Kuntoutumassa Vesileppiksessä

Tänään on menossa kolmas päivä reumaliiton  monisairaiden kuntoutuskurssia ja kokemus on ollut positiivinen kaikilta osiltaan.

Maanantaina ajelin Joensuusta tänne Vesileppikseen, matkaa on joku 130 kilometriä ja sää oli mitä mainioin. 
Kurssi alkoi päiväkahvien ja tutustumisen merkeissä, meitä kurssilaisia on 14 ja maantieteellisesti tulemme vahvasti keski- ja itä-Suomesta, kerrankin etelä-Suomen edustus oli pienempi kuin "muun Suomen"!

Maanantain ohjelmassa ei ollut esittäytymisen ja kurssin ohjelman läpikäymisen lisäksi muuta kuin päivällinen ja vapaa kylpylän käyttö. Ja iltapala vielä kaupan päälle. 

Tiistaina tutustuimme  paremmin ryhmään - kaikkia meitä yhdistää joku reumasairaus + liuta muita diagnooseja ja liekö sama tautitausta syynä, mutta heti alkuun tunnelma ja henki oli tosi avoin, suvaitsevainen ja iloinen.
Ihmeellistä kyllä ryhmässä on peräti KAKSI miesoletettua - rohkeita uroita, kun akkavaltaiseen joukkoon sekaan uskaltautuivat. Ryhmän nuorimmat taitavat olla viisikymppisiä ja vanhimmat päälle 70-vuotiaita. Reipasta henkeä ja tekemisen meininkiä löytyy kaikilta iästä riippumatta.

Olemme puhuneet paljon ja kuunnelleet paljon. Jokainen saa jakaa omasta tilanteestaan ja sairaushistoriastaan sen verran  kuin haluaa tai pystyy ja uskomattoman avoimesti kaikki elämästään ovat avautuneet. Heti alkuun oli sovittu, että kokoushuoneemme on turvallinen tila, jokainen saa olla juuri sellainen kun on, saa itkeä, saa nauraa ja saa myös olla hiljaa, jos ei halua puhua.

Kaikki ovat halunneet puhua,  jotkut kertomukset tulevat kyynelten myötä ja jotkut naurun remakalla, mutta jokainen tuntuu puhuvan sydämestään.
Ja vaikka asiat, joita jaamme eivät ole helppoja ja sairaudet rajoittavat paljonkin elämää, on silti kaikessa positiivinen ja jopa optimistinen sävel. Kaikesta p**kasta huolimatta jaksamme uskoa parempaan ja tsempata myös toisia.

Aika hieno fiilis, uskotteko!

Päivän ohjelman keskeytti maukas, seisovasta pöydästä tarjottu lounas ja pieni lepohetki sen jälkeen. Ohjelma jatkui päivälliseen asti, joka sekin tarjottiin seisovasta pöydästä. Nälkää ei tarvinnut nähdä, päin vastoin, mutta onneksi vastapainoksi kuntoutusviikkoon kuuluu kylpylän vapaa käyttö. 

Ennen päivällistä tiistain ohjelmassa oli kuitenkin ohjattu vesijumppa. Jumpan vetäjä oli pirtsakka ja aurinkoinen naisoletettu ja kunhan oman tasapainonsa ja taitonsa mukaisella vauhdilla hänen altaanreunalla vetämiään liikesarjoja suoritti, väsymys oli taattu.

Vesijumpan päälle maistuikin päivällinen oikein hyvälle!

Tänään keskiviikkona päivän aiheena oli Sairauden vaikutus omaan elämään (fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen ulottuvuus). Aamupäivän vietimme sisätiloissa aihetta pohtien, mutta lounastauon jälkeen matkasimme alarantaan kodalle, missä ensin heittäydyimme jumppaliikkeisiin, leikimme eläimiä ja työkaluja ja kiljuimme kurkku suorana joo tai ei, sen mukaan onko itselle helppo sano ei vai kuuluuko joojoo-ryhmään. 
Ei ihan minun piece of cake/lempipuuhaa, mutta ken on leikkiin ryhtynyt, leikin kestäköön. 

Kodassa joimme päiväkahvit ja avasimme aiemmin saamaamme tehtävää: Etsi luonnosta 
1) itseäsi kuvaava, 
2)sairauttasi kuvaava ja 
3) jaksamistasi/voimavarojasi kuvaava esine tai asia.

Poimin itseäni kuvaamaan pajunvitsan, koska kuten paju,  niin minäkin taivun moneen muotoon ja juurrun helposti mihin vain. 
Sairauttani kuvaamaan otin kuusesta neulasia pursuvan pienen oksan - huonoina päivinä sairaus tekee minusta piikikkään ja pihkaisen tahmean.
Voimavaroistani muistuttaa tuore käpy - saan virtaa luonnosta, puutarhasta, kasveista jne. 

Nyt olisi aikaa mennä omatoimisesti kylpylään, mutta pakko sanoa - laiskottaa. Ja koska meillä on täällä jaetut huoneet, päätin nauttia omasta rauhasta kämppäkaverin syöksyttyä vesijuoksemaan. 
Ehdin toki vielä kylpyläänkin, jos siltä tuntuu, mutta mikäs hätä tässä, valmiissa maailmassa.

Huomenna on vielä kokonainen kurssipäivä ja perjantaina puolikas. Ihana viikko ollut, nautinnolla loppuun asti!