Kaunis, rietas, onnellinen

 Ystävällä on synttärit ensi viikolla ja itse olin ajatellut olevani siellä Oras-kuntoutuksessa, joten juhlistimme hänen synttäreitään menemällä katsomaan Kaija Koosta kertovan leffan "Kaunis, rietas, onnellinen" kera popcornien.

Kaija Koo on hitteineen artistina tietysti tuttu vaikka ei mikään lempparini ole ollut sitten Steel Cityn aikojen. Jostain syystä nuo "aikuisten naisten voimabiisit", mitkä hänestä nyt jonkinmoisen Ikonin ovat tehneet, eivät vaan näppäile minun sieluni koskettimia.

Mutta leffa!

Oi apua leffa on hyvä! Oona Airola on loistava roolissaan ja Jari Virman Markku Impiönä vetää roolinsa upeasti.

Fiktiivinen tarina avaa hienosti Kaija Koon tarinaa ja ainakin itselleni useat biisit avautuivat siihen malliin, että "tyhjänpäiväiset" rallit alkoivatkin kuulostaa korvissani aivan joltain muulta. Leffan jälkeen luukutin Kaija Koota Tidalista urakalla ja hah, tulikohan minusta ihan fani???

Menkää katsomaan, vaikka ette aiemmin olisikaan voimaantuneet Kaijan biiseistä! 

Alison Espach: Hääväkeä

 

Valitsin Alison Espachin Hääväkeä kirjan unikuunneltavakseni, kun oletin jotenkin sen olevan hattarahömppäosastoa, koska häät jne.

Ilokseni sain huomata olleeni väärässä ja kirja siirtyi unikuunneltavasta hereillä luettavaksi!

Brontën sisarusten henkeen kirjoitettu Hääväkeä on kepeä, mutta silti syvällinen ja  hauska, mutta samalla melankolinen kertomus ihmisien muuttumisesta ja satunnaisten tapaamisten myötävaikutuksesta siihen muutokseen.

Phoeben ja hänen miehensä Matt ovat vieraantuneet useiden epäonnistuneiden keinohedelmöitysten ja yhden keskenmenon jälkeen. "Täydellinen avioliitto" päättyy puolison rakastuttua heidän yhteiseen ystäväänsä (tai kenties tämän äitiyteen?) ja kun pariskunnan suuresti rakastama kissakin kuolee, tulee Phoeben mitta täyteen.

Phoebe varaa itselleen loistokkaan kattohuoneiston hienosta hotellista, jonne hän oli haaveillut matkustavansa Mattin kanssa yhdessä. Lomasta ei kuitenkaan ole kysymys, vaan Phoeben tarkoitus on lopettaa kurja elämänsä (kissan kipulääkkeillä) nautittuaan täydellisestä viimeisestä illasta.

Saavuttuaan hotellille Phoebe huomaa joutuneensa keskelle infernaalista häähypetystä. Miljonäärimorsio Lily on varannut viikoksi koko kartanon häävierailleen (miinus Phoeben saama kattohuoneisto!) ja kun nämä kaksi naista kohtaavat ja alkavat avautua toisilleen, on edessä mielenkiintoinen viikko niin lukijalle kuin naisillekin.

Hääväkeä on taiturimaisesti kirjoitettu kirja joka vie mukanaan kuin vuorovesi. Loistavaa dialogia ja ihmiskuvauksia, pinnalta keveää mutta pinnan alta mukaan lähtee ajateltavaakin ja kirjan lopussa kädessä on hyvä mieli ja hinku lukea uudestaan Brontën sisarusten kirjat!

Alison Espach: Hääväkeä (Wedding People)
Kääntäjä Tuulia Tipa
480 sivua/15h 32 min
Äänikirjan lukija Rosanna Kemppi
Kustantaja Bazar

Jäähyväiset Eppu Normaalille, Kuopio 20.2.2026

 
Eppu Normaalin musiikki on ollut osa elämääni ensimmäisestä julkaisustaan lähtien. Vuonna 1978 olin ärhäkkä 15-vuotias naisenalku ja Eppujen Aknepop oli silkaa hunajaa korvilleni. Poliisi pamputtaa, Rääväsuita ei haluta Suomeen, Kuka on Pertti Ström ja Teen sinusta muusia raikuivat niin kaiuttimien kautta kuin omana jolinana ilahduttaen suuresti lähipiiriäni.

Vuosien mittaan ykköslevyn "rääväsuisuus" on pehmentynyt ja Martti Syrjän taiturimaisuus lyriikoissa on korostunut aina vain enemmän, muiden Eppujen soittotaidon kehittyessä yhä vain huikeammaksi. 

Pystyisin helposti nimeämään jonkun Eppujen biisin jokaiselle merkittävälle tapahtumalle elämässäni, niin tiivisti on heidän musiikkinsa ollut osana olemistani ja elämäni "merkkipaaluja", mutta säästän teidän siltä piiiiiiiiiiiiiiitkältä jorinalta. Hah.

Palaan takaisin jäähyväiskonserttikiertueen Kuopion Musiikkitalon keikkaan.

Kuten suurin osa, ellei jopa kaikki kiertuneen keikoista, myös Kuopion keikka oli loppuunmyyty ja porukkaa olikin pilvin pimein. Mutta the more the merrier sanoo jo sananlaskukin.

Keikan alkamista odotellessa bongasin Iiron pianossa kiinni olevan settilistan ja nappasin siitä varsin epäselvän valokuvan. Istuimme kakkosrivillä ja olisin saanut paremmankin otoksen, jos olisin alkanut säätämään asetuksia, mutta en ollut kuvaamassa vaan nauttimassa konsertista, joten naps-naps otin kuvat ilman säätöjä. Kyllä tuon listan luettua sai silti :D 

Herrat astelivat lavalle aikataulussa ja koko sali nousi seisten aplodeeraten heidät vastaanottamaan. Aika komea aloitus oli se.                                                                                                                                                                                                                                                               

Martti heitti huulta rennon oloisesti ja varsinkin Torvisen pojalla paljainen varpaineen oli lystiä. Oli ilo katsella bändin keskinäistä yhteenpelaamista ja iloittelua, biisit saivat arvoisensa juonnot ja yleisö eli täysillä mukana.

Olen nähnyt Eput useampaan otteeseen (kas ihmettä!) mutta tämä keikka oli ensimmäinen, missä näin Iiro Rantasen pianossa. Aivan totaalisen herkullinen lisä musisointiin ja Martti Syrjä kanssa kemiat kohtasivat lavalla hienosti. 

Muutamien biisien kohdalla piti sulkea silmät ja kadota menneisiin hetkiin oikein kunnolla. Sävelet veivät milloin opiskeluaikoihin, milloin Ilosaarirockiin ja Ruotsin maallakin vietin muutaman tovin.

Konsertti kesti huimaavat kolmisen tuntia, väliajalla höystettynä tietenkin, mutta kertaakaan ei tehnyt mieli vilkaista kelloa ja huokailla että loppuisjotämä.

Akustisen kiertueen nimi Kaikki häipyy on vain tämä kuvaa varsin oikeellisesti illan tunnelmia, vaikka muistoihin hetkittäin katosinkin.
Läsnäolo oli kuitenkin se tunne, minkä konsertti toi pintaan isosti.
Tässä ja nyt.
Kiitos Eppu Normaali.
 

Pastataivaassa aka visiitti Pasteria Sorrentossa Kuopiossa

 Ajettiin perjantaina Kuopioon - T. sai minulta joululahjaksi liput Eppujen akustiselle jäähyväiskeikalle majoituksen kera ja sen lisäksi Kuopiossa oli myös muutama autoyksilö koeistuttavaksi. Kaksi (baari?)kärpästä samalla iskulla!

Majoituimme Puijonsarveen ja huone oli ihan basic-kiva, mitä nyt vuode oli parivuode eikä twin, joten ounastelin unetonta yötä. Mutta yksi yö sinne tai tänne, ei mitään väliä.

Heitettyämme tavarat huoneeseen päätimme lähteä syömään ennen keikkaa, että T:n ongelmasuolisto ehtisi toimia ja hänkin saisi keikasta nauttia syöksymättä välillä miestenhuoneen puolelle. Molempien teki mieli pastaa ja niinpä tepastelimme varsin vilpoisessa säässä

Pasteria pitää majaa sataman äärellä, aivan upeassa historiallisessa Raninin Myllyn rakennuksessa ja sekä tunnelma, että asiakaspalvelu on huippuluokkaa. Ja se pasta!!!

Olemme tehneet kokonaisia kesälomareissuja etsien Suomen Parasta Pastaa ja useammin pettyneet kuin ilahtuneet. Vuosien ja satojen maistelujen jälkeen olemme vain kolmessa paikassa syöneet pastaa, joka ylittää itse tekemämme aterian.

Pasteria Sorrento neljäntenä kiilasi itsensä jaetulle ykkössijalle ensimmäisestä haarukallisesta.
Pasta oli taivaallista. 

Tuorepasta tehdään omassa Pasta Labissa ja kastikkeissa mahtavine makukomboineen maistuu tarkkaan mietityt kokonaisuudet. 

Itse söin linguine-pastaa kermaisella tomaatti-jättikatkaraju-ndujalla-simpukkakastikkeella ja 
vaikka en ole suurin simpukkafani, niin imeskelin simpukoiden kuoretkin kahteen otteeseen, koska en halunnut menettää pisaraakaan ihanaa makua. Ja simpukat olivat meheviä, eivät sellaisia kumisia palleroita, mitä yleensä olen saanut eteeni. Jos olisin "ilennyt", niin olisin nuollut lautasen, enkä kyllä tiedä oliko se yhtään vähemmän noloa, että sormella vedin viimeisetkin kastikkeet lautaselta...

T. valitsi Tryffeli-ricottajuustotäytteisiä ravioleja savuporolla, herkkutateilla ja kermakastikkeella. Hänen ruoka-aineallergiansa otettiin ylös ilman sen isompia naamanmutristeluja eikä tarjoilija palannut hetken päästä kertomaan miksi juuri tätä annosta ei hän voi syödä. Eli allergiat pystyttiin huomioimaan "huomiotta".
Savuporokastike oli todella maukasta ja hei, voiko tryffeli-ricotta-yhdistelmä olla muuta kuin täydellistä?

Ravintolassa tarjotut viinit ovat heidän itse maahantuomiaan ja komppasivat oivasti ruoka-annoksia - annoin tarjoilijalle vapaat kädet valita sopiva viini ja se osuikin nappiin.

Jälkiruokaa en itse jaksanut syödä, mutta T. otti pienen annoksen whisky-jäätelöä ja kyllähän minäkin siitä lusikallisen sain. Nam. 

Ei lämpimät vaan suorastaan tuliset suosittelut tälle ravintolalle. 

PS: Ne muut "parhaat pastapaikat" ovat olleet:
* Tampereella Ristorante Pulcinella 
* Helsingissä Makaronitehdas
* Oulussa Ravintola Toscana 

 

Pikatreffit

Kotona Kirjassa-blogissa oli kiva postaus "pikatreffikysymyksiä", josta oitis kopsasin kysymykset ja nyt jaan vastaukseni teille!

1. Pidätkö sisällä oleilusta, vai oletko ulkoilmaihminen?
Keväällä, kesällä ja syksyllä viihdyn ulkona, joko puutarhahommissa, metsässä jahtaamassa marjoja ja sieniä tai nuokkumassa varjossa hyvän kirjan kanssa. Tykkään talvestakin, mutta kun pakkanen asettuu yli 15 asteen, valitsen sisällä oleilun joko koruaskartelun, kirjojen tai leffojen parissa.

2. Missä näet itsesi viiden vuoden päästä?
Jos asiat menevät niinkuin unelmoin ja suunnittelen, olen talvet jollain Kreikan saarella ja kesät mökillä kotimaassa

3. Mitä harrastat?
Kaikkea mitä vain voi käsillään tehdä esim. koruja, kynttilöiden valamista, makrameeta ja puutarhan möyrimistä. Lukeminen on aina IN!
Harrastukseksi voisi kai laskea myös uusien asioiden kokeilemisen?

4. Oletko aamu- vai iltaihminen?
Olen aamuihminen luonnostaan, mutta nyt kun teen kolmipäiväistä työviikkoa, olen yrittänyt opetella jäämään sänkyyn herättyäni ja makoilemaan sekä kenties torkahtelemaan hiukkasen myöhemmäksi kuin aamuviideksi. Tosin viimeiset kaksi kuukautta aamuvirkku Foxey Lady tulee viimeistään puoli kuusi pomppimaan päälle ja suukottelemaan ajatuksenaan RUOKAA RUOKAA RUOKAA.

5. Oletko käynyt elokuvissa yksin?
Olen käynyt, yleensäkin tykkään tehdä asioita yksin. Olen teinistä asti reissanut yksinäni, käynyt keikoilla, festareilla, ravintolassa yksinäni. Koska elämässä joutuu tekemään kompromisseja vähän joka välissä niin nämä yksinäiset seikkailut virkistävät ja vapauttavat.

6. Pisin suhteesi
33 vuotta ja "still going strong". Härregud, mie olen elänyt Turjakkeen kanssa yli puolet elämästäni!!

7. Kiroiletko paljon? Lempikirosanasi?
Vittuilu on välittämistä ja kiroilu kielen rikkautta! Kyllä, kiroilen aivan järkyttävän paljon ja kaikki käy, usein yhteen putkeen "vittusaatanaperkeleHELVETTI" - varsinkin jos isken varpaani johonkin kovaan ja joustamattomaan.

8. Nimeä turhin ostamasi asia?

Jos turha tarkoittaa asiaa, jota en ikinä ole käyttänyt/ en käytä, niin ei mulla ole sellaisia.

9. Vastaatko aina, kun äiti soittaa?
Voi kuinka toivoisinkaan, että äiti yhä osaisi minulle soittaa. Vastaisin satavarmasti ja kuuntelisin samat asiat sataan kertaan hermostumatta. Äiti ei enää käytä puhelinta, koska Alz on vienyt entiseltä keskuksenhoitajalta taidon kännykkää käyttää :(

10. Jos voisit mennä päiväksi jollekin vuosikymmenelle, mihin menisit ja miksi?
oi!Päivä olisi 12.7. ja vuosi 1962, paikka The Marquee Club, Lontoossa. Rolling Stonesin eka keikka <3

11. Oletko hyvä antamaan ajo-ohjeita?
Ennen navigaattoreita olin aivan ässä lukemaan karttaa ja antamaan ohjeita!

12. Mikä on lempielokuvasi/-kirjasi?
Lempielokuvat vaihtelevat mielentilan mukaan, mutta Requem for a dream on ehdottomasti vaikuttavin ja upein leffa minkä olen katsonut. Toisaalta en tätä mestariteosta halua enää koskaan katsoa, niin rankka se on.
Lempikirja on aivan yhtä hankala valinta, mutta nostetaan tähän nyt vaikka Judith Guestin Ordinary people.  Koskettava.

13. Mitä tekisit mieluiten: kiipeäisit vuorelle, patikoisit autiomaahan vai purjehtisit jollekin saarelle?
Olen kiivennyt vuorelle ja patikoinut autiossa tunturimaisemassa, mutta purjehtimista en ole kokeillut. Eli hyppäisin mieluusti purjeveneeseen ja lipuisin meren pintaa kohti jotain ihanaa asumatonta saarta.

14. Kuvaile täydellinen lomasi.
Loma alkaisi jollain festarilla, missä esiintyisi lempibändejäni ja paikalla olisi myös lempiystäväkattaus. Festareilta toivuttua hyppäisin puolison kanssa autoon ja suhaisimme jonnekin missä emme ole ennen käyneet, reissusta palattua keräisin jälkikasvun kesämökille ja saunottaisiin, kalastettaisiin, uitaisiin ja grillailtaisiin joka ilta.

15. Mikä on lempiruokasi?
Voisin elää pastalla ties miten kauan putkeen.

16. Minkä näistä jälkiruoista valitsisit: suklaakakku, letut vai jäätelö?
Olen laiska paistamaan lettuja itse, joten valinta kohdistuisi niihin ja jäätelöpallero niiden kanssa kruunaisi annoksen. Suklaakakku on ihan liian imelää ja raskasta.

Onko meillä jotain yhteistä? Miten sinä vastaisit kysymyksiin? 

Mind and Body

 Kyllä nyt tästä eukosta tekeytyy uusi ja uljas versio, kun maaliskuussa hoidetaan niin mieltä kuin kroppaa!

Oras-kuntoutuksen tavoitteena on auttaa osallistujia arjen sekä työn haasteiden kohtaamisessa sekä " antaa sinulle voimavaroja arjen tasapainottamiseen ja auttaa tunnistamaan, miten vahvuutesi voivat tukea hyvinvointiasi (Kelan sivuilta). Viikon ajan pääsen keskittymään omaan jaksamiseeni useamman alan ammattilaisen ja myöskin vertaistuen avulla. 
Odotan mielenkiinnolla tapaamisia ja keskusteluja, ulkoilusta ja altaassa pulikoimisesta puhumattakaan. 

Olen aina ollut se tyyppi, joka tarttuu toimeen eikä jää märehtimään ja jossittelemaan asioita tai ongelmia - ongelmat ratkaistaan niksnaks ja painetaan vaikka läpi betoniseinän, jos tilanne sen vaatii. Minä jaksan, osaan, pystyn, järjestän ja tsemppaan siinä sivussa kaikkia muitakin.
Kunnes sitten jonain päivänä en enää jaksakaan ja istun pari tuntia terveydenhoitajan luona itkemässä itsekään syytä tietämättä. Tuo oli muutaman vuoden takainen tilanne ja siitä on noustu kiitettävästi, mutta yhä tunnistan itsessäni tuon kaikkivoipaisuuden ja mahdottomuuden pyytää apua tai myöntää väsymistään.

Jospa nappaisin matkaan Oras-kuntoutuksesta edes muutamia vinkkejä antaa itselle hiukkasen köyttä ja pelivaraa hankalissa hetkissä...

Sain yllättäen ja suureksi ilokseni tiedon, että sain paikan myös Reumaliiton monisairaiden kurssille viikoksi Vesileppikseen Leppävirralle. Monisairaus minun tapauksessani tarkoittaa psoriasista, nivelpsoriasista, migreeniä, suolisto-ongelmia (psorin liitännäissairaus) ja uupumusta. Ohjelmassa sielläkin ammattilaisten johdattelemia keskusteluja, uutta tietoa, itsehoito-ohjeita, vesijumppaa, ulkoilua...lepoa, hyvää ruokaa ja toivottavasti uusia ystäviä.

Olen viikon 10 poissa, viikon 11 paikalla ja viikon 12 taas poissa. Esihenkilö suhtautui kuitenkin suopeasti siihen, että olisin kuukaudesta kaksi viikkoa poissa ja tutkailtuani aikatauluja tulin siihen tulokseen, että saan ongelmitta hoidettua työtehtäväni niin ettei muiden niskaan pitäisi montaakaan hommaa kaatua. Jos jotain tulipalokiireistä tapahtuu, niin toki silloin joutuvat hyppäämään kehään, mutta toivotaan-toivotaan ettei sellaisia tilanteita eteen tulisi.

Puoliso totesi, että saapahan sitten omia Foxey Ladyn ihan itselleen ja poissaoloni ajan hän ja neiti makaavat vain sohvalla ja herkuttelevat. Että kun tulen kotiin,  ei kissaneiti ole enää yhtään minun kamuni vaan rakastaa ainoastaan häntä.
Pitänee soitella muutama Facetime-puhelu ja leperrellä karvakorvalle oikein urakalla, ettei unohda että MINÄ olen hänen ykkösihmisensä.

Lähipäivät meneekin mietiskellessä että mitähän kaikkea matkaan pitää pakata. Vieläköhän viimekesäinen uimapuku mahtuu päälle?

 

Vihikoirana vesivahingon perässä

 Voi riepu mikä päivä!

Leivoin aamulla gluteenittomia pullia ja väsäsin niistä laskiaspullat, ajelin vanhemille ja hyvin maistuivatkin herkut päivän etuajassa tai jälkijunassa, koska laskiaissunnuntaihan oli eilen ja -tiistai huomenna :D 

Menin katsomaan kylppärin pukuhuoneesta olisiko pyykättävää ja käytävälle astuttuani korviini kuului outo kohina tai suhinaksikin sitä saattoi kutsua. Menin kylppäriin ajatellen, että kotihoito olisi pistänyt pyykkejä koneeseen, mutta eipä ollut pyykkikone käynnissä.
Palasin takaisin keittiöön, eikä astianpesukonekaan ollut päällä, eikä hanat. Vessassakaan ei mitään ollut päällä.
Kurkkasin vesimittariin ja siellähän ratas pyöri kuin hamsteri juoksupyörässään. 
Ei perkele, jossain vuotaa putki!

Äkkiä päävesi kiinni ja jatkamaan tutkimuksia.

Kaikki kunnossa läpi talon kunnes avasin vaatehuoneen oven ja astuin sisään sytyttääkseni valot.

Litsis, lattia lainehti vettä.  
Lipsahti herevästi yks jos toinenkin perkele kun hätistelin huonojalkaisia vanhempiani pois edestä ja soitin velipojalle, kenellä hyvät kontaktit remppamiehiin. Itse aloin tyhjentää 
täpösentäyttä huonetta tavarasta, jota oli enemmän kuin tarpeeksi.
ONNEKSI suurin osa lattialla olevista tavaroista oli muovilaatikoissa ja pahvilaatikoissakin oli kosteutta kestäviä tavaroita. 
Mutta kyllä oli aikamoinen urakka tyhjentää lattia, eikä yhtään laulattanut sadelauluja kun litsuttelin lattialätäkössä. Kannoin tavaraa saunalle, kylppäriin, pukuhuoneeseen, eteiseen...

Viimeisiä romppeita nostellessani paikalle saapuikin jo velipojan hälyttämä putkimies ja haljennut putkikin löytyi huoneen nurkasta. Koska päävesi oli katkaistu, näppärä putkimies pätkäisi putken hajonneen kohdan ohi ja asensi "hanan" ehjään kohtaan, joten saatoin kääntää taas vedet vapaiksi talon puolelle. 
Aika ankeaa olisi ollut vedettä ja vessatta vanhempien asustella kodissaan...

Huomenna tulee vahinkotarkastaja tekemään arvion, toivon mukaan antaa luvan tilata remppahemmot paikalle ja sallii suoran vakuutusyhtiön laskutuksen. Todennäköisesti putki on jäätynyt ja eilen kun lauhtui reippaasti on se posahtanut halki. Toivottavasti näin, koska silloin ei vettä olisi ehtinyt hirvittävän kauaa lattialle valua. Lattianpurkuhommiin joudutaan satavarmasti, mutta kuivatus kestää lyhyemmän ajan jos kaikki ei ole ehtinyt läpimäräksi vettyä.

Että tämmöinen päivä tänään.
 

TEMU-vessa

Kyllä, minä olen niitä hirviöitä, ketkä ostavat tuotteita Temusta ja jos sinä olet parempi ihminen niin lopeta lukeminen tähän.

 

Olen ollut totaalisen kyllästynyt pikkuvessamme ilmeeseen jo pienen ikuisuuden ja miettinyt kuinka tehdä jotain hauskaa ilmeen kirkastamiseen. 

Niinpä tilasin joku aika sitten paria itseliimautuvaa tapettia ja "foam-laattoja" Temusta ja jäin odottelemaan, että T. lähtisi muutamaksi päiväksi mökille ja toissa päivänä tämä sitten tapahtui.

Suurinpiirtein sillä sekunnilla kun olin T:n suukotellut ja vilkuttanut mökkimatkalle, tyhjensit pikkuvessan tavaroista ja pyyhin seinät, katon ja välitilan kaakelit pölystä ja roiskeista ja aloitin hommat!

Ensimmäinen ilta - katto.
Naputtelin kattolistat irti ja tajusin jo siinä vaiheessa, että työskentely kädet ylhäällä ja niskat kenossa ei ole se kaikista mukavin työskentelyasento. 
Leikattuani itseliimautuvan sinitaivastapetin oikean mittaisiksi vuodiksi aloitin asennuksen keikkuen porrasjakkaralla, missä myös kissaneiti kiipeili koko ajan. Mielessä vilahti ajatus, että jos nyt tästä keikkaisin tai kompastuisin alas ja taittaisin jonkun jäseneni tai itseni tajuttomaksi täräyttäisin, niin missähän vaiheessa joku tulisi apuun. Laitoin puhelimen roikkumaan kaulaani, että kauhuskenaarion toteutuessa kiltti puhelimeni hälyttäisi apuja ja jatkoin keikkurointia.
Ei ollut kaikista kevein homma, varsinkin kun puskusaumalla piti vuodat kattoon saada asettumaan, mutta ai että lopputuloksesta tuli hieno!

Toisen päivän aamu - katto, part II 
Aamulla herättyäni tepsuttelin vessaan ja avattuani oven pysähdyin sille sijalleni tuijottamaan silmieni eteen avautuvaa "maisemaa". Ne perkeleen itseliimautuvat tapetit  roikkua repsottivat enemmän tai vähemmän katosta kuin taivaansiniset jättikokoiset kärpäspaperit.
Siinä jäi sen aamun aamupala nauttimatta, kun ennen töihin lähtöä kiinnittelin vuotia takaisin kattoon: vähän liimaa ja listan alle jääviin reunoihin kaksipuolista teippiä...

Toisen päivän ilta - seinä, välitila ja lattia
Esivalmisteluina irrotin tapetoitavalta seinältä peilin ja patterin (ei se kokonaan irronnut, mutta roikkui kuitenkin seinästä irti). Seinään valitsemani tapetti oli paksumpaa kuin kattoversio ja myös liima oli paljon parempaa. Kiinitys oli todella helppoa eikä ilmakuplia tai ruttuja tullut niinkuin helposti tulee normaalia tapettia liisterin kanssa kiinnitettäessä.

Halpa hinta näkyi siinä, että puskusaumalla kiinnitettävät vuodat eivät ihan "mätsänneet". Sain kuitenkin tehtyä tilaamistani rullista seinän niin, että keskellä olevat kaksi vuotaa muodostavat "kokonaisuuden" ja reunat ovat ei-kohdistettuja. Näyttää hyvälle anyways.
Jos olisin tilannut pari ylimääräistä rullaa, olisi ollut varaa asetella, mutta nyt kävi näin. En menetä yöuniani tai pidätyskykyäni asian takia.

Välitilan kaakeleiden päälle uusien "laattojen" liimaaminen oli myös helppoa kuin heinänteko (näin Boomerina sitä on päässyt sitäkin hommaa tekemään). Nämäkin olivat positiivinen yllätys ainakin asennusvaiheessa, toivottavasti toimivat/kestävät käytössäkin pidempään kuin pyhättömän viikon. Vasemmalla kuvassa oudolta näkyvä ilme johtuu siitä, että asennettujen laattojen edessä on muutama irtonainen pala. Laiskana en viitsinyt ottaa uutta kuvaa.

Lattia oli helpoin homma, senkus paineli mattopalat toisiinsa kiinni tarvittuun laajuuteen ja asetti lattialle. Foxy ladykin osoitti selkeästi tykkäävänsä, koska makoili pitkänä makkarana suorastaan vähän tiellä kun kannoin tavaroita takaisin uudistettuun vessaan. Mukavan lämpöisille tuntuivat omaankin jalkaan, pakko myöntää!

Summasummarum. Nopeasti tehty selkeä muutos pieneen vessaamme. Tykkään tosi paljon tässä vaiheessa ja mielenkiinnolla odotan miten "remppa" kestää kulutusta/aikaa. Kaipaan muutosta aika nopeasti ja näin helpolla sekä nopeasti aikaansaatu uusi ilme ilahduttaa suuresti. 

Mitähän sitä seuraavaksi keksisi?

 

Perheen kesken

Olemme viettäneet perheen kesken kerran viikossa leffa-/kebab-/pizzailtaa jo vuosia. Tottakai on viikonloppuja ettei kokoontuminen onnistu, mutta uskaltaisin sanoa että keskimäärin 3 viikonloppuna kuukaudessa olemme viettäneet iltaa leffan/tv-sarjan ja noutoruoan kanssa.
Olemme testanneet kaikki joensuun kebab- ja pizzapaikat ja excelöineet arvioinnit, nyt tiedämme mistä mitäkin kannattaa tilata meidän makumieltymystemme täyttämiseksi eikä pettymyksiä tule.

Vuoden alusta kaipasimme jotain uutta ja päätimmekin vaihtaa noutoruoka-leffa-viikonloput itsetehtyihin aterioihin, kauniiseen kattaukseen ja keskusteluun pöydän ääressä. 

Nyt olemme valmistaneet yhtenä iltana viikonlopusta jokainen vuorollamme päivällisen, muuta rajoitusta ei ole ollut kuin tarvikkeiden hankintahinnan  yläraja 25 euroa. Vonkiksen keittiönkaappien sisältö on vapaassa käytössä,  joten "perustarvikkeita" ei tarvitse ostaa erikseen.

Eka päivällisvuoro tuli minulle ja päädyin valmistamaan oikein muistojen aterian jälkikasvun lapsuudesta: kalapuikkoja, perunasosetta ja Remouladkastiketta. Tytär toi tullessaan juustokakkua, mitä oli innostunut leipomaan, niin jälkkärikin oli valmiina.
Ja olipa hyvää kaikessa yksinkertaisuudessaan!

Seuraavalla viikolla tytär teki tajunnanräjäyttävän herkullista kanapastaa ja minä olin aiemmin päivällä pyöräyttänyt mustikkapiirakan kun kävi kahvivieras, piiraasta riitti jälkkäriksi ongelmitta, koska isoa murusta ei pastan ahmimisen jälkeen mahtunutkaan.

T. valmisti vuorollaan bravuurinsa, eli tulisen intialaishenkisen mustapapukastikkeen, riisiä ja rapeaa vehnäleipää. Jälkkäriksi kaivettiin pakastimesta jäätelöä. Loistava kokonaisuus.

Pojan keittiövuorolla söimme wrapsejä, makeaa sipulia, salaattia, tomaatteja, salsaa ja paistettuja kanasuikaleita. Jälkiruoaksi hän oli tehnyt edellisenä päivänä sitruunapannacottaa jonka hän tarjoili puolikkaissa sitruunankuorissa.

On todella paljon hauskempaa vaihteeksi istua pöydän ääressä ja nautiskella myös höpötyksestä ja välillä hyvin syvällisistäkin keskusteluista. Puhumattakaan villeistä ideoista tulevien päivällisten menujen suhteen.

Ihanaa kun koko perhe on innostunut ruoanlaitosta, uusista resepteistä ja ennenkokemattomista mauista! Jännittää mitä kaikkea ehdimmekään maistaa vuoden mittaan, kunhan olemme syöneet jokaisen ekat lempparit läpi.

 

Lukemisen hurmaa

Mie olen lukenut koko ikäni. Nelivuotiaana opin Aku Ankasta lukemaan ja sen jälkeen minusta tuli vakio-asiakas pieneen lähikirjastoomme. Minä olin se pullea pikkutyttö, joka istui aina ja jokapaikassa nenä kiinni kirjassa, ei ollut väliä oliko kyseessä lastenkirja, aikuisten kirja, varaosaluettelo tai maitopurkin kylki - luin koko ajan.

Ala-asteelle mennessä olin lukenut pikkukirjaston lastenkirjat läpi ja vanhempien lupalapun kanssa pääsin tutkiskelemaan aikuisten osaston saloja - toki kirjastotäti tsekkasi haluamani opukset ja käytti sensuurioikeuttaan silloin tällöin.

Lukuinnostus on jatkunut läpi elämäni, jopa läpi nuoruuden rillumarei-vuosienkin. Olen ollut kaikkiruokainen lukemieni teosten suhteen ja suosikkeja löytyy joka genrestä. Olen myös kiltisti, vaikka sitten hampaat irvessä kahlannut ne mielestäni huonotkin kirjat loppuun asti.
Vasta viime vuosina olen sallinut itselleni jättää kirjan kesken, jos se ei lähde lentoon ja imaise minua matkaansa.

Luen parisen sataa kirjaa vuodessa ja tämän tahdin takia olenkin taittanut peistä parinkin e-kirjatarjoajan kanssa - Bookbeat lopetti rajattoman asiakkuuden ja Nextoryn rajaton osoittautuikin rajalliseksi. Nextoryn kanssa aloin pienen valitusviesteilynkin, siitä voit lukea täältä.  
Tällä hetkellä käytän Storytel- palvelua ja olen saanut lukea ja kuunnella sen verran kuin olen halunnut ja ehtinyt. Lukutahtini on kylläkin hidastunut, koska vapaahetkien määrä on vähentynyt yhdestä sun toisesta syystä, mutta edelleenkin luen/kuuntelen kirjoja kaikkina vapaahetkinäni.

Meillä on muutaman nykyisen ja entisen Lilyläisen kanssa whatsapp-lukupiiri, jonka myötä tulee luettavaksi kiitettävän erilaisia opuksia. Juuri sellaisia, mitä ei välttämättä itse lukulistalle laittaisi ja se tekeekin niistä mielenkiintoisia.

Viime vuonna teemana oli miespuoliset kirjailijat, koska jokainen meistä huomasi lukevansa enimmäkseen naiskirjailijoiden teoksia. Sain/saimme monta uutta tuttavuutta ja jokunen lukemistamme kirjoista oli jopa oikein hyvä (seksistinen näkemys, ettei miehet osaisi hyviä kirjoja kirjoittaa :D). Mutta itse ainakin selvästi huomasin eron sekä aiheissa, että kirjoitustyylissä ja asioiden käsittelytavoissa. Miehinen mikä miehinen. Eikä taaskaan miehinen ole yhtä kuin huonompi kuin "naisinen".

Tammikuun kirjana oli Beatrice Salmionen "En pelkää mitään".
Kirja sijoittuu 1930-luvun Italiaan, missä Mussolinia palvotaan ja maailma on muutenkin hyvin konservatiivinen. Ajankuvaus on mielenkiintoinen jo poliittisen tilanteen takia ja kuvaus naisten sekä tyttöjen roolista arjessa herättää monenlaisia, ei aina niin positiivisia, ajatuksia. Kuvaus päähenkilöiden, hyvän perheen tyttö Francescan ja hänen ihailemansa Maddalenan, Malnataksi, pahan omaksi kutsutun tytön ystävyyden kehittymisestä  on rehevä ja koskettava, jota ympäröivä maailma ja ihmiset kehystävät kaikki omalla tavallaan. 
Poliittisen kiihkon lisäksi uskon ja taikauskon läsnäolo elämässä tekee tarinasta mielenkiintoisen. Italialainen maailma ei ole kovinkaan tuttu itselleni, edes kirjallisuuden kautta, mutta tämä kirja saa kyllä tarttumaan toistekin Italialaisten kirjailijoiden teoksiin. 

Helmikuun kirjaksi olemme valinneet  Asako Yusukin "Voita", taas hyppy tuntemattomaan. Tästä kirjasta lisää myöhemmin.

Tietokoneen osista korvikset

Sain T:ltä rasiallisen hienoa "sälää", mitä hän oli irroitellut purkamastaan tietokoneesta/kovalevystä ja hetihän minä näin niissä monet korvakorut, ehkäpä jopa jonkun riipuksenkin voisi väsätä.

Alkuun tein kolmet korvikset, joista tuli kyllä hienot vaikka itse sanonkin. 

Nörtin vaimokkeella pitää olla nörtit korut, eikös vaikka!

Maaliskuu on mielenhyvinvointia - Oras-kurssille 2.-6.3.2026

 Viime syksynä kun hain osatyökyvyttömyyseläkkeelle, sekä terkkari että tt-lääkäri ehdottelivat minulle kuntoutuskurssille osallistumista. Sillloin olin sitä mieltä että minähän en minnekään kurssille lähde, jos työviikko lyhenee, niin siinä se on, mitään muuta halua, murmurmurmur.

Ihanuuksien ihanuus, osatyökyvyttömyyseläke myönnettiinkin ja olen syyskuusta asti tehnyt kolmipäiväistä viikkoa, jonka vaikutus jaksamiseen on ollutkin suuren suuri! En enää ala päivää ennen työviikon alkamista kiroilla mielessäni että voi V**tu huomenna pitää lähteä töihin, enkä enää pätkänuku edeltävää yötä, koska ajatus työviikosta ahdistaa niin paljon. Koska työpäiviä on vain kolme viikossa, ei staattinen työ ehdi pistää niveliäni liian koville ja pitkä viikonloppu antaa aikaa palautua.

Syksyn mittaan aloin purkaa mielialalääkitystäni ajatellen, että sauma on juuri sopiva luopua happypillseistä, koska lisääntynyt vapaa-aika ja kissanpennun odotus estävät  mustien pilvien kertymisen mielen taivahalle. Aika pitkälle jo pääsinkin vähennyksessä ennen kuin sitten Oikean Elämän huolet ihan huomaamatta alkoivat vaikuttaa ja huomasin ärtyväni vähän kaikesta ja unetkin tuppasivat pätkimään. 

Samaan aikaan Face alkoi tykittää mainoksia erilaisista kuntoutuskursseista, varsinkin ORAS-kuntoutuksesta ja yks tylsä ilta naputtelin hakemuksen menemään. Kelalta tuli viestiä, että lääkärintodistus ei ollut riittävä koska siitä puuttui se kuntoutuksen suositus. Onneksi sain ajan tt-lääkärille muutamassa päivässä ja homma eteni vauhdilla. 

Jippijappijaa! Puoltava päätös tulla tupsahti Kelan sivuille ja juurikin sille ajanjaksolle mitä halusinkin, eli eka lähijakso 2.-6.3.2026, välissä etäjuttuja ja toinen lähijakso toukokuussa.
Nyt sitten jännittelen, josko kurssille saadaan tarpeeksi osallistujia niin että se järjestetään. Tsekkasin Kelan sivuja ja vain puolet kurssipaikoista on mennyt! 

Lähipäivien kurssipaikkana olisi Punkaharjulla sijaitseva Kruunupuisto. Ainakin sivujen mukaan varsin monipuolinen paikka ja ympäristö suorastaan huutaa ulkoilemaan. Kurssin tarkemmasta ohjelmasta en tiedä mitään, mutta mikäli ryhmä täyttyy, niin kaipa sitä kutsun mukana tulee tietoa päiväohjelmastakin.

Uusia kokemuksia edessä siis, toivottavasti! 

Oletko käynyt läpi ORAS-kuntoutuksen tai vieraillut Kruunupuistossa? Kerro kokemuksistasi!

Aamujen pelastus!

Yksi nivelpsorin "iloista" on enemmän tai vähemmän pätkivät yöunet kun lonkat ja polvet päättävät aloittaa kipuilunsa ja vaativat asennonvaihtoa kerran jos toisenkin. Myös aamuinen vuoteesta nousu ja ensimmäiset askellukset tuppaavat olemaan aikamoista töpöttelyä ennenkuin nivelet notkistuvat riittävästi liikkuakseen sujuvasti.

Ystäväni kertoi ostaneensa itselleen polvityynyn ja hehkutti kuinka loistava apu se on - no minähän tietty apinana perässä tilaamaan ja viime viikolla odotettu tyyny viimein saapui.

Tyyny on kieltämättä varsin huvittavan näköinen ja tuo aikanin tällaiselle kaksimieliselle ihmiselle ihan muita ajatuksia kuin polvityynyn, mutta rohkeasti vain pujotin tyynyn jalkaani kun illalla sänkyyn kömmin.

Heräsin seuraavan kerran aamulla!

Pujotin tyynyn pois koivestani, nousin ylös ja ihmeekseni sain huomata askeltavani kuin ehjät ihmiset konsanaan! Tyynynhimputti auttoi kuin auttoikin kipuihin!

Olen nyt käyttänyt tyynyä joka yö ja joka ainoa aamu on askel kevyt ja kivuton. Uskomatonta miten pienestä voi olla apu kiinni. Jos sinulla on samoja ongelmia, kannattaa kokeilla. Tyynyjä näkyy netistä löytyvän halvasta tosi tyyriiseen, omani osti halvalla, enkä ala tässä mainostaa mitää tai ketään valmistajaa. 

Omat nivelet kiittää!