Joskus huvitan itseäni kuvittelemalla, että minkämoinen elämä olisi ollut jos olisikin tehnyt toisenlaisia valintoja elämäni solmukohdissa.
Selkeitä risteyskohtia löydän aikajanaltani useita, ensimmäinen selkeä sellainen oli kirjoitusten jälkeinen kesä pääsykokeineen.
Hain yliopistoon, en siksi että olisin halunnut jatkaa lukuputkessa, vaan pikemminkin siksi, että se hakeminen oli vähän kuin itsestäänselvyys. Kirjoitukset menivät hyvin, niin kyllähän sitä yliopistoon jatketaan.
Joku hommassa kaiversi ja laitoin hakemuksen menemään myös kauppaopistoon, joka oli selkeästi nopeampi tie valmistumiseen.
Ja läksin poikaystävän kanssa Norjaan.
Palattuamme kotisuomeen oli aika tehdä valinta ja päätin valita nopeamman tien eli läksin opiskelemaan matkailua kauppaoppilaitokseen. YO-pohjaisella linjalla olisi vain kaksi vuotta opiskelua ja taskussa olisi paperit, joilla voisi lähteä tekemään ihan mitä vain.
En kadu valintaani pätkääkään, käytännönläheinen opiskelu oli hauskaa ja vaikka Suomi onkin miljoonien merkonomien maa niin omalla kohdallani olen onnistunut työllistymään aina ongelmitta. Olen päässyt tekemään mitä upeampia töitä ja kartuttanut osaamistani todella monipuolisesti. Työkokemusta on laidasta laitaan - olen esim. laulattanut vanhuksia Ruotsissa, käsitellyt korvauksia lypsylehmien arvosta, hoitanut kolmen autokoulun byrokratioita, toiminut postivirkailijana ja maatalouskonekorjaamossa tilannut varaosia, hoitanut palkkoja ja siivonnut traktoreita.
Toki valmistuttuani tein alan töitäkin muutaman pätkän, olin mm. laulujuhlien yksityismajoitusta järjestämässä, matkailuneuvojana ja matkatoimistovirkailijankin hommia testasin.
Olen testaillut asumista ja työskentelyä ulkomailla, muuttanut ainakin 20 kertaa ja asettunut aloilleni kauppaopiston peruja tutun miekkosen Tampereella 10 vuotta myöhemmin tavattuani.
Meillä on meidän näköisemme koti Joensuussa, kaksi jo aikuista lasta ja yksi vielä vauvanen kissatyttö.
Minulla on vapaus olla sellainen kuin haluan, mahdollisuus olla yhdessä ja mahdollisuus olla yksin.
No complaints.
Mutta entä jos olisinkin valinnut yliopiston?
Olisin opiskellut Ruotsia pääaineena ja siihen lisäksi Englantia, Saksaa, kenties jatkanut Venäjänkin opintoja. Olisin todennäköisesti viettänyt hillittömän railakasta opiskelijaelämää ja keskittynyt opiskeluun vain juuri ennen tenttejä.
Olisin valmistunut keskinkertaisilla papereilla ja varmaankin päätynyt opettajana elämäni viettämään. Napannut jostain bileistä matkaani toisen samanmoisen ja perustanut perheen hänen kanssaan (voi lapsiraukkoja, opettaja-vanhemmat on pahinta ikinä).
Keski-ikäisenä olisin tympiintynyt elämääni ja pahvipäisiin oppilaisiini/opiskelijoihini ja kaikista rajoituksista ja ohjeista huolimatta räjähtänyt kunnolla kesken tunnin, raahannut korvanlehdestä kiinni pitäen sen pahimman häirikön pihalle ja huutanut naama punaisena lopulle luokalle.
Olisin joutunut hyllytetyksi ja kävisin säännöllisesti vihanhallintaterapiassa purkamassa opettajan kurjaa elämää sääntöviidakossa, kun rääväsuille ei saa sanoa pahasti tai pistää pihalle. Haaveilisin muinaisista Jesuiittakouluista, missä sai jopa raipoilla huiskia opiskelijoita. Kuria perkele!
Parisuhde olisi kärsinyt mielialavaihteluistani, lapset hävenneet rageavaa äitiään ja käyneet kotona kerran vuodessa toivottamassa hyvää joulua. Jossain pikkujouluissa olisin päätynyt rehtorin kanssa vessaan hässimään ja erohan siitä olisi tullun, niin parisuhteesta kuin työpaikasta...
Hmm.
Ehkä kauppaopisto oli kuitenkin se oikea kaista aikuisuuteen minulle.
