Autokuume taas vaihteeksi

 Autokuume päällä eikä edes vielä kevät!! Jo on maailmankirjat sekaisin.


Osansa asialla on ehkä sillä että joulukuussa rakas Marttani jätti minut tienpäälle KAKSI kertaa ja korjaukseen solahti kevyesti viitisen sataa euroa.

Viimeisen vuoden aikana vanhan rouvan fixaukseen on uponnut melkein tonni - se olisi jo ihan kiva eka käsiraha uuteen käytettyyn autoon. Toisaalta sitten mietin, että Marttaa on nyt laitettu niin paljon, että eihän siinä ole enää mitään lisää korjattavaakaan...

Kummasti kuitenkin viihdyn autotalli.comissa ja nettiautossa ja luen autotestejä ja tutkiskelen eri automerkkien tyyppivikalistoja jne.

Automakuni on hiukka omituinen, näin ainakin suurin osa miespuolisista ystävistäni tuppaa kommentoimaan. En ottaisi ilmaiseksikaan BMWtä tai Audia, Mersustakin vain jonkun vanhan luonteikkaan mallin, en näitä uusia tylsyyksiä. Ja automaattivaihteistoakin inhoan!
Eli joku manuaalivaihteistoinen Rapea Ranskalainen tai Ilmeikäs Italo saa sydämeni pamppailemaan ja ostohousuni kostumaan!

Tällä hetkellä käyn useamman kerran päivässä kuolaamassa neljää kuljinta:
* 208 Peugeot Active Pure Tech 100
* Fiat Panda TwinAir 90hv 4x4
* Renault Captur
* Citroen C3 PureTech 82

Oijoi.

Huomenna menen koeajamaan tuon Peugeotin.



Kommentit

  1. Vanhanainen16. tammikuuta 2026 klo 21.27

    Kuulostaa tutulta. Minulla on 20 vuotta vanha Skoda, jota on rempattu suuremmalla summalla kuin mitä siitä maksoin, mutta sillä on ajettu vain 178tkm, on ruosteeton ja kaikin puolin kelpo auto, joten vaikka minäkin kärsin tällä hetkellä autokuumeesta, olen jo päättänyt olla vaihtamatta mummobiiliäni ainakaan vielä pariin vuoteen. Aiempi huoltotarvekin johtui lähinnä siitä, että edellinen omistaja oli seisottanut sitä vuosi tolkulla. Autolla pitää ajaa. Ihminenkin jäykistyy, jos ei liiku. Tsemppiä koeajoon! Toivottavasti on mieleinen auto ja kaupat syntyvät!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Asunnon tyhjennystä

Kuva
 Olen nyt useampana iltana ajellut asunnolle, jonka vuokralainen otti ja lähti muille maille vierahille vuokriaan maksamatta ja "testamenttasi" maallisen irtaimistonsa minulle velkojensa kuittaamiseksi. Ahdistaa, on paha mieli ja en oikein tiedä mistä aloittaisin. Asuntohan on sievästi sisustettu ja yleisilmeeltään siisti, mutta asukkaan arjen hallinan retkahdus näkyy sitten pienissä asioissa. Kaikki astiat ja keittiötarvikkeet ovat tahmaisia ja selkeästi vain huuhtaistu jos sitäkään ennen kaappiin laittoa. Kaapeista löytyy mitä ihmeellisempiä eineitä ja pikku kärpäset pölähtelevät esiin, kun laatikoita ja pusseja perkaan. Ainoa mitä oikeastaan olenkin saanut tehtyä, on ruokatavaroiden jätteisiin pussittaminen ja astioiden peseminen astianpesukoneessa. Muuten olen istunut ja huokaillut.  Mitä sellaista voi tapahtua, että ihminen lähtee ja jättää  kaiken  jälkeensä? Ei se missään tapauksessa mitään kivaa ole kuitenkaan. Tämä tuskin ikinä selviää. Minun murheeni ja o...
Lue lisää

Vuokranantajan painajainen

Kuva
Kolmisen vuotta sitten sain ennakkoperintönä yhden isäni vuokra-asunnoista ja vuokralaisenkin siihen kaupanpäälle. Kymmenisen vuotta oli tämä rouva, kutsutaan häntä vaikka Almaksi, asustanut isäni vuokralaisena ja hoitanut vuokransa ongelmitta ja yhtä huolellisesti hän jatkoi asioiden hoitamista minunkin vuokralaisenani. Viime Lokakuuhun asti näin. Lokakuussa Alma alkoi soitella minulle neljäkin puhelua päivässä, katkaisten puhelun ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan tai jos linja oli auki, puhui hän vain venäjää. Valitettavasti oma venäjän osaamiseni on jossain todella syvällä sisälläni, joten jouduin vain toistelemaan hänelle, että en puhu venäjää, lause jonka edelleen osaan venäjäksi! Alma on maksanut vuokransa kahdessa erässä, osan itse ja loput sitten Kelan asumistuella, mutta epäilen että tuo asumistuki on joko loppunut tai sitten mennyt muihin tarkoituksiin - vuokratililleni se ei kuitenkaan ole tullut. Venäjää puhuvan ystäväni tulkatessa saimme Alman kiinni puhelimitse, mutta sen ...
Lue lisää

Ensimmäinen viikko kissan kanssa

Kuva
 Viikko sitten lauantaina haimme karvakorvan kotiin ja neiti otti tilan haltuunsa niin kuin itseoikeutettu kuningatar tekee. Pikkupallero ei pelkää mitään, ei edes imuria ja robotti-imurimme Romppanen on hänen mielestään vain mielenkiintoinen seurailtava, ei sen kummempaa! Ajattelimme, että pentu ei älyäisi korkeaa, "päältäkäytettävää" kissanvessaa hetioitis ja ostimme pentuhiekkalaatikon ison vessan viereen. Mutta mitä tekee öttiäinen? Kierii ja hyppii pentulaatikossa ja kiipeää tekemään tarpeensa isoon kissavessaan. Hah. Meillä on käytössä siis vain iso hiekkis ja homma pelittää kuin unelma.  Pentu on syönyt koko ikänsä Latzia (kissojen Mäkkäriruokaa)  ja totuttaminen vähän korkealaatuisimpaan eväisiin on työn alla - sotken siis Latzia uusiin eväisiin ja vähän kerrallaan olemmekin edistyneet homman kanssa. Eläinlääkäri tosin totesi, että ei se märkäruoka ole edes tarpeen, jos kuivaruoka maistuu, juopahan sitten enemmän jos muuten on laiskanlainen nestettä nauttimaa...
Lue lisää