Yleensä se on syksy, kun alan vinkua näistä helvetinkoneista, mutta jostain syystä laite on löytänyt tiensä myös kevääseen!
En pysty nimeämään kammottavampaa laittetta vaikka mielikuvitukseni on keskimääräistä vilkkaampi eikä sanavarastossakaan moitittavaa. Joku synopsiketju aivoissani napsahtaa solmuun, kun kuulen lehtipuhaltimen äänen ja pääni täyttyy punaisella raivolla.
Tilanne tänä aamuna:
Ajelen kevättä ihaillen töihin ennen seitsemää, autoja tai muita kulkijoita ei ole montaakaan ja aamun kirkastuva taivas hellii sielua ja sydäntä. Olen ensimmäisenä kampuksen parkissa ja noustessani autosta haistan kevään kaikilla aistisoluillani. Olen niin Zen kuin vain kauniina keskiviikkoaamuna voi olla.
Ja sitten.
PRÄMPRÄMPRRRRRÄÄÄÄÄM
Hullu lehtipuhallinhenkilö aloittaa tanssinsa päätalon portailla. Lehtiä on maassa ehkä tusina, mutta voi että tyyppi niitä puhaltelee hartaudella ja perinpohjaisesti.
PRÄMPRÄMPRRRRRÄÄÄÄÄM
Tapanko tyypin vai tuhoanko helvetinkoneen?
Kas siinä päivän kysymys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti