Eteenpäin elävän mieli

Kyllä, minä olen niitä hirviöitä, ketkä ostavat tuotteita Temusta ja jos sinä olet parempi ihminen niin lopeta lukeminen tähän.   Olen ollut totaalisen kyllästynyt pikkuvessamme ilmeeseen jo pienen ikuisuuden ja miettinyt kuinka tehdä jotain hauskaa ilmeen kirkastamiseen.  Niinpä tilasin joku aika sitten paria itseliimautuvaa tapettia ja "foam-laattoja" Temusta ja jäin odottelemaan, että T. lähtisi muutamaksi päiväksi mökille ja toissa päivänä tämä sitten tapahtui. Suurinpiirtein sillä sekunnilla kun olin T:n suukotellut ja vilkuttanut mökkimatkalle, tyhjensit pikkuvessan tavaroista ja pyyhin seinät, katon ja välitilan kaakelit pölystä ja roiskeista ja aloitin hommat! Ensimmäinen ilta - katto. Naputtelin kattolistat irti ja tajusin jo siinä vaiheessa, että työskentely kädet ylhäällä ja niskat kenossa ei ole se kaikista mukavin työskentelyasento.  Leikattuani itseliimautuvan sinitaivastapetin oikean mittaisiksi vuodiksi aloitin asennuksen keikkuen porrasjakkaralla, missä m...

Olemme viettäneet perheen kesken kerran viikossa leffa-/kebab-/pizzailtaa jo vuosia. Tottakai on viikonloppuja ettei kokoontuminen onnistu, mutta uskaltaisin sanoa että keskimäärin 3 viikonloppuna kuukaudessa olemme viettäneet iltaa leffan/tv-sarjan ja noutoruoan kanssa. Olemme testanneet kaikki joensuun kebab- ja pizzapaikat ja excelöineet arvioinnit, nyt tiedämme mistä mitäkin kannattaa tilata meidän makumieltymystemme täyttämiseksi eikä pettymyksiä tule. Vuoden alusta kaipasimme jotain uutta ja päätimmekin vaihtaa noutoruoka-leffa-viikonloput itsetehtyihin aterioihin, kauniiseen kattaukseen ja keskusteluun pöydän ääressä.  Nyt olemme valmistaneet yhtenä iltana viikonlopusta jokainen vuorollamme päivällisen, muuta rajoitusta ei ole ollut kuin tarvikkeiden hankintahinnan  yläraja 25 euroa. Vonkiksen keittiönkaappien sisältö on vapaassa käytössä,  joten "perustarvikkeita" ei tarvitse ostaa erikseen. Eka päivällisvuoro tuli minulle ja päädyin valmistamaan oikein muistojen ...

Mie olen lukenut koko ikäni. Nelivuotiaana opin Aku Ankasta lukemaan ja sen jälkeen minusta tuli vakio-asiakas pieneen lähikirjastoomme. Minä olin se pullea pikkutyttö, joka istui aina ja jokapaikassa nenä kiinni kirjassa, ei ollut väliä oliko kyseessä lastenkirja, aikuisten kirja, varaosaluettelo tai maitopurkin kylki - luin koko ajan. Ala-asteelle mennessä olin lukenut pikkukirjaston lastenkirjat läpi ja vanhempien lupalapun kanssa pääsin tutkiskelemaan aikuisten osaston saloja - toki kirjastotäti tsekkasi haluamani opukset ja käytti sensuurioikeuttaan silloin tällöin. Lukuinnostus on jatkunut läpi elämäni, jopa läpi nuoruuden rillumarei-vuosienkin. Olen ollut kaikkiruokainen lukemieni teosten suhteen ja suosikkeja löytyy joka genrestä. Olen myös kiltisti, vaikka sitten hampaat irvessä kahlannut ne mielestäni huonotkin kirjat loppuun asti. Vasta viime vuosina olen sallinut itselleni jättää kirjan kesken, jos se ei lähde lentoon ja imaise minua matkaansa. Luen parisen sataa kirjaa vuo...

Sain T:ltä rasiallisen hienoa "sälää", mitä hän oli irroitellut purkamastaan tietokoneesta/kovalevystä ja hetihän minä näin niissä monet korvakorut, ehkäpä jopa jonkun riipuksenkin voisi väsätä. Alkuun tein kolmet korvikset, joista tuli kyllä hienot vaikka itse sanonkin.  Nörtin vaimokkeella pitää olla nörtit korut, eikös vaikka!

 Viime syksynä kun hain osatyökyvyttömyyseläkkeelle, sekä terkkari että tt-lääkäri ehdottelivat minulle kuntoutuskurssille osallistumista. Sillloin olin sitä mieltä että minähän en minnekään kurssille lähde, jos työviikko lyhenee, niin siinä se on, mitään muuta halua, murmurmurmur. Ihanuuksien ihanuus, osatyökyvyttömyyseläke myönnettiinkin ja olen syyskuusta asti tehnyt kolmipäiväistä viikkoa, jonka vaikutus jaksamiseen on ollutkin suuren suuri! En enää ala päivää ennen työviikon alkamista kiroilla mielessäni että voi V**tu huomenna pitää lähteä töihin, enkä enää pätkänuku edeltävää yötä, koska ajatus työviikosta ahdistaa niin paljon. Koska työpäiviä on vain kolme viikossa, ei staattinen työ ehdi pistää niveliäni liian koville ja pitkä viikonloppu antaa aikaa palautua. Syksyn mittaan aloin purkaa mielialalääkitystäni ajatellen, että sauma on juuri sopiva luopua happypillseistä, koska lisääntynyt vapaa-aika ja kissanpennun odotus estävät  mustien pilvien kertymisen mielen taiva...

Yksi nivelpsorin "iloista" on enemmän tai vähemmän pätkivät yöunet kun lonkat ja polvet päättävät aloittaa kipuilunsa ja vaativat asennonvaihtoa kerran jos toisenkin. Myös aamuinen vuoteesta nousu ja ensimmäiset askellukset tuppaavat olemaan aikamoista töpöttelyä ennenkuin nivelet notkistuvat riittävästi liikkuakseen sujuvasti. Ystäväni kertoi ostaneensa itselleen polvityynyn ja hehkutti kuinka loistava apu se on - no minähän tietty apinana perässä tilaamaan ja viime viikolla odotettu tyyny viimein saapui. Tyyny on kieltämättä varsin huvittavan näköinen ja tuo aikanin tällaiselle kaksimieliselle ihmiselle ihan muita ajatuksia kuin polvityynyn, mutta rohkeasti vain pujotin tyynyn jalkaani kun illalla sänkyyn kömmin. Heräsin seuraavan kerran aamulla! Pujotin tyynyn pois koivestani, nousin ylös ja ihmeekseni sain huomata askeltavani kuin ehjät ihmiset konsanaan! Tyynynhimputti auttoi kuin auttoikin kipuihin! Olen nyt käyttänyt tyynyä joka yö ja joka ainoa aamu on askel kevyt ja ...