Etsintä on ohitse.
Löysin "uuden" autoni ja tänään jo allekirjoitin kauppakirjankin. Auto tosin saapuu kotiovelle vasta pääsiäisen jälkeen, 10.4.2026.
Kuinka tähän pisteeseen päädyttiin?
Kun helmikuussa palloilin autonostohousut jalassa Kuopiossa ja kävin koeistumassa himoitsemani C3 Sitikan vain todetakseni ettei se sovi reumaisille nivelilleni, ehdotti automyyjä koeistumaan paikalla olleen Hyundain.
i10 on pikkuauto ja siitä kokoluokasta olinkin unelmoinut, mutta Fiat Pandaa ei enää Suomeen tuoda ja muut sen koko luokan autot tuntuvat siltä, että ne on tehty 160cm pitkille hyvin kapearunkoisille eläjille, ei meikäeukon kokoiselle amatsoninalulle. Mutta kas, sujahdin Hyundaihin kuin sukka just kuorittuun jalkaan ja uloskin pääsin ilman suurempia ongelmia. Koeajoon ei silloin ollut aikaa, mutta automerkki jäi mieleen.
Viime viikon vapaapäivänäni kävin koeajamassa mallin paikallisessa autoliikkeessä ja autoon istahtaminen tuntui kuin kotiinpaluulta. Auto oli kuin Fiat Pandan isosisko - hiukkasen tilavampi, mutta ah, tutun sutjakasti kääntyvä ja notkealiikkeinen, näkyvyys joka puolelle loistava ja parkkeeraus pieneenkin rakoseen suitsaitsukkelaan.
Paikallinen Hyundai oli kuitenkin karvalakkimalli, siinä ei ollut vakionopeudensäädintä, ei peruutustutkia eikä mitään muitakaan pikkumukavuuksia ja hilpakkeita, jotka tekevät autoilusta viikonlopun arjen sijasta. Ja auto oli valkoinen.
Valkoiset ja harmaat autot saisi minun mielestäni lailla kieltää. Ne kun eivät näy liikenteessä mitenkään hyvin vaan "katoavat" maisemaan. Yäk, en tykkää.
Niinpä palasin selaamaan autotalli.comia ja nettiauto.comia hiukkasen tarkemmilla spekseillä tällä kertaa.
Ja sieltä se löytyi!
Kaunotar vuosimallia 2024 (rek. joulukuussa 2024!), ajokilometrejä vaivaiset 15K ja kaikki haluamani härpäkkeet valmiiksiasennettuina:
Ooh ja Aah ja IIIIIK!
Kaunotar saapuu kotiovellemme pääsiäisen jälkeisenä perjantaina. En malttaisi millään odottaa!
