se onnistumisen tunne, kun saa sekoitettua juuri sen oikean värisävyn ja kaadettua sen muottiin ilman ilmakuplia on hykerryttävä.  Lisäksi puuhastelunsa tuloksen näkee heti seuraavana päivänä resiinin kovetuttua! Olen tähän asti käyttänyt juurikin kaksikomponenttista resiiniä, mutta viime viikolla testasin myös UV-resiiniä. UV-resiinillä valmis koru on plumpautettavissa muotista jo muutaman minuutin jälkeen! Tilasin Saksasta setin värillisiä hartseja, mutta ne eivät ihan ole mieleeni.  En tiedä onko UV-lamppuni liian heikko vai missä vika, k...

Kolmisen vuotta sitten sain ennakkoperintönä yhden isäni vuokra-asunnoista ja vuokralaisenkin siihen kaupanpäälle. Kymmenisen vuotta oli tämä rouva, kutsutaan häntä vaikka Almaksi, asustanut isäni vuokralaisena ja hoitanut vuokransa ongelmitta ja yhtä huolellisesti hän jatkoi asioiden hoitamista minunkin vuokralaisenani. Viime Lokakuuhun asti näin. Lokakuussa Alma alkoi soitella minulle neljäkin puhelua päivässä, katkaisten puhelun ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan tai jos linja oli auki, puhui hän vain venäjää. Valitettavasti oma venäjän osaamiseni on jossain todella syvällä sisälläni, joten jouduin vain toistelemaan hänelle, että en puhu venäjää, lause jonka edelleen osaan venäjäksi! Alma on maksanut vuokransa kahdessa erässä, osan itse ja loput sitten Kelan asumistuella, mutta epäilen että tuo asumistuki on joko loppunut tai sitten mennyt muihin tarkoituksiin - vuokratililleni se ei kuitenkaan ole tullut. Venäjää puhuvan ystäväni tulkatessa saimme Alman kiinni puhelimitse, mutta sen ...

    Eilen oli varsin aktiivinen päivä - sen lisäksi että töissäkin kupeksin aamuseitsemästä yhteen iltapäivällä, kävin teatterissa katsomassa huikean "Naisia hermoromahduksen partaalla" ja sen jälkeen vielä pimeneessä iltapäivässä suuntasin ystävän kanssa Botanialle ihailemaan tämän vuoden Visual Festivalia .   Sää oli täydellinen, ei tuullut, lunta oli valkoiseksi asti maassa ja pakkasta ihan pikkuisen. Pimeydestä loistivat mitä mielenkiintoisimmat valoinstallaatiot ja ulkoalueella vilisi niin pieniä kuin isompiakin ihmisiä.    Jos tapahtuma on sinulle tuntematon ja asut järjellisen välimatkan päässä niin kannattaa käydä  katsastamassa, tunnelma on oikeasti maaginen!

 Eput laulaa "kun minä olin nuori poika.." ja sitä mukaellen minä nyt kirjoitan "kun minä olin nuori tyttö..." Äitini oli ennen Alzheimeria Maailman Siistein (ja siivoushulluin) Ihminen. Kotikotona asustaessa siivosin, järjestelin, pölytin ja pidin tavarat oikeilla paikoillaan omasta mielestäni viimeisen päälle ja suorastaan neuroottisesti, koska vanhempiaanhan pitää kunnioittaa ja äidin normeja noudattaa, mutta ehei, väärin ajattelin!   Ei ollut huone koskaan tikissä ja muutenkin oli pientä huomauttamista yhdessä jos toisessa tekemisessäni. Näiltä ajoilta on perua nickini Suttastiina.  Suttastiinaksi äitini minua nimittäin kutsui varsin ahkerasti, koska hänen mielestään nyt olin hiukkasen sotkuisasti elelevä vaikka "parhaani" tein (no en kyllä aina tehnyt). Olin suorastaan loukkaantunut tuosta kutsumanimestä, koska mielestäni pidin paikat ojennuksessa, mutta jotenkin nimitys jäi vain elämään. Nettiympyröissä olen ollut juurikin Suttastiina, Suttastii, Sut...

Olen aina ihmetellyt paria kokemaani ajattelumallia naiseudesta.  Ensimmäisen kuriositeetin kohtasin tultuani äidiksi.  Minulle oli itsestään selvää, ettei lapsen saaminen estäisi minua tekemästä samoja asioita mitä ennenkin olen tehnyt, jos niitä yhä halusin tehdä. Niinpä edelleenkin suloisen vauvelin äitinä halusin ja tunsin tarvetta viettää aikaa myös ulkona vauvakuplasta. Tyttäreensä umpirakastunut isä vietti mieluusti aikaa hänen kanssaan kun minä läksin ulos ystävieni kanssa syömään, elokuviin, ihan vain olemaan ja kauhistuksen hirvitys, TANSSIMAANkin läksin vaikka vielä imetin jälkeläistäni!  Vietin tuohon aikaan aikaa IRCin kanavilla, kuten esim. #mammat, koska newbieäitinä oli mahtavaa kun löytyi vertaistukea samassa tilanteessa olevista naisista, joilta ilkesi arastelematta kysellä nolompiakin asioita. Neuvoja ja tsemppiä sai mihin kellon aikaan hyvänsä, kunhan tietokoneen vai napautti päälle.  Mutta autavarjele, kun #mammoilla erehtyi mainitsemaan, kuinka ...

Varasimme jo keväällä liput toinen toistaan ylistävämpiä arvosteluja saaneeseen Moulin Rouge-musikaaliin ja perjantaina Suuri Päivä viimein koitti! Asettuessamme paikoillemme parven ensimmäiselle riville saimme ihailla esiintyjien keekoilua käytävillä ja kaiteiden äärellä, Pariisin paheellisuus ja sensuelli elämänasenne oli suorastaan hengitettävissä ilmasta... Olen elämässäni hillunut vaikka minkämoisissa konserteissa ja keikoilla, joiden jälkeen ovat korvat soineet tilliä viikon, mutta kun esityksen ensimmäinen biisi pärähti päälle, tuntui että hampaista irtosivat paikatkin.  En tiedä oliko osansa paikka valinnallamme, mutta parin ensimmäisen biisin lyriikoista ei saanut mitään selvää ja musiikki puuroutui inhottavasti. Moulin Rougehan on ns. jukebox-musikaali, eli kaikki kappaleet ovat tuttuja korvamatoja vuosien varrelta ja musiikki olikin oivallista. Käännökset suomeksi ehkä hetkittäin vähän kökköjä, mutta varsinkin puoliajan jälkeen esitetyllä useiden biisien "yhteenmiksaus...

  Istun junassa vastamelukuulokkeet korvilla ja kuuntelen kirjaa. Junan vaunussa on meno ylimmillään, vaikka kello on vasta kymmenen aamupäivällä, koska vaunu on täynnä teinitestostronia. Varmaankin joku urheilujoukkue matkalla peleihin, äänimaailma on täynnään naisten elimiä ja muinaisia pahalaisia, osa äänistä on jo madaltunut pysyvästi, mutta joukosta erottuu hetkittäin kesken lausetta murtuvia ääniä tai kirkkaita kiekaisuja.  Kiitos tekniikalle vastamelukuulokkeista! Seura Helsingissä on parasta laatua, ystäväni ja juniorin kummitäti tulee Ikaalisista ja saamme viettää yhteistä aikaa sunnuntai-iltapäivään asti. Tutustuimme aikoinaan Tampereella, tarkemmin sanoen Hervannan postissa, minne molemmat päädyimme kesätöihin vuonna 1990 ja meillä natsasi oitis. Susirajalle paluumuuttoni jälkeen vuonna 2000 olemme tavanneet säännöllisesti n. kerran vuodessa Tampereella tai Helsingissä. Alussa ohjelmassa oli rankkaa biletystä, mutta kas, vuosien vieriessä on vauhti tasaantunut ...

Eilen käytiin taas moikkaamassa kissanpentulaumaa - öttiäisten ikä on tällä hetkellä 10 viikkoa, eli enää neljä viikkoa ja saadaan oma kisu kotiin. En jaksaisi odottaa!! Neiti on totaalinen ihanuus ja sellainen vauhtipakkaus, että oksat pois. Naurattaa jo etukäteen kuinka tällä hetkeellä perheen duracelltuholainen Hulifer kokee energisen pikkuneidin"elämänilon"... Ennakkovalmisteluja ei pahemmin tarvitse tehdä, koska jälkikasvun karvakorvat vierailevat usein meillä ja välillä viettävät pitempiäkin jaksoja hoivassamme. Perustarvikkeet löytyvät siis valmiina, mitä nyt penturuokaa ostamme neitosta varten. Ja pakko myöntää, ostin minä neidille uudet oranssit valjaat vaikka Mörkön & Huliferin valjaat ovatkin lähes käyttämättöminä hyllyssä. Mutta pitäähän sitä ikiomat valjaat olla, pitäähän? :D Nimikysymys on edelleen vahvistamaton, syntymäperheessähän pennut on nimetty Muumien mukaan, siellä porhaltaa Nipsu, Mörkö, Tuutikki, Hemuli, Nuuskamuikkunen ja Pikku Myy, mutta me emme ...

  Olen syönyt mielialalääkettä, Escitalopramia parisen vuotta ja siitä suuresti apua saanutkin. Alkujaan oli ajatus, että napsisin lääkettä ainakin puoli vuotta, mutta tosiaankin lokakuussa tuli kaksi vuotta täyteen Ilopillerin kanssa.  Nykyinen työterveyspalvelumme ei ota kantaa tähän lääkkeeseen, ei ole edes uusinut reseptiä, koska ei kuulema masennuslääkkeet kuulu heidän määrättäviinsä. Sinällään hassua, koska edellisen työterveyspalveluntarjoajan lääkäri reseptin minulle kirjoitti! No, anyways päätin lokakuussa lopettaa lääkityksen ja tutkiskelin toimintaohjeita netin syövereistä - määrännyt lääkäri sanoi aikoinaan vain, että kun lopetat, niin muista että et saa lopettaa kuin seinään, vaan pitää annosta vähentämällä totuttaa pää lopettamiseen.  Netistä olen lukenut yhden jos toisenkin kauhutarinan kamalaakin kamalammista vieroitusoireista ja ihmetellyt ettei asiaa mainintaa enemmän käsitelty lääkettä aloittaessani. En jotenkin osannut edes ajatella, että mielialalääke...

 Blogin kirjoittaminen on jonkinmoista päänsisäisten paineiden purkamista niin iloissa kuin suruissakin. Toisten blogien lukeminen taas antaa uusia ideoita, vertaiskokemusten tuomia ahaa-hetkiä ja avaa kurkistusluukkuja omasta poikkeaviin elämäntilanteisiin ja ajatusmaailmoihin. Bloggaaminen tuo siis Win-Win-hetkiä joskus vähemmän win-win-fiiliksiin omissa ympyröissä! Olen blogannut Lilyn alustalla yli 10 vuotta. Ensin pelkällä nikillä blogissa " 50 shades of a Lady" ja sittemmin ihan näkyvästi omana itsenäni blogissa " Älä ota sitä niin vakavasti ".  Vuosien mittaan olen  mahtavia hetkiä siellä saanut kokea ja useita blogiystäviä sieltä löytänyt, mutta tämä viimeisin Lilyn uudistus meni suoraan sanoen aivan vituralleen. Yksi tärkeimpiä elementtejä itselleni on kommentointi muiden bloggaajien julkaisuihin ja niitähän ei Lily tunnu saavan toimimaan hienon uuden uudistuksensa myötä. Hyi hyi! joten päätin siirtyä toisaalle, eli tänne bloggeriin, ja näin aloitan eläm...