Vihikoirana vesivahingon perässä

 Voi riepu mikä päivä!

Leivoin aamulla gluteenittomia pullia ja väsäsin niistä laskiaspullat, ajelin vanhemille ja hyvin maistuivatkin herkut päivän etuajassa tai jälkijunassa, koska laskiaissunnuntaihan oli eilen ja -tiistai huomenna :D 

Menin katsomaan kylppärin pukuhuoneesta olisiko pyykättävää ja käytävälle astuttuani korviini kuului outo kohina tai suhinaksikin sitä saattoi kutsua. Menin kylppäriin ajatellen, että kotihoito olisi pistänyt pyykkejä koneeseen, mutta eipä ollut pyykkikone käynnissä.
Palasin takaisin keittiöön, eikä astianpesukonekaan ollut päällä, eikä hanat. Vessassakaan ei mitään ollut päällä.
Kurkkasin vesimittariin ja siellähän ratas pyöri kuin hamsteri juoksupyörässään. 
Ei perkele, jossain vuotaa putki!

Äkkiä päävesi kiinni ja jatkamaan tutkimuksia.

Kaikki kunnossa läpi talon kunnes avasin vaatehuoneen oven ja astuin sisään sytyttääkseni valot.

Litsis, lattia lainehti vettä.  
Lipsahti herevästi yks jos toinenkin perkele kun hätistelin huonojalkaisia vanhempiani pois edestä ja soitin velipojalle, kenellä hyvät kontaktit remppamiehiin. Itse aloin tyhjentää 
täpösentäyttä huonetta tavarasta, jota oli enemmän kuin tarpeeksi.
ONNEKSI suurin osa lattialla olevista tavaroista oli muovilaatikoissa ja pahvilaatikoissakin oli kosteutta kestäviä tavaroita. 
Mutta kyllä oli aikamoinen urakka tyhjentää lattia, eikä yhtään laulattanut sadelauluja kun litsuttelin lattialätäkössä. Kannoin tavaraa saunalle, kylppäriin, pukuhuoneeseen, eteiseen...

Viimeisiä romppeita nostellessani paikalle saapuikin jo velipojan hälyttämä putkimies ja haljennut putkikin löytyi huoneen nurkasta. Koska päävesi oli katkaistu, näppärä putkimies pätkäisi putken hajonneen kohdan ohi ja asensi "hanan" ehjään kohtaan, joten saatoin kääntää taas vedet vapaiksi talon puolelle. 
Aika ankeaa olisi ollut vedettä ja vessatta vanhempien asustella kodissaan...

Huomenna tulee vahinkotarkastaja tekemään arvion, toivon mukaan antaa luvan tilata remppahemmot paikalle ja sallii suoran vakuutusyhtiön laskutuksen. Todennäköisesti putki on jäätynyt ja eilen kun lauhtui reippaasti on se posahtanut halki. Toivottavasti näin, koska silloin ei vettä olisi ehtinyt hirvittävän kauaa lattialle valua. Lattianpurkuhommiin joudutaan satavarmasti, mutta kuivatus kestää lyhyemmän ajan jos kaikki ei ole ehtinyt läpimäräksi vettyä.

Että tämmöinen päivä tänään.
 

TEMU-vessa

Kyllä, minä olen niitä hirviöitä, ketkä ostavat tuotteita Temusta ja jos sinä olet parempi ihminen niin lopeta lukeminen tähän.

 

Olen ollut totaalisen kyllästynyt pikkuvessamme ilmeeseen jo pienen ikuisuuden ja miettinyt kuinka tehdä jotain hauskaa ilmeen kirkastamiseen. 

Niinpä tilasin joku aika sitten paria itseliimautuvaa tapettia ja "foam-laattoja" Temusta ja jäin odottelemaan, että T. lähtisi muutamaksi päiväksi mökille ja toissa päivänä tämä sitten tapahtui.

Suurinpiirtein sillä sekunnilla kun olin T:n suukotellut ja vilkuttanut mökkimatkalle, tyhjensit pikkuvessan tavaroista ja pyyhin seinät, katon ja välitilan kaakelit pölystä ja roiskeista ja aloitin hommat!

Ensimmäinen ilta - katto.
Naputtelin kattolistat irti ja tajusin jo siinä vaiheessa, että työskentely kädet ylhäällä ja niskat kenossa ei ole se kaikista mukavin työskentelyasento. 
Leikattuani itseliimautuvan sinitaivastapetin oikean mittaisiksi vuodiksi aloitin asennuksen keikkuen porrasjakkaralla, missä myös kissaneiti kiipeili koko ajan. Mielessä vilahti ajatus, että jos nyt tästä keikkaisin tai kompastuisin alas ja taittaisin jonkun jäseneni tai itseni tajuttomaksi täräyttäisin, niin missähän vaiheessa joku tulisi apuun. Laitoin puhelimen roikkumaan kaulaani, että kauhuskenaarion toteutuessa kiltti puhelimeni hälyttäisi apuja ja jatkoin keikkurointia.
Ei ollut kaikista kevein homma, varsinkin kun puskusaumalla piti vuodat kattoon saada asettumaan, mutta ai että lopputuloksesta tuli hieno!

Toisen päivän aamu - katto, part II 
Aamulla herättyäni tepsuttelin vessaan ja avattuani oven pysähdyin sille sijalleni tuijottamaan silmieni eteen avautuvaa "maisemaa". Ne perkeleen itseliimautuvat tapetit  roikkua repsottivat enemmän tai vähemmän katosta kuin taivaansiniset jättikokoiset kärpäspaperit.
Siinä jäi sen aamun aamupala nauttimatta, kun ennen töihin lähtöä kiinnittelin vuotia takaisin kattoon: vähän liimaa ja listan alle jääviin reunoihin kaksipuolista teippiä...

Toisen päivän ilta - seinä, välitila ja lattia
Esivalmisteluina irrotin tapetoitavalta seinältä peilin ja patterin (ei se kokonaan irronnut, mutta roikkui kuitenkin seinästä irti). Seinään valitsemani tapetti oli paksumpaa kuin kattoversio ja myös liima oli paljon parempaa. Kiinitys oli todella helppoa eikä ilmakuplia tai ruttuja tullut niinkuin helposti tulee normaalia tapettia liisterin kanssa kiinnitettäessä.

Halpa hinta näkyi siinä, että puskusaumalla kiinnitettävät vuodat eivät ihan "mätsänneet". Sain kuitenkin tehtyä tilaamistani rullista seinän niin, että keskellä olevat kaksi vuotaa muodostavat "kokonaisuuden" ja reunat ovat ei-kohdistettuja. Näyttää hyvälle anyways.
Jos olisin tilannut pari ylimääräistä rullaa, olisi ollut varaa asetella, mutta nyt kävi näin. En menetä yöuniani tai pidätyskykyäni asian takia.

Välitilan kaakeleiden päälle uusien "laattojen" liimaaminen oli myös helppoa kuin heinänteko (näin Boomerina sitä on päässyt sitäkin hommaa tekemään). Nämäkin olivat positiivinen yllätys ainakin asennusvaiheessa, toivottavasti toimivat/kestävät käytössäkin pidempään kuin pyhättömän viikon. Vasemmalla kuvassa oudolta näkyvä ilme johtuu siitä, että asennettujen laattojen edessä on muutama irtonainen pala. Laiskana en viitsinyt ottaa uutta kuvaa.

Lattia oli helpoin homma, senkus paineli mattopalat toisiinsa kiinni tarvittuun laajuuteen ja asetti lattialle. Foxy ladykin osoitti selkeästi tykkäävänsä, koska makoili pitkänä makkarana suorastaan vähän tiellä kun kannoin tavaroita takaisin uudistettuun vessaan. Mukavan lämpöisille tuntuivat omaankin jalkaan, pakko myöntää!

Summasummarum. Nopeasti tehty selkeä muutos pieneen vessaamme. Tykkään tosi paljon tässä vaiheessa ja mielenkiinnolla odotan miten "remppa" kestää kulutusta/aikaa. Kaipaan muutosta aika nopeasti ja näin helpolla sekä nopeasti aikaansaatu uusi ilme ilahduttaa suuresti. 

Mitähän sitä seuraavaksi keksisi?

 

Perheen kesken

Olemme viettäneet perheen kesken kerran viikossa leffa-/kebab-/pizzailtaa jo vuosia. Tottakai on viikonloppuja ettei kokoontuminen onnistu, mutta uskaltaisin sanoa että keskimäärin 3 viikonloppuna kuukaudessa olemme viettäneet iltaa leffan/tv-sarjan ja noutoruoan kanssa.
Olemme testanneet kaikki joensuun kebab- ja pizzapaikat ja excelöineet arvioinnit, nyt tiedämme mistä mitäkin kannattaa tilata meidän makumieltymystemme täyttämiseksi eikä pettymyksiä tule.

Vuoden alusta kaipasimme jotain uutta ja päätimmekin vaihtaa noutoruoka-leffa-viikonloput itsetehtyihin aterioihin, kauniiseen kattaukseen ja keskusteluun pöydän ääressä. 

Nyt olemme valmistaneet yhtenä iltana viikonlopusta jokainen vuorollamme päivällisen, muuta rajoitusta ei ole ollut kuin tarvikkeiden hankintahinnan  yläraja 25 euroa. Vonkiksen keittiönkaappien sisältö on vapaassa käytössä,  joten "perustarvikkeita" ei tarvitse ostaa erikseen.

Eka päivällisvuoro tuli minulle ja päädyin valmistamaan oikein muistojen aterian jälkikasvun lapsuudesta: kalapuikkoja, perunasosetta ja Remouladkastiketta. Tytär toi tullessaan juustokakkua, mitä oli innostunut leipomaan, niin jälkkärikin oli valmiina.
Ja olipa hyvää kaikessa yksinkertaisuudessaan!

Seuraavalla viikolla tytär teki tajunnanräjäyttävän herkullista kanapastaa ja minä olin aiemmin päivällä pyöräyttänyt mustikkapiirakan kun kävi kahvivieras, piiraasta riitti jälkkäriksi ongelmitta, koska isoa murusta ei pastan ahmimisen jälkeen mahtunutkaan.

T. valmisti vuorollaan bravuurinsa, eli tulisen intialaishenkisen mustapapukastikkeen, riisiä ja rapeaa vehnäleipää. Jälkkäriksi kaivettiin pakastimesta jäätelöä. Loistava kokonaisuus.

Pojan keittiövuorolla söimme wrapsejä, makeaa sipulia, salaattia, tomaatteja, salsaa ja paistettuja kanasuikaleita. Jälkiruoaksi hän oli tehnyt edellisenä päivänä sitruunapannacottaa jonka hän tarjoili puolikkaissa sitruunankuorissa.

On todella paljon hauskempaa vaihteeksi istua pöydän ääressä ja nautiskella myös höpötyksestä ja välillä hyvin syvällisistäkin keskusteluista. Puhumattakaan villeistä ideoista tulevien päivällisten menujen suhteen.

Ihanaa kun koko perhe on innostunut ruoanlaitosta, uusista resepteistä ja ennenkokemattomista mauista! Jännittää mitä kaikkea ehdimmekään maistaa vuoden mittaan, kunhan olemme syöneet jokaisen ekat lempparit läpi.

 

Lukemisen hurmaa

Mie olen lukenut koko ikäni. Nelivuotiaana opin Aku Ankasta lukemaan ja sen jälkeen minusta tuli vakio-asiakas pieneen lähikirjastoomme. Minä olin se pullea pikkutyttö, joka istui aina ja jokapaikassa nenä kiinni kirjassa, ei ollut väliä oliko kyseessä lastenkirja, aikuisten kirja, varaosaluettelo tai maitopurkin kylki - luin koko ajan.

Ala-asteelle mennessä olin lukenut pikkukirjaston lastenkirjat läpi ja vanhempien lupalapun kanssa pääsin tutkiskelemaan aikuisten osaston saloja - toki kirjastotäti tsekkasi haluamani opukset ja käytti sensuurioikeuttaan silloin tällöin.

Lukuinnostus on jatkunut läpi elämäni, jopa läpi nuoruuden rillumarei-vuosienkin. Olen ollut kaikkiruokainen lukemieni teosten suhteen ja suosikkeja löytyy joka genrestä. Olen myös kiltisti, vaikka sitten hampaat irvessä kahlannut ne mielestäni huonotkin kirjat loppuun asti.
Vasta viime vuosina olen sallinut itselleni jättää kirjan kesken, jos se ei lähde lentoon ja imaise minua matkaansa.

Luen parisen sataa kirjaa vuodessa ja tämän tahdin takia olenkin taittanut peistä parinkin e-kirjatarjoajan kanssa - Bookbeat lopetti rajattoman asiakkuuden ja Nextoryn rajaton osoittautuikin rajalliseksi. Nextoryn kanssa aloin pienen valitusviesteilynkin, siitä voit lukea täältä.  
Tällä hetkellä käytän Storytel- palvelua ja olen saanut lukea ja kuunnella sen verran kuin olen halunnut ja ehtinyt. Lukutahtini on kylläkin hidastunut, koska vapaahetkien määrä on vähentynyt yhdestä sun toisesta syystä, mutta edelleenkin luen/kuuntelen kirjoja kaikkina vapaahetkinäni.

Meillä on muutaman nykyisen ja entisen Lilyläisen kanssa whatsapp-lukupiiri, jonka myötä tulee luettavaksi kiitettävän erilaisia opuksia. Juuri sellaisia, mitä ei välttämättä itse lukulistalle laittaisi ja se tekeekin niistä mielenkiintoisia.

Viime vuonna teemana oli miespuoliset kirjailijat, koska jokainen meistä huomasi lukevansa enimmäkseen naiskirjailijoiden teoksia. Sain/saimme monta uutta tuttavuutta ja jokunen lukemistamme kirjoista oli jopa oikein hyvä (seksistinen näkemys, ettei miehet osaisi hyviä kirjoja kirjoittaa :D). Mutta itse ainakin selvästi huomasin eron sekä aiheissa, että kirjoitustyylissä ja asioiden käsittelytavoissa. Miehinen mikä miehinen. Eikä taaskaan miehinen ole yhtä kuin huonompi kuin "naisinen".

Tammikuun kirjana oli Beatrice Salmionen "En pelkää mitään".
Kirja sijoittuu 1930-luvun Italiaan, missä Mussolinia palvotaan ja maailma on muutenkin hyvin konservatiivinen. Ajankuvaus on mielenkiintoinen jo poliittisen tilanteen takia ja kuvaus naisten sekä tyttöjen roolista arjessa herättää monenlaisia, ei aina niin positiivisia, ajatuksia. Kuvaus päähenkilöiden, hyvän perheen tyttö Francescan ja hänen ihailemansa Maddalenan, Malnataksi, pahan omaksi kutsutun tytön ystävyyden kehittymisestä  on rehevä ja koskettava, jota ympäröivä maailma ja ihmiset kehystävät kaikki omalla tavallaan. 
Poliittisen kiihkon lisäksi uskon ja taikauskon läsnäolo elämässä tekee tarinasta mielenkiintoisen. Italialainen maailma ei ole kovinkaan tuttu itselleni, edes kirjallisuuden kautta, mutta tämä kirja saa kyllä tarttumaan toistekin Italialaisten kirjailijoiden teoksiin. 

Helmikuun kirjaksi olemme valinneet  Asako Yusukin "Voita", taas hyppy tuntemattomaan. Tästä kirjasta lisää myöhemmin.

Tietokoneen osista korvikset

Sain T:ltä rasiallisen hienoa "sälää", mitä hän oli irroitellut purkamastaan tietokoneesta/kovalevystä ja hetihän minä näin niissä monet korvakorut, ehkäpä jopa jonkun riipuksenkin voisi väsätä.

Alkuun tein kolmet korvikset, joista tuli kyllä hienot vaikka itse sanonkin. 

Nörtin vaimokkeella pitää olla nörtit korut, eikös vaikka!

Maaliskuu on mielenhyvinvointia - Oras-kurssille 2.-6.3.2026

 Viime syksynä kun hain osatyökyvyttömyyseläkkeelle, sekä terkkari että tt-lääkäri ehdottelivat minulle kuntoutuskurssille osallistumista. Sillloin olin sitä mieltä että minähän en minnekään kurssille lähde, jos työviikko lyhenee, niin siinä se on, mitään muuta halua, murmurmurmur.

Ihanuuksien ihanuus, osatyökyvyttömyyseläke myönnettiinkin ja olen syyskuusta asti tehnyt kolmipäiväistä viikkoa, jonka vaikutus jaksamiseen on ollutkin suuren suuri! En enää ala päivää ennen työviikon alkamista kiroilla mielessäni että voi V**tu huomenna pitää lähteä töihin, enkä enää pätkänuku edeltävää yötä, koska ajatus työviikosta ahdistaa niin paljon. Koska työpäiviä on vain kolme viikossa, ei staattinen työ ehdi pistää niveliäni liian koville ja pitkä viikonloppu antaa aikaa palautua.

Syksyn mittaan aloin purkaa mielialalääkitystäni ajatellen, että sauma on juuri sopiva luopua happypillseistä, koska lisääntynyt vapaa-aika ja kissanpennun odotus estävät  mustien pilvien kertymisen mielen taivahalle. Aika pitkälle jo pääsinkin vähennyksessä ennen kuin sitten Oikean Elämän huolet ihan huomaamatta alkoivat vaikuttaa ja huomasin ärtyväni vähän kaikesta ja unetkin tuppasivat pätkimään. 

Samaan aikaan Face alkoi tykittää mainoksia erilaisista kuntoutuskursseista, varsinkin ORAS-kuntoutuksesta ja yks tylsä ilta naputtelin hakemuksen menemään. Kelalta tuli viestiä, että lääkärintodistus ei ollut riittävä koska siitä puuttui se kuntoutuksen suositus. Onneksi sain ajan tt-lääkärille muutamassa päivässä ja homma eteni vauhdilla. 

Jippijappijaa! Puoltava päätös tulla tupsahti Kelan sivuille ja juurikin sille ajanjaksolle mitä halusinkin, eli eka lähijakso 2.-6.3.2026, välissä etäjuttuja ja toinen lähijakso toukokuussa.
Nyt sitten jännittelen, josko kurssille saadaan tarpeeksi osallistujia niin että se järjestetään. Tsekkasin Kelan sivuja ja vain puolet kurssipaikoista on mennyt! 

Lähipäivien kurssipaikkana olisi Punkaharjulla sijaitseva Kruunupuisto. Ainakin sivujen mukaan varsin monipuolinen paikka ja ympäristö suorastaan huutaa ulkoilemaan. Kurssin tarkemmasta ohjelmasta en tiedä mitään, mutta mikäli ryhmä täyttyy, niin kaipa sitä kutsun mukana tulee tietoa päiväohjelmastakin.

Uusia kokemuksia edessä siis, toivottavasti! 

Oletko käynyt läpi ORAS-kuntoutuksen tai vieraillut Kruunupuistossa? Kerro kokemuksistasi!

Aamujen pelastus!

Yksi nivelpsorin "iloista" on enemmän tai vähemmän pätkivät yöunet kun lonkat ja polvet päättävät aloittaa kipuilunsa ja vaativat asennonvaihtoa kerran jos toisenkin. Myös aamuinen vuoteesta nousu ja ensimmäiset askellukset tuppaavat olemaan aikamoista töpöttelyä ennenkuin nivelet notkistuvat riittävästi liikkuakseen sujuvasti.

Ystäväni kertoi ostaneensa itselleen polvityynyn ja hehkutti kuinka loistava apu se on - no minähän tietty apinana perässä tilaamaan ja viime viikolla odotettu tyyny viimein saapui.

Tyyny on kieltämättä varsin huvittavan näköinen ja tuo aikanin tällaiselle kaksimieliselle ihmiselle ihan muita ajatuksia kuin polvityynyn, mutta rohkeasti vain pujotin tyynyn jalkaani kun illalla sänkyyn kömmin.

Heräsin seuraavan kerran aamulla!

Pujotin tyynyn pois koivestani, nousin ylös ja ihmeekseni sain huomata askeltavani kuin ehjät ihmiset konsanaan! Tyynynhimputti auttoi kuin auttoikin kipuihin!

Olen nyt käyttänyt tyynyä joka yö ja joka ainoa aamu on askel kevyt ja kivuton. Uskomatonta miten pienestä voi olla apu kiinni. Jos sinulla on samoja ongelmia, kannattaa kokeilla. Tyynyjä näkyy netistä löytyvän halvasta tosi tyyriiseen, omani osti halvalla, enkä ala tässä mainostaa mitää tai ketään valmistajaa. 

Omat nivelet kiittää!