13.12. tuli joku nainen ja erotti viidestä sisaruksesta ja äitikissasta (joka tosin alkoi 14 viikon jälkeen olla jo varsin kyllästynyt minuun ja sisaruksiin), se tuuppasi minut omituiseen kopperoon ja sitten pöristeltiin jossain vielä omituisemmassa vehkeessä puoli tuntia ja kun kopperon ovi avautui, oli edessä aivan uudet tuoksut ja tilat!
Siellä uudessa paikassa oli vastassa myös matalaääninen ja iso mies, joka puhui minulle kuin vajaaälyiselle, lässytti siis oikein huolella! Minulle, 14 viikkoa vanhalle ISOLLE kissalle! Höh. Se kyllä silitteli ja rapsutteli oikein mukavasti ja antoi herkullista ruokaakin. Eli ehkä otan sen hyväksyttyjen olentojen joukkoon. Ehkä.
15.12. edessä taas se kopperossa matkustaminen ja uusi paikka, missä vastassa iso laiha mies joka hetken kutiteltuaan survaisi PIIKIN niskaan ja totesi että ny on eka rokotus ok. Rokotus? Miksi? Yritetäänkö minusta tehdä joku ihme narkkari kun piikkejä tökitään ihan kysymättä minulta mitään!
Kun piikistä oli selvitty, niin uuteen kotiin ilmestyi jumalattoman suuri, erkioiselle tuoksuva vihreä juttu (joulukuuseksi kutsuivat sitä), johon ihmiset ripusteli valoja ja kaiken maailman tingelitangeleita, eikä niihin saanut koskea. Niinpä minä sitten kiltisti vain ihailinkin loistoa ja kimallusta. Kehuivat kovasti kun näin tein ja sain herkkuja, kuivattuja kanansydämiä. Suosittelen lämpimästi, mitä parhaimpia nameja!
Ei sitten hetken rauhaa!
16.12. talooni ilmestyi kaksi ihmistä lisää ja niillä oli mukana kaksi jumalattoman suurta mustaa kollikissaa! MINUN talooni toivat - ja taas kysymättä minulta lupaa!!
Piti vähän kurmuuttaa ja sähistä niille ronteille, vaikka selkeästi painoivat yli kaksi kertaa enemmän kuin minä ja muutenkin yrittivät kulkea huoneissa kuin omissaan. Kyllä ne lopulta tajusivat kenen seinien sisällä sitä oleillaan ja kiltisti väistivät ruokakupilla ja vessassa.
Nuorempi niistä oli muutaman päivän ärhentelyjen jälkeen oikein mukava riehumiskaveri, mutta ei kummallakaan kuitenkaan ollut asiaa asettua sohvalle viereen.
Joku nokkimisjärjestys se olla pitää.
Vietettiin kaikki yhdessä oikein mukava Joulu ja sain maistella minäkin kaikenmoisia herkkuja: sain lohta ja poroa ja vähän juustoakin - valkohomejuusto on ehdoton suosikkini, kannattaa maistaa.
Vuosi vaihtui ja ihmiset paukuttelivat ilotulitteita pihalla, hienon näköistä oli eikä ne pamahduksetkaan haitannut lainkaan. Istua napotin olkkarin erkkerissä, seurasin taivaalle kipuavia tähtikipunoita ja unelmoin, että sitten kun minusta tulee kunnon iso kissa, teen ihan megahyppyjä ja saan kiinni hienot välkehtijät.
Aloin jo tottua elämään Vonkiksella, ruoka oli hyvää, omat ihmiset viihdyttivät ja paijailivat minua parhaansa mukaan ja sain nukkua heidän välissään/päällään/vieressä yöt. Kissanpäiviä tosiaankin.
Mutta sitten!
12.1. naispuolinen alaiseni otti minut kiinni ja miespuolinen hieroi jotain inhottavaa litkua niskaani, puhuivat matokuurista, mutta mistä minulle matoja olisi tullut??? Kaameeta myrkkyä oli, koska taapersin kuin sivutuuleen koko aamupäivän ja muutenkin oli höntsä olo. Yäk.
19.1. Viikon päästä päädyin TAAS siihen koppaan ja minua vietiin kuin vierasta sikaa sen ison laihan miehen luo ja TAAS se tuikkasi minuun piikin! Sen sellaisen rokotteen, kuulema vahvistusrokote.
Sivukorvalla kuuntelin, että viikon päästä taas minut tänne raahattaisiin. Mitä tämä oikein on???
25.1. Pyhäpäivä ja en saanut yhtään ruokaa illalla. Itse mässäsivät ties millä herkuilla ja minulle oli tarjolla vain vettä. Aavistelin pahaa.
26.1. Joopa joo. Koppiin vaan ja taas mentiin.
Iso laiha mies tökkäsi piikin lonkkaan ja maailma alkoi samentua. Tassut eivät oikein kantaneet ja PAM, kaikki pimeni.
Heräsin hitaasti kopistani, jossa oli oikein lämmintä, koppini oli lämpömaton päällä ja ei kyllä palellut vaikka muuten hömmerö olo olikin. Etutassuun oli ilmestynyt kalju paikka ja vatsakin oli karvat kadonneet. Mies selitti naispuoleiselle alaiselleni, että "leikkaus onnistui hyvin ja Foxeyltä on nyt poistettu munasarjat"
Eli nyt ollaan jo siinä pisteessä että munasarjat viedään sisältäni, viekää hitto tuhkatkin pesästä kun olette alkaneet tuolle tielle.
Toisaalta olivat antaneet minulle sellaiset mömmelit suoneen, että oikeastaan vähät välitin mitä olivat tehneet ja miksi. Halusin vain laulaa kovaa ja korkealta Mustan kissan tangoa, vaikka oranssi itse olenkin!
27.1. Kyllä maistui ruoka hyvälle eilen kun niistä ilopilvistä laskeuduin maantasalle, alamaiset olivat höylillä päällä ja sain syödä Latzia, tuota kissojen Mäkkäriruokaa ja piereskellä pahanhajuisia pilviä heidän neniinsä yöllä kun heidän sängyssään nukuin.
Tämä suojapuku on vähän nolo, mutta kannan sen kuin Lady, joka olenkin.
Aamulla sain annoksen tulehduskipulääkettä ja oli kuulkaas tujua tavaraa, meni nukkuessa melkein koko päivä. Alamaiset tarkistivat leikkausarven ja hyvältä näytti sillä saralla. Joutaahan sitä makoilemaan.
Että tämmöistä meillä, terveisin Maho Neitsyt
