Aaton aatto
Leivinuunin lämmitys alkaa aamupäivällä, että se saadaan tarpeeksi kuumaksi kinkkua varten.
Heti kun hämärtyy, käyn jälkikasvun kanssa hakemassa isäni kyytiin ja käymme viemässä kynttilät isovanhempien haudoille. Tänä vuonna isän jalan nousu oli sen verran heikkoa, että ensimmäisellä hautausmaalla, joka on mäkinen, hän jäi istumaan autoon parkkipaikalle kun minä ja R&R kävimme sytyttämässä kynttilät äidin vanhempien ja isovanhempien haudalle.
Tänä vuonna muualle haudattujen muistomerkille jouduimme sytyttämään kolme kynttilää, koska vuosia sitten kuolleen T:n isän lisäksi tänä vuonna menehtyi kaksi hyvää ystävää.
Illalla laitoimme kinkun uuniin ja kömmimme unille suurin toivein saada nauttia valmiista joulukinkusta aamiaisen aikaan.
Aatto
Laskelmiemme mukaan kinkun olisi pitänyt olla valmista aamulla kahdeksan aikoihin, mutta arvatkaapa kaksi kertaa oliko se?
Niinpä aaton aamupala koostuikin vain karjalanpiirakoista ja munavoista, vähän normaalia kevyemmin - kinkku kun valmistui vasta yhdentoista pintaan.
Kuusen koristelun lomassa katsottiin Joulupukin kuumaa linjaa, salaa muilta laitoin postia lähetykseen ja jiihaa! jouluntoivotukset kolmen karvakorvan myötä ilmestyivät telkkariin ennen lähetyksen loppua!
Joulusaunassa vihdoimme toisiltamme vuoden murheet ja pohdimme naureskellen josko ylälaude romahtaa varsin suurikokoisen perheemme alta. Lauteet kestivät kuitenkin ja saunapuhtaina istuimme nauttimaan joulupuuron, jossa allergiaperheessä mantelin virkaa teki sarvimakaroni. Ja minun kulhoonihan se kilahti. Eli toiveita on paremmasta vuodesta 2026.
Neljän aikoihin haettiin isäni ja anopintekele jouluaterialle, äitihän ei ole vuosikausiin kotoa halunnut poistua, joten hän jäi Ilmari-kissan kanssa istuskelemaan telkkarin ääreen kun lähdimme ajelemaan Vonkikselle.
Olen todella tyytyväinen aaton herkkutarjoiluihin, jotka vuosi vuodelta muotoutuvat enemmän ja enemmän juuri meidänlaisiksemme. Olemme hylänneet monet perinteiset ruoat mitä lapsuudenkodissa pöytään kannettiin ihan vain siksi, että näin on aina tehty. Meillä ei pöydässä ole rosollia, karjalanpaistia, graavilohta tai silliä vaan poronkäristystä, skagenröraa ja aurajuustolohta. Näillä pienillä muutoksilla jouluruoat on syöty Tapaninpäivän iltaan mennessä ja päästään nollaamaan palettia ennen uuden vuoden herkkuja.
Ruoat maistuivat ja juttu luisti, mutta isällä oli huoli äidin pärjäämisestä itsekseen, joten kovin kauaa vieraat eivät malttaneet iltaa viettää kanssamme ja parin tunnin päästä lähdimme viemään heitä koteihinsa. Anopintekele kävi halaamassa hyvät joulut äidilleni ja molemmat hiukkasen herkistyivät tilanteessa - äiti ei kyllä tainnut tunnistaa anopintekelettä, mutta oli onnellinen kun sai halauksia ja rakkautta.
Kotiuduttuamme jaoimme lahjat ja paketeista paljastui muutama houkutteleva lautapeli, joiden seurassa kuluikin sitten tunti jos toinenkin. Pelaamisen seurana nautiskeltiin toinen kattaus jouluherkkuja ja useampi lasillinen punaviiniä.
Lautapelien ystäville voin siis suositella näitä kahta:
OK Boomer:
"tässä partypelissä nuoret haastavat vanhemmat! Testatkaa tietonne
vastustajajoukkueen sukupolvesta kysymällä mm. slangisanoja ja
tapahtumia."
Minä ja T olemme 61 ja 62, R1 on 30 ja R2 28, mutta aika iättömiä nuo kysymykset tuntuivat olevan - vaihdettiin välillä ikäryhmäkysymyksiä ja vain muutama kysymys oli sellainen, että oikeasti oli nuoriso pihalla ja boomerit hoomoilasina. Hauska peli!
Tiskijukka
"Tiskijukka on hauska ja sosiaalinen musiikkipeli. Keksi ikioma DJ-nimesi
ja ota Tiskijukan rooli haltuun. Soita kappale levyn raidan antaman
kuvauksen mukaan, ja muut pelaajat arvaavat, mikä levyn raidoista oikein
on kyseessä"
Ei niin helppoa kuin alkuun luulimme ja kuumeista ajattelua vaati, että juuri se oikea biisi löytyi Tidalista tai Youtubesta toisten mietittäväksi.
Joulupäivä ja Tapaninpäivä kuluivat lukien, pelaillen, hyvää ruokaa nauttien.
Jouluni oli iloinen.
Jouluni oli hyvä.
Jouluni oli juuri minunlaiseni.
