Eteenpäin elävän mieli

 Tilasin itselleni tämmöisen söpön kolmen vuoden kalenterin sieltä Kaikkien Huonojen Ihmisten-kaupasta, ihan tiettyä tarkoitusta varten. Muutaman vuoden aikana olen huomannut itsessäni selkeästi sen, että olen alkanut jotenkin irrottautumaan työmaailmasta. Teen toki työni yhä täysillä siihen panostaen, lusmuilijaksi ei minun luonteellani pysty, mutta jotenkin duunista on tullut aina vain toisarvoisempaa. Olen antautunut enemmän ja enemmän Oikean Elämän mahdollisuuksille ja zoomaillut suuntaan jos toiseenkin etsien ja kokeillen uusia asioita ja ajatuksia innolla. Nykyään motivaatio  palkkatyölle on lähinnä kuukausipalkka, mikä on itselleni todella uusi tunne. Olen läpi elämäni valinnut mieluumin sellaisen  työn ja työympäristön, missä olen viihtynyt kuin työn mistä maksettu palkka on suurempi.  Minusta töissä pitää olla kivaa! Varsinkin parin vuoden takaisen uupumuksen jälkeen on mieltäni hiertänyt se, etten oikein viihdy työssäni ja työyhteisössäni. Mutta vaikka olen...

  13.12. tuli joku nainen ja erotti viidestä sisaruksesta ja äitikissasta (joka tosin alkoi 14 viikon jälkeen olla jo varsin kyllästynyt minuun ja sisaruksiin), se tuuppasi minut omituiseen kopperoon ja sitten pöristeltiin jossain vielä omituisemmassa vehkeessä puoli tuntia ja kun kopperon ovi avautui, oli edessä aivan uudet tuoksut ja tilat! Siellä uudessa paikassa oli vastassa myös matalaääninen ja iso mies, joka puhui minulle kuin vajaaälyiselle, lässytti siis oikein huolella! Minulle, 14 viikkoa vanhalle ISOLLE kissalle! Höh. Se kyllä silitteli ja rapsutteli oikein mukavasti ja antoi herkullista ruokaakin. Eli ehkä otan sen hyväksyttyjen olentojen joukkoon. Ehkä.  15.12. edessä taas se kopperossa matkustaminen ja uusi paikka, missä vastassa iso laiha mies joka hetken kutiteltuaan survaisi PIIKIN niskaan ja totesi että ny on eka rokotus ok. Rokotus? Miksi? Yritetäänkö minusta tehdä joku ihme narkkari kun piikkejä tökitään ihan kysymättä minulta mitään! Kun piikistä oli selv...

 Marraskuun alusta jatkunut perseily vuokra-asunnon kanssa on viimein loppu. Asunto on tyhjennetty, tilat viimeisen päälle siivottu ja uusi vuokralainen allekirjoitti sopparin viime viikolla. Takuuvuokra tipahti tilille lauantaina ja sunnuntaina teimme sisäänmuuttotarkastuksen vuokralaisen kanssa ja luovutin hänelle kaksi avainta. Että voi olla helpottunut olo! Ei enää töiden jälkeen ja vapaapäivinä pakkoreissuja raivaamaan tavaroita. Ei enää iltoja odottamassa mahdollisia hakijoita Facessa ilmaisena jakamilleni tavaroille. Ei enää keikkoja milloin millekin kierrätyspisteelle viemään nyssyköitä ja pussukoita täynnä vaatteita, liinavaatteita, verhoja.  Ei enää yhtään viestiketjua "av,yv, tuotko tänne, en pääsekään hakemaan, tulen ehkä huomenna tai ensi kesän keskiviikkona tai en milloinkaan, mitä en tietenkään ilmoita". Olen vapaa. Ja minulla on vuokralainen.  

 Kävin sitten koeajamassa sen Peugeot 208 mistä edellisessä postauksessa mainitsin. Sovin koeajosta autoliikkeen chatissä, automyyjä oli jostain muusta toimipisteestä kuin Joensuu, mutta hän iloisesti totesi, että kaikki he ovat samalla firmalla töissä ja hänpä ilmoittaa Joensuuhun, että ottavat auton lämpimään ja tekevät koeajopaperit valmiiksi. Koeajo oli sovittu alkavaksi perjantaille kello 12:00. Olin autoliikkeen pihassa kymmentä vaille 12 ja kas, Peugeot oli lumenpeittämänä parkissa. Tuli vähän sellainen olo, että koska paikalliselle myyjälle ei olisi provikkaa tulossa, niin vähätpä väliä koeajopyynnöistä. Askelsin sisälle ja kerroin ensimmäiselle vastaantulevalle myyjälle tulleeni etukäteen sovittuun koeajoon, mutta auto oli pihassa jäisenä edelleen.  Ai viestiä laittanut joku? Näitä viestejä tulee sähköpostiin niin paljon, ettei niitä ehdi lukemaan. - miksi heillä sitten on käytössä kommunikointiväline, joka ei toimi?  - ajetaan auto tähän halliin niin äkkiä se su...

 Autokuume päällä eikä edes vielä kevät!! Jo on maailmankirjat sekaisin. Osansa asialla on ehkä sillä että joulukuussa rakas Marttani jätti minut tienpäälle KAKSI kertaa ja korjaukseen solahti kevyesti viitisen sataa euroa. Viimeisen vuoden aikana vanhan rouvan fixaukseen on uponnut melkein tonni - se olisi jo ihan kiva eka käsiraha uuteen käytettyyn autoon. Toisaalta sitten mietin, että Marttaa on nyt laitettu niin paljon, että eihän siinä ole enää mitään lisää korjattavaakaan... Kummasti kuitenkin viihdyn autotalli.comissa ja nettiautossa ja luen autotestejä ja tutkiskelen eri automerkkien tyyppivikalistoja jne. Automakuni on hiukka omituinen, näin ainakin suurin osa miespuolisista ystävistäni tuppaa kommentoimaan. En ottaisi ilmaiseksikaan BMWtä tai Audia, Mersustakin vain jonkun vanhan luonteikkaan mallin, en näitä uusia tylsyyksiä. Ja automaattivaihteistoakin inhoan! Eli joku manuaalivaihteistoinen Rapea Ranskalainen tai Ilmeikäs Italo saa sydämeni pamppailemaan ja ostohousuni...

 nyt alkaa näkyä jo valoa tunnelin päässä!  Muutaman kerran järjestin kotikirpparin ja sain vähän tavaraa liikenteeseen, ilmaiseksi jaettuna tavaraa lähti vähän enemmän, mutta kun sitä alkujaan oli niin paljon, hommaa riittää. Viikonloppuna pussitimme kaikki vaatteet ja veimme kierrätykseen. Niitä tuli yhteensä 21 todella pulleaa pussillista. Uffilla on nyt mistä myydä isokokoisille, laatutietoisille ja vähän ehkä ikääntyneimmille naisoletetuille! Sovin yhden jokapaikan höylän kanssa urakkakeikasta tulevalle tiistaille. Hän vie asunnosta sohvat, sängyn, kirjahyllyn, taittopöydän + muutaman lipaston varsin edullisesti. Ei tarvitse kantaa itse eikä maksaa kaatopaikkakuluja. Olen huojentunut. Keittiöön olen kasannut roskia, ei-kierrätykseen kelpaavia ja vielä haettavia tavaroita. Ensi viikonlopun korvamerkkasin perheelle yhteistoiminnaksi, eli vuokraamme peräkärryn ja viemme jäljelle jääneet tavarat ja roskat kaatopaikalle. Ja tyhjennämme kylmävaraston sekä häkkivaraston saman ky...

Miten voikin olla näin mahdotonta fyysisen tomumajan pienentäminen?   Liekö vaikutusta sisäisen itseni & psyykeni megalomaanisella koolla, mutta  v a i k e a a  on. Aika monta vuotta syyttelin vaihdevuosien vaikutusta, koska tämän asian vaikutuksesta sai lukea silmänsä kieroon kaikilta olemassaolevilta kanavilta ja mediasta muutenkin. Vaihdevuodet on lusittu, mutta eipä ole homma helpottunut. Sitten syyttelin lonkkamurtumaa ja sen aiheuttamaa liikuntarajoitusta. Lonkka on kunnossa, mutta pehmusteet senkus paksunevat. Ravintoterapeutin ohjeistuksen jälkeen ymmärsin, että minähän syön aivan liian vähän, en liikaa! Kroppa menee säästöliekille jne jne. Nostin siis kalorit minimiin siitä mitä Rt suositteli. Hahahhaha, laihduinko? NO EN. Nyt olen kaksi kuukautta jäsenöinyt nimeltä mainitsemattomassa  tekoälypohjaisessa terveys- ja ravitsemussovelluksessa ja elänyt sen asettamien rajojen mukaan. Joka paikassa hehkutetaan kuinka se sovellus on satavarma apu tilantee...

 Uusi vuosi on jo hyvässä alussa ja perinteisestihän sitä pitää koota menneen vuoden mieleenjääneitä tapahtumia, näin siis minäkin teen.  Olkaa hyvät, vuoden 2025 kohokohdat ja sudenkuopat: SUDENKUOPAT * Yleisesti vuoden raskaiden asioiden kärjessä on äidin Alzheimer ja isän aivoverenvuodon jälkioireet . Vaikka näiden kanssa on tahkottu jo useita vuosia, niin lisävuodet eivät suinkaan helpota asioita vaan päinvastoin. Järki ja tunteet ovat menneet häränpyllyä pitkin vuotta ja tulevat varmasti menemään vastakin. Imelyyden puolelle menee, mutta " rakkaudella näistä selvitään". *  Oma terveys oikutteli myös vuonna 2025 suunnasta jos toisesta. Maksa- ja munuaisarvot kilahtivat tappiin niin että lääkitys jouduttiin tauottamaan ja sehän tietysti, jos ei tyystin romahduttanut, niin ainakin pudotti kuntoa kummasti. Eikä ne kivutkaan olleet mukavia. * Turjakkeen sydänvaivat .  * myös AUTOILLA oli terveysongelmia yli sietokyvyn! Sekä oma, Turjakkeen että jälkikasvun auto...