sunnuntai 30. marraskuuta 2025

Takinkääntäjä

Koskas tämä Airfryer-hehkutus alkoikaan? On siitä jo vuosia kuitenkin ja kaikki nämä vuodet olen sitkeästi kieltäytynyt sellaista talouteemme hankkimaan, vaikka muuten Vonkikselta onkin löytynyt toinen toistaan ihmeellisempiä kodinkoneita. 


Hyllyllä ja käytössä on olleet lähes kaikki vuosikymmenten "keksinnöt", esimerkiksi
- leipäkone
- leipägrilli
- parila
- pihvikivet
- mehulinko
- sauvasekoitin
- perunankuorimakone
- tuorepastakone
- manuaalinen pastanveivain
- smoothiemasiina
- kahvinjauhamiseen ja valmistamiseen liittyvistä vempaimista meiltä löytyy kaikki mitä on keksitty!

Tykkään kokeilla uusia laitteita ja vempaimia, joten olisi luullut, että Airfryer olisi ilmestynyt meille hetioitispaikalla, kun niitä kauppoihin ilmestyi. Jostain syystä siinä kulki minun rajani. Airfryer on mielestäni iso ja ruma ja meillä on jo mikro, joka mielestäni ajaa ihan saman asian (no ei tietenkään ole sama asia, I know I know). 

Juniori osti kuitenkin itselleen Airfryerin pari vuotta sitten ja tuplasi isäparkansa intoa kehumalla laitetta maasta taivaaseen. Isänsä jopa pyysi masiinan pojalta lainaan, voidakseen hurmata minut ja saada mieleni muuttumaan, mutta en silti kuitenkaan vakuuttunut masiinan ihanuudesta.

 T. kuitenkin hurmaantui laitteesta niin paljon,  että jupisi hankkivansa oman fryerin työhuoneeseensa, kun en sitä  kerta keittiöömme huoli. Ei auttanut selitys, ettei keittiössä ole tilaa niin isolle laitteelle, jupina vain jatkui.
Ja jatkui. Ja jatkui. Ja jatkuu edelleen. 

MUTTA!

Päätinkin yllättää koko pesueen ja varsinkin Turjakkeen ostamalla hänelle joululahjaksi juurikin AIRFRYERIN! 
Muru käänsi takkinsa kissanpennun suhteen, niin nyt minä käännän sitten takkini airfryerin suhteen. Eikös parisuhde ole juurikin joustamista molempiin suuntiin?
Pitkin syksyä olen siis lueskellut laitteiden arvosteluja ja odotellut Black Fridayta tulevaksi, joten kun BF perjantaina koitti, läksin ostoksille.

Päädyin Phillipsin 3000-sarjan kaksilokeroiseen airfryeriin sekä testitulosten että laitteen omaa silmääni miellyttävän ulkonäön takia. Avuksi oli myös se, että malli sopii sille miettimääni paikkaan -  korkeus, leveys ja syvyys osuvat kohdilleen, eikä suurempia rymsteerauksia keittiössä vaadita.
Ostoksilla käytyäni vein varsin suuren paketin "piiloon" tyttären asunnolle, ettei paketti paljastaisi uteliaalle puolisolleni lahjaa liian aikaisin.

Oi kuinka nautin jo etukäteen hänen ilmeestään kun hän pakettinsa jouluaattona avaa! Se on meinaan aika harvoin kun hänet saa yllättymään tai onnistuu hankkimaan jotain sellaista, mitä hän ei itse ole jo ehtinyt ostaa.




Millaisia kokemuksia teillä on Airfryeristä`

perjantai 28. marraskuuta 2025

Joulukalenterien aika

 Muiden hörhöilyjen lisäksi tunnustaudun myös täydelliseksi jouluhörhöksi ja levitän tätä ilosanomaa mm. joulukalenterien muodossa. 


Kalenterien tekeminen alkoi pitkälti tyttären allergiaräjähdyksen takia - kun hän oli pieni, ainoa hänelle sopiva joulukalenteri oli kuvaversio ja vaikka ne söpöjä ovatkin, niin...
Oma mummini täytti minulle ja veljelleni joka vuosi hienon  suuren joulupukkikalenterin ja muistan sen riemun, kun siitä pääsimme luukkuja availemaan.
Tämän riemun halusin lapsilleni jakaa.

 

Virallinen mottoni ei ole parempi överit kuin vajarit, mutta kun luonteeni on mitä on, niin eihän se lasten kalenterihin jäänyt se minun kalenterien kokoaminen. Ostan pitkin vuotta "juttuja", jotka sopisivat kalenterin täytteeksi ja marraskuussa kaapissa onkin sitten aikamoinen läjä kaikkea mielenkiintoista.


Marraskuun alussa aloitan projektini hakemalla kaapeistani ja piiloistani erilaiset kalenterit, jotka on tarkoitus täyttää. 


"Lapsilla" (30- ja 28-vee) on ollut samanlaiset tottukalenterit parinvuoden ikäisistä ja niistä aina aloitan.
Kakkosena täytän Turjakkeen ja minun yhteisen kalenterin boxit. Minä täytän parittomat päivät ja T.  täyttää parilliset, yleensä varsin viime tipassa, mutta täyttää kuitenkin. On innoissaan kalenterista, mutta yleensäkin jättää tällaiset asiat vähän viimetippaan :)
Kolmantena täytän velipojan ja kälyn kalenterin.
Seuraavaksi täyttöön pääsee kummipojan ja hänen veljensä kalenterit. Kysäisin heiltä josko ovat jo liian vanhoja minun täyttämiini versioihin vai haluavatko kaupasta jotkut tietyt, mutta sieltä tuli vastaus että "ei olla ikinä liian vanhoja". 
Kummipoikien äitikin saa omansa tietysti, sitten työystävät ja...

No, kuva tuli varmaan selväksi? 

tiistai 25. marraskuuta 2025

Hartsikorvishöperyys

Sain toissa jouluna lahjaksi tyttäreltäni pienet pullot kaksikomponentti hartsia ja hupsista vaan 
se oli menoa kun höperyys iski!

Ei tarvitse ostaa korvakoruja kaupasta, kun teen niitä itse juuri sen värisinä mitä milloinkin mieli tekee. Ja itsevaletut korvikset ovat myös tarpeeksi isoja, koska minä olen varsinainen vatipää ja söpöt pikkuripellykset eivät näy yhtikäs mihinkään. 

 Hartsin kanssa puuhastelu on rentouttavaa ja se onnistumisen tunne, kun saa sekoitettua juuri sen oikean värisävyn ja kaadettua sen muottiin ilman ilmakuplia on hykerryttävä. 
Lisäksi puuhastelunsa tuloksen näkee heti seuraavana päivänä resiinin kovetuttua!

Olen tähän asti käyttänyt juurikin kaksikomponenttista resiiniä, mutta viime viikolla testasin myös UV-resiiniä. UV-resiinillä valmis koru on plumpautettavissa muotista jo muutaman minuutin jälkeen! Tilasin Saksasta setin värillisiä hartseja, mutta ne eivät ihan ole mieleeni. 
En tiedä onko UV-lamppuni liian heikko vai missä vika, kun korut eivät oikein kuivu ja sen lisäksi massa vaikuttaa kutistuvan kuivumisvaiheessa todella paljon enemmän kuin kaksikomponenttihartsi
Tai sitten minä olen vielä tumpelovaiheessa UV-resiinin suhteen?


No, en luovuta, aion masteroida tuonkin materiaalin ajan kanssa!

Sen sijaan isompi ongelma on korvisten määrä. Uskaltaisin väittää, että minulla alkaa olla varsin runsaasti killuttimia, vaikka niitä aktiivisesti ystävilleni lahjoittelenkin. 
"Ai sie tykkäät näistä? Ole hyvä, ne on sinun!".
Joku aika sitten vein työpaikalle ripustuslevyllisen korviksia ja pääsin useammastakin parista eroon tienaten muutaman euron rahaakin (ja olen se ällöttävän kuuliainen kansalainen, joka suurinpiirtein kirpparimyyntinsäkin verottajalle ilmoittaa, että hiljaa siellä takavasemmalla). 

Mutta mitäpä tein kotiin palattuani? 
No lisää korviksia tietenkin! 
Ja pari avaimenperää
ja muutaman söpön pikku etanan hyllylle
ja tuikkumökin, koska JOULU tulee ja minähän olen VALMIS!

Pitäisköhän järjestää korvisarvonta uuden blogin kunniaksi?  

maanantai 24. marraskuuta 2025

Vuokranantajan painajainen


Kolmisen vuotta sitten sain ennakkoperintönä yhden isäni vuokra-asunnoista ja vuokralaisenkin siihen kaupanpäälle. Kymmenisen vuotta oli tämä rouva, kutsutaan häntä vaikka Almaksi, asustanut isäni vuokralaisena ja hoitanut vuokransa ongelmitta ja yhtä huolellisesti hän jatkoi asioiden hoitamista minunkin vuokralaisenani.

Viime Lokakuuhun asti näin.

Lokakuussa Alma alkoi soitella minulle neljäkin puhelua päivässä, katkaisten puhelun ennen kuin ehdin sanoa sanaakaan tai jos linja oli auki, puhui hän vain venäjää. Valitettavasti oma venäjän osaamiseni on jossain todella syvällä sisälläni, joten jouduin vain toistelemaan hänelle, että en puhu venäjää, lause jonka edelleen osaan venäjäksi!

Alma on maksanut vuokransa kahdessa erässä, osan itse ja loput sitten Kelan asumistuella, mutta epäilen että tuo asumistuki on joko loppunut tai sitten mennyt muihin tarkoituksiin - vuokratililleni se ei kuitenkaan ole tullut.

Venäjää puhuvan ystäväni tulkatessa saimme Alman kiinni puhelimitse, mutta sen sijaan, että puhelu olisi selkeyttänyt asioita, pisti se pakan sekaisin totaalisesti.
Rouva nimittäin istui autossa (bussissa/henkilöautossa?) ja totesi, että hän on lähtenyt nyt eikä tule takaisin enää! Ystäväni yritti kysyä häneltä, että onko hän irtisanonut asunnon ja onko hän tietoinen, että lokakuun vuokraa ei ole kokonaan maksettu.
Alma oli vakuuttanut että hänellä kyllä on rahaa, nauranut hersyvästi päälle ja lopettanut puhelun.

 Laitoin viestin, missä pyysin häntä vahvistamaan puhelimessa tekemänsä "irtisanomisen" ja kertovan mitä tahtoo irtaimistolle tehtävän, sähköpostilla, tekstarilla ja Whatsappilla.
Mutta turhaan. 
Kävin soittelemassa ovikelloa asunnolla, mutta eihän siellä ketään ollut. Kysyin naapurilta, onko hän mahdollisesti rouvaa nähnyt ja naapuri kertoi tämän käyneen rimputtelemassa ovikelloa ja kysymässä apua puhelimensa käyttöön...venäjäksi. Samassa pihassa asuva venäläissyntyinen tuttava kertoi epäilevänsä muistiongelmia ja vahvisti rouvan ilmoittaneen myös hänelle lähtevänsä "pois".

Tein lopulta Almasta huoli-ilmoituksen, koska minua pelotti että jos hän ei ihan tässä maailmassa ole, niin ties mihin itsensä hukkaa. Viranomaiset kävivät tarkistamassa asunnon ja siellä oli jääkaapi & pakastin irti verkosta ja ovet auki, kaikki avaimet keittiön pöydällä ja asunto tyhjänä.

Sossun täti soitti minulle ja kertoi poliisin yrittävän etsiä tietoja olisiko Almalla sukulaisia tms. heidän tiedostoissaan, mutta koska mahdollista muistisairautta ei ole diagnosoitu, niin aikuisena ihmisenä hän on vapaa katoamaan jos haluaa. Täti lupasi ilmoittaa minun tietoni mahdollisesti löydettäville sukulaisille/ystäville, minullehan ei noita tietoja saisi suoraan jakaa.

Meni pari päivää ja sain puhelun, missä kerrottiin Helsingistä löytyneen joitain ystäviä, jotka olivat myös saaneet Almalta viestin, että  Venäjälle mennään, soommoro! Ystävienkään viesteihin tai puheluihin ei hän ollut vastannut, mutta he olivat todenneet Almalla olevan poika Venäjällä ja oletetettavasti pojan luokse hänen matkustaneet.

Oletetusti. Luultavasti. Ehkä. Mahdollisesti.

Veljeni heitti vinkin, että kokeilepa venäläistä Telegramia, josko sieltä löytyisi, kun suomen viestikanavilla ei enää aktiivisena näy ja minähän oitis latasin apin puhelimeeni! Kun annoin luvan yhteystietojeni käyttöön niin PAM, siellähän se Alma napotti! Ja oli vieläpä ollut aktiivisena jokunen tunti aikaisemmin!

Helpotuksen huokaus että hän on hengissä.

Ja taas alkoi viestittely-yritykset, laitoin sekä venäjäksi että suomeksi viestiä Telegramiin ja yllätyksekseni Alma napautti viestiini peukutuksen! Mitään sanallista vastausta en ole vieläkään onnistunut viesteihini saamaan, mutta nyt olen yrittänyt muotoilla omat viestini niin, että saan vahvistuksia oletuksiin ja asioihin hänen "kuitattuaan" viestit luetuiksi.

Laitoin vuokranantajien järjestön lakimiehelle kopiot lähettämistäni viesteistä ja piiiiiiitkän avautumisen tilanteestamme sekä kyselyn voinko lain mukaan alkaa toimia näiden viestien myötä.
Toivottavasti saan myönteisen vastauksen ja pääsen joulukuussa tyhjentämään asuntoa, että saan sen taas vuokratuksi. Asunto on täysin kalustettu ja Alma tosiaankin on jättänyt jälkeensä  vaatteita, astioita, tauluja ja jopa pienen kotialttarinsa kauniine ikoneineen!

Vaikka hän on sanonut ja viesteissä "hyväksynyt", että irtaimistolle saa tehdä mitä lystää niin kyllähän minua hirvittää. Viimeisimmässä viestissäni pyysin ilmoittamaan jonkun osoitteen, mihin asunnosta mahdollisesti löytyvät henkilökohtaiset paperit yms. voi lähettää, mutta eipä ole tietoa vielä tullut.

Tosi hankala ja ikävä tilanne. Minulla on ollut yksi vuokrattava asunto pian 20 vuotta ja tämä kyseinen asunto  kolmisen vuotta, isälläni on ollut useita vuokra-asuntoja jo 40 vuoden kokemuksella  eikä koskaan aikaisemmin ole käynyt näin, että vuokralainen ottaa hatkat!

Toivon nyt vain että asiat järjestyvät ja Almankin tilanne on turvallinen ja hyvä venäjällä.
Ajatuksia herättää omalla kohdalla monet käytännön asiat, mm. uuden sähkösopimuksen tekeminen? Jos Alma ei irtisano sopimustaan, sähköt katkaistaan maksamattomien laskujen takia jne. niin kauanko tuossakin prosessissa menee, että voin uuden sopparin tehdä? 

Olen ottanut kuvakaappaukset joka ainoasta viestinpätkästä mitä olemme vaihtaneet, kirjaan ylös muutenkin kaikki yritykset kanssakäymiseen ja kun asunnolta kävin hakemassa avaimet, oli mukanani taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja. 
Mutta mitä tapahtuu, jos rouva jonakin päivänä pelmahtaakin Joensuuhun ja olen (mikäli lakimies antaa luvan) tyhjännyt asunnon, myynyt tai lahjoittanut roinat sieltä ja vuokrannut asunnon uudelle vuokralaiselle...

Argh.

Takavasemmalta kuuluu juniorin kommentti "voi voi kun on kapitalistilla isot murheet". Heitän sitä tyynyllä. Murr.



lauantai 22. marraskuuta 2025

Visual Festival - valon magiaa Botanialla

  

Eilen oli varsin aktiivinen päivä - sen lisäksi että töissäkin kupeksin aamuseitsemästä yhteen iltapäivällä, kävin teatterissa katsomassa huikean "Naisia hermoromahduksen partaalla" ja sen jälkeen vielä pimeneessä iltapäivässä suuntasin ystävän kanssa Botanialle ihailemaan tämän vuoden Visual Festivalia.

 

Sää oli täydellinen, ei tuullut, lunta oli valkoiseksi asti maassa ja pakkasta ihan pikkuisen. Pimeydestä loistivat mitä mielenkiintoisimmat valoinstallaatiot ja ulkoalueella vilisi niin pieniä kuin isompiakin ihmisiä. 

 

Jos tapahtuma on sinulle tuntematon ja asut järjellisen välimatkan päässä niin kannattaa käydä  katsastamassa, tunnelma on oikeasti maaginen!




keskiviikko 19. marraskuuta 2025

"Suttastiina"

 Eput laulaa "kun minä olin nuori poika.." ja sitä mukaellen minä nyt kirjoitan "kun minä olin nuori tyttö..."

Äitini oli ennen Alzheimeria Maailman Siistein (ja siivoushulluin) Ihminen. Kotikotona asustaessa siivosin, järjestelin, pölytin ja pidin tavarat oikeilla paikoillaan omasta mielestäni viimeisen päälle ja suorastaan neuroottisesti, koska vanhempiaanhan pitää kunnioittaa ja äidin normeja noudattaa, mutta ehei, väärin ajattelin!  
Ei ollut huone koskaan tikissä ja muutenkin oli pientä huomauttamista yhdessä jos toisessa tekemisessäni. Näiltä ajoilta on perua nickini Suttastiina. 

Suttastiinaksi äitini minua nimittäin kutsui varsin ahkerasti, koska hänen mielestään nyt olin hiukkasen sotkuisasti elelevä vaikka "parhaani" tein (no en kyllä aina tehnyt). Olin suorastaan loukkaantunut tuosta kutsumanimestä, koska mielestäni pidin paikat ojennuksessa, mutta jotenkin nimitys jäi vain elämään. Nettiympyröissä olen ollut juurikin Suttastiina, Suttastii, Suttas tai lyhimmilään Sutta - eihän nimi naista pahenna, jos nainen ei nimeä.

Astuin äsken työhuoneeseeni ja pysähdyin katsomaan ympärilleni. Hitto vie, miehän todellakin olen Suttastiina! Vai mitäpä olette mieltä "siististä" työhuoneestani :D




 

tiistai 18. marraskuuta 2025

+50 Discossa (pitkällä introlla)

Olen aina ihmetellyt paria kokemaani ajattelumallia naiseudesta. 

Ensimmäisen kuriositeetin kohtasin tultuani äidiksi. 
Minulle oli itsestään selvää, ettei lapsen saaminen estäisi minua tekemästä samoja asioita mitä ennenkin olen tehnyt, jos niitä yhä halusin tehdä. Niinpä edelleenkin suloisen vauvelin äitinä halusin ja tunsin tarvetta viettää aikaa myös ulkona vauvakuplasta. Tyttäreensä umpirakastunut isä vietti mieluusti aikaa hänen kanssaan kun minä läksin ulos ystävieni kanssa syömään, elokuviin, ihan vain olemaan ja kauhistuksen hirvitys, TANSSIMAANkin läksin vaikka vielä imetin jälkeläistäni! 
Vietin tuohon aikaan aikaa IRCin kanavilla, kuten esim. #mammat, koska newbieäitinä oli mahtavaa kun löytyi vertaistukea samassa tilanteessa olevista naisista, joilta ilkesi arastelematta kysellä nolompiakin asioita. Neuvoja ja tsemppiä sai mihin kellon aikaan hyvänsä, kunhan tietokoneen vai napautti päälle. 
Mutta autavarjele, kun #mammoilla erehtyi mainitsemaan, kuinka kaipaa omaa aikaa ja oi kuinka onkaan kiva lähteä rimpsalle ystävien kanssa. Sillä sekunnilla tipahdin paarialuokkaan, koska ÄITIYShän on se maailman tärkein asia eikä ÄIDIKSI tultua enää halua/tarvitse/SAA haluta pinnallisia ja turhia kodin ulkopuolisia asioita.
Joopa joo, kukin taaplaa tyylillään, mutta tämä ajattelumalli kyllä pisti minut suuresti ihmettelemään! Paino sanalla ihmettelemään, ei muuttamaan omia tapojani tai ajattelumallejani.


Toisen vastaavan oloisen ihmetyksen aiheen kohtasin about nelikymppisenä.
Aloin päivitellä kahvitaukokeskusteluissa sitä, että kaikki vähän vanhemmille kuin parikymppisille tarkoitetut ravintolat sulkevat ovensa tai "uudistavat" itseään sopivaksi ikäryhmälle alle 30vee. Että minne pääsee yön selkään kaipaava aikuinen nainen tanssaamaan ja (ylä-)päätään  tuulettamaan?
Mitä sainkaan kuulla? 
- eihän kukaan aikuinen enää baareissa juokse
- mitä sinä sinne baariin, perheellinen nainen.? 
- mennyttä aikaa on party-party kun ikää tulee, mene sinä kotiin ja kudo sukkaa sohvannurkassa. 

Kudonhan minä niitä sukkiakin, mutta mitäs sitten kun sitä villasukassa pyörivää tanssivarvasta alkaa rankemmin kutitella? 
En osaa humppaavalssiatangoa, mutta rakastan tanssimista ja kyllähän minä siellä parikymppistenkin seassa voisin hillua tanssikenkäni sileiksi, paitsi että se sonta (pardon my french) mitä nykykuppiloissa soitetaan saa minut aggressiiviseksi ja siitähän ei hyvä seuraa jos alan päätäni aukoa nuorisolle...

 

Suuri oli siis riemuni, kun Helsingin reissulla törmäsimme +50 discon mainokseen. Ravintola Pörssin juhlatiloissa järjestettiin lauantana disco, jonne ei alle viiskymppisillä ollut asiaa, henkkarit tarkistettaisiin kaikilta!!
Sinne vei siis meidän +viiskymppisten Ruusujen tie lauantaina. Disco alkoi 19:00 ja meidän paikalle saapuessamme puolisen tuntia ovien aukeamisen jälkeen oli tanssilattialla jo täysi meno päällä. Toistan: PUOLI KAHDEKSALTA meno päällä.
Oiken sydän rinnassa herkistyi ja nuoruusmuistot tulvivat mieleen. Seiskalta avautuivat vakipaikan ovet ja siinä ei kauaa ehtinyt drinksuja imeskellä kun tanssilattialle jo askelet johtivat. Ilta loppui valomerkkiin puoli yksi joten aamulla sai suhtkoht kirkkain silmin herättyä vaikka nesteytyksestä olisikin tullut huoli pidettyä. 

Pörssi oli pullollaan ihmisiä ja ilokseni ennakkoajatukseni siitä, että paikalla ei olisi kuin naisia osoittautui täysin vääräksi, yksin tai porukassa tulleita miesoletettuja oli runsaasti, kuten myös pariskuntiakin. 
Musiikista piti huolen kaksi DJ:tä ja illan musiikkianti noudatti annettuja lupauksia "Pyrimme soittamaan monipuolisesti kansainvälistä discoon sopivaa hittimusiikkia eri vuosikymmeniltä. Iltaan kuuluu meneviä kappaleita niin -70, -80, -90, -00 luvuilta unohtamatta tämän päivän hittejä."  .

Ja kyllä me tanssittiinkin. Välillä oli pakko käydä hengittelemässä raikasta ilmaa, koska lämpötila nousi illan mittaan salissa huonosti lämmitetyn saunan lukemiin. Pörssissä on A-oikeudet, mutta aulassa oli ilmaiset vesiautomaatit, joista molempia hyödynsimme varsin kiitettävästi.  
Oh sweet pain, mikä ihanuus onkaan tanssista väsyneet jalat <3
Ilta päättyi sekin old style eli viimeisen puolen tunnin ajan soitettiin hitaita. 
Väki oli tuossa vaiheessa jo vähentynyt selvästi, mutta useampikin tanssihalukas miehenpuoli vaelteli salissa syynäillen tanssipartneritarjontaa. Siinä vaiheessa vaatimukset ovat monella jo selkeästi laskeneet, joten päädyimme mekin hieman pakoilemaan halukkaita tanssittajia. 
Biisit olivat kyllä iki-ihania, mutta koska suurimpaan osaan soitetuista slovareista oli leimautunut joku tietty ihminen tai tapahtuma, ei niitä voinut merkityksettömien ventovieraiden kanssa vääntää.


Yhden aikaan kävimme takit narikasta ja tilasimme Uberin millä huristimme hotellille. Hotellin kulmaan asemoituneesta Hesburgerista nappasimme vielä perinteisen "roskaruokayöpalan" matkaan ja riensimme nauttimaan sen huoneeseemme. 
Vatsa täynnä oli hyvä kellahtaa unille.



 



 

Viimeiset hitaat

 Ajelin iltapäivällä töistä kotiin ja auton radiosta alkoi kuulua Kitaron Caravan - PAM - olin mielessäni muinaisessa Madonnassa ja illan vi...