Ulkona olisi mitä täydellisin ilma tehdä vaikka mitä kivaa - möyriä puutarhassa, käydä uimassa, huuhailla kaupungilla ja nauttia kahvi tai siideri terassilla katsellen ohikulkevia ihmisiä tai osallistua moninaisiin tapahtumiin, mitä kesä kaupunkiin tuo!
Mutta meikäläinen se vain makaa sohvalla ja napsii kipulääkkeitä ja odottaa, että nuo hemmetin divertikkelit toipuisivat mahdollisimman pian.
Avasin työkonetta sen verran, että lähetin sairauslomatodistuksen esihenkilölle ja palkkoihin. Laitoin myös opintotoimiston teamsiin viestin poissaolostani ja listasin tekemättömät työni, mitkä esihenkilö saisi jakaa töissäoleville.
Voin vain kuvitella sitä noitumisen määrää, kun työt kaatuivat heidän niskaansa. Juuri ennen kesälomaa.
Pakko myöntää, että pikkuisen kurkkasin myös sähköpostiini, mutta kovetin mieleni enkä alkanut purkaa sinne kertynyttä viestiruuhkaa.
Miten voikin ihmiselle tulla huono omatunto sairauslomasta! Tätäkin käsiteltiin kuntoutuksessa, mutta niin ne vain "opit" jäivät tosipaikan tullen unholaan. Oppiminen jatkukoon siis, askel kerrallaan.
Eniten ärsyttää tässä se, että tekemistä olisi vaikka kuinka, mutta kun en jaksa/kärsi olla pystyssä kovinkaan kauaa kerrallaan, niin mitäpä teen?
Luen, katson telkkaria, silittelen kissaa.
Kaikki ovat asioita, jotka ovat rentouttavia ja mukavia kun niitä tekee vapaaehtoisesti, mutta turhauttavia kun ne ovat ainoa vaihtoehto.
Kyllä tämä tästä.
Tsemppiä sairasvuoteelle! Onneksi on hyvää kissaseuraa.
VastaaPoistaMuuten yksi varoituksen sana, ei ole edes yksi eikä kaksi kertaa kun meidän kissa on saanut päänsä tuollaisen tyhjän pahvikassin läpi ja saanut sitten paniikkikohtauksen. Kissa kun juoksee pahvikassi kaulassa ja omistaja perässä, yleensä onneksi se kahva on katkennut siihen kaahottamiseen.
Kiitos :) Foxey ei ole vielä onnistunut keksimään mitään mistä panikoisi, työntää todellakin päänsä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin, joten sitä odotellessä...
Poista